26.5.2017

Vuosikatsaus 2016

On vuosikatsauksen aika. Juhuu! Vuosi 2016 nimittäin oli kaiken kaikkiaan hieno vuosi. Paljon töitä koti- ja ulkomailla ja monta uutta ihanaa tuttavuutta. Suht terveinäkin olemme olleet, sekä kaksi- että nelijalkaiset. Kisamenestys oli huikea: saimme MM-kultaa, PM-pronssia sekä SM-hopeaa. Lisäksi kaikista kisoista vielä joukkuekultaa. Eli 4 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi. Vieläkin vaikeaa käsittää.

Kevään karsintakisat menivät siinä mielessä hyvin, että pääsimme joukkueeseen... Kisat olivat kovin epätasaisia ja virheitäkin sattui. En ollut kovin tyytyväinen Zipun asenteeseen enkä saanut sitä korjattua ennen kisoja. Tiesin kyllä, mistä se osaksi johtui. Eteenmenoista. Jouduin tekemään niitä niin paljon, samoin kuin kiertonoutoa, että mielikuva koko puuhasta oli koiran mielestä varmaan pelkkää juoksemista. Ennen viimeistä karsintaviikonloppua tein lähes kolme viikkoa kokonaisuutta enkä ollenkaan vauhtiliikkeitä. Sillä sain jotenkin viikonlopun klaarattua. Ja kaikki eteenmenot karsinnoissa onnistuivat, tosin ihan säkällä. Mikä sinänsä on aika hassua - en osaa sitä opettaa Zipulle. En siis osaa opettaa liikettä varmaksi, mutta osaan opettaa liikkeen korjaukset. Tässä ei olisikaan mitään hätää, jos kyseessä olisi oikeasti ohjattava liike eikä esim yhdestä korjauksesta vielä sakotettaisi.

Kuvat: mm Maarit Karhu-Teiskonen, Marianne Forsell, Timo Rannikko

Valopäitä karsinnoissa
Trix ja ilme 

Äiti ja tytär

Äiti ja tyttäret - ylimpänä Iti

Visiitillä myös Rika



Meg ja siskolikka Rimma ovat vetreitä 10-vuotiaita kuvassa
Megin veli Padi ja Zipun veli Nomi Lapakistossa



Joukkuepaikan selvittyä pidimme vähän hyvin ansaittua lomaa ja sen jälkeen aloitimme uutterat treenit kohti Moskovaa. Treenasimme ahkerasti keväällä ja kesällä eri maneeseissa eri kokoonpanoilla. Useimmiten seurana olivat Marianne ja Lahja. En edes tiedä, kuinka kiittää Mariannea kaikesta avusta. Monesti tunnelma oli ihan epätoivoinen mm eteenmenojen kanssa, mutta aina jotenkin tsempattiin eteenpäin.

Asikkalassa kasteltiin ympyrän kehää... kaikkea sitä keksii :D

Punaisen ruudun metsästystä, vaihtelevin tuloksin

Uiminen treenin päälle teki terää



Lähtövalmiina Moskovaan



Sponsorit olivat tärkeitä! 

 
Joukkuetreenit




Moskovan MM-reissu kesäkuussa oli ihan huikea. Matkustimme sinne Tolstoi-junalla, mikä jo sinänsä oli joukkuetta yhdistävä kokemus. Moskovan asemalta lähdimme pikkubussilla kohti kisapaikkaa. Matka kesti puolitoista tuntia ja tunnelma oli aika ahdas. Perille kuitenkin päästiin. Alue oli aikas vaikuttava ekaa kertaa nähtynä.


Junan odottelua Lahden asemalla. Otti kyytiin.


Venäläisessä pikkubussissa on tunnelmaa


Aika mahtipontista

Paikallinen kauppa

Suomi raahaa vettä

Hotelli, jonka alakerrassa maneesi oli. Asuimme siis tässä.


Ruokaa!!

Joukkuehenki oli hieno ja kaikki auttoivat toisiaan. Meitä yhdisti kisaamisen yms lisäksi myös toinen asia. Ruuan saaminen nimittäin oli aikamoisen työn takana. Majoituspaikassamme oli pieni kahvila, josta sai puuroa, paahtoleipää, pieniä ruoka-annoksia sekä tsädää - juustokakkua. Aamuisin ei aina ehtinyt saada mitään, sillä ruuan tulo todella kesti. Se tilattiin tiskiltä ja jonot olivat aikamoiset. Kertaakaan en ehtinyt saada oikeaa ruokaa. Pari kertaa iltaisin kävimme joenvarsiravintolassa ja jonain iltana emme vain ehtineet mihinkään. Isommat kaupat olivat kaukana ja ruuhkat olivat niin isot, että reissu vei monta tuntia. Nälkään ei kuitenkaan kuoltu ja viimeisenä iltana saimme oikein pitsaa. Olimme palkintojenjaossa, kun ko herkut tuotiin katsomoon. Ihan vähällä oli, ettemme jättäneet tilaisuutta kesken ja sännänneet syömään. Heti sen jälkeen meitä kyllä vietiin.

Majoitus oli mahtava, sillä huoneesta kisamaneesiin kesti kolme minuuttia. Hevoskeskus oli toiminut vuoden 1980 olympialaisten päänäyttämönä. Se oli pidetty kunnossa ja puitteet olivatkin hienot. Kisamaneesi oli vaikuttava. Pohja oli loistava koirille ja lisäksi maneesissa oli ilmastointi. Treenitilaa oli paljon sekä viereisessä maneesissa että kehän vieressä vuoroaan odoteltaessa. Koirien häkit olivat harjoitusmaneesissa. Tallit olivat hienot. Kuljimme niiden ohi sisäkäytävää pitkin koko ajan.

Heti alusta lähtien kisafiilis oli erinomainen. Zipu tuntui tosi kivalta kaksissa treeneissä ennen kisaa. Paikalla oli paljon tuttuja ja oli hauskaa nostaa tunnelmaa heidän kanssaan. Kilpailimme perjantaina. Kisa meni loistavasti. Zip oli niin hyvä. Ei ollut sellainen tunne ollenkaan, että tarvitsisi miettiä mitään tai huolehtia mistään. Ihana flow-tila, mikä oli mahtava kokea. Voitimme perjantaina.







Mahtavat kannustajat



Äiti Zip ja hieno tytär Iti samoissa karkeloissa









Lauantai meni muiden hienoja suorituksia katsellessa. Sunnuntain valmistautumisessa Zip oli vähän vallaton eikä tuntunut ollenkaan niin hyvältä. Sen itsetunto oli noussut roimasti johtuen varmaan ohjaajansa suunnattomasta tyytyväisyydestä. Sunnuntai alkoi huonosti, kun Zip ei ollut ekassa liikkeessä mukana ja teki istumisen seisomisen kautta. Aloitimme siis kutosella, mutta jatkoimme sinnikkäästi ja voitimme sunnuntainkin kuitenkin. Samalla voitimme maailmanmestaruuden, mikä tuntui kyllä ihan käsittämättömältä. En ollut uskaltanut siitä edes haaveilla kaikkien hankaluuksien jälkeen. Fiilistä on vaikea kuvailla; ylimpänä ehkä oli kiitollisuus siitä, että saimme tuon kokea Zipun kanssa. Suomalaisilla meni upeasti: saimme kaikki kolme yksilömitalia ja lisäksi joukkuekullan. Hanna-Mari ja Tosi saivat hopeaa ja Carita ja Hurja pronssia!! Lisäksi vielä Mika ja Kaitsu olivat 5., Marianne ja Lahja 8. ja Tiltu ja Deri 9. Upeaa.








Zip, Lahja ja Piu


 video: https://www.facebook.com/pete.huotari/videos/1192435420789373/


Takaisin kotiin lähdettiin vielä ahtaammissa tunnelmissa. Liikenne oli mitä oli ja aika ajoin kyllä vähän hirvitti. Perille kuitenkin päästiin ja aika hupaisissa tunnelmissa ajeltiin junalla takaisin. Kiitos hurjasti mahtavalle joukkueelle, oli ikimuistoinen reissu!

Päästyämme kotiin pidimme pienen tauon, oli pakko. Saimme molemmat vähän levättyä. Hassua oli se, että meitä haasteltiin kahteen radioon ja televisioon. Lisäksi olimme Hymy-lehdessä - mikä on sentään jo tosi hassua. Mutta saimmepas vähän lajia esille hetkeksi. Nyttemmin glooria on jo haihtunut eikä haastattelupyyntöjä enää ole kuulunut :)


Kivoja kehätreenejä vedettiin ennen ässämmiä

Hauskaa oli treeneissä...

...ja kisoissa 


SM-kisat olivat heinäkuussa Jyväskylässä. Siellä pääsimme finaaliin ollen lauantaina toinen, mutta finaalissa Zip oli aika porsas. Possuili kapulan kanssa ja oli muutenkin ekassa osiossa aika täynnä itseään. Toiseen sain asennetta korjattua onneksi. Hävisimme täpärästi mestaruuden, ihan syystä. Mestariksi kruunattiin ansaitusti Maarit ja Stjerne. Kiitos hienon joukkueemme saimme joukkuekultaa. Tämä oli erityisen hienoa, koska Pete ja Trix olivat samassa joukkueessa. Heillä meni hienosti: olivat neljänsiä isossa avoimessa luokassa!









Ässämmien jälkeen huilasimme lähes puolitoista kuukautta. Sitten olikin jo alettava ahertaa kohti PM-kisoja. Piirinmestaruudet jäivät väliin, koska olin töissä. Olin hölmösti ottanut liikaa työkeikkoja ja valmistautuminen oli ihan tosi sekavaa. Olin hurjan väsynyt ja hurjan helpottunut, kun kisat alkoivat. Kymmenestä liikkeestä Zip teki seitsemän hyvin ja kolme huonosti. Ohjatussa tuli oikein jättimoka, kun Zip päättikin lähteä oikealle kapulalle vasemman sijasta. Sain kahdella lisäkäskyllä korjattua ja olin varma, että saamme nollan. Vain yksi tuomari antoi sitten nollan ja muut vitosen. En tiedä menikö oikein vai väärin, mutta noin se meni. En tiedä vieläkään, mistä moinen virhe tuli. Onhan se sen joskus tehnyt, mutta en muista pitkään aikaan tapahtuneen. Ohjatussa on kyllä ollut ongelmia. Jos kapula on piilotettuna, heittää homman sikseen ja lähtee keskimmäiselle. Joten töitä riittää tämän kanssa, kyllä siinä jotain häikkää on. Sunnuntaina asenne oli ihan pyllystä zetassa ja kaukoissa. Kunhan jotain oli puuhastelevinaan. Saimme varmaan lisäpisteitä, sillä saimme vielä pronssia kaiken jälkeen. Caritalle ja Hurja veivät varmalla suorituksellaan mestaruuden ja Norjan Hege ja Herman hopeaa. Suomen hyvähenkinen joukkue nappasi joukkuemestaruuden!




Joukkueella oli tsemppi ja huumori kohdillaan!






Kiitos viime vuodesta kaikille treenikavereille (erityisesti Mariannelle iso sydän kaikesta), tsemppareille ja sponsoreille sekä tietysti sille tärkeimmälle eli Petelle, joka aina jaksaa kannustaa. Sekä rakkaalle Zipulle, joka on antanut minulle niin paljon - iloa joka päivä ja lisäksi menestystä tokokentillä.

Viikon tauon jälkeen aloimme taas treenata kohti karsintoja. PM-kisan jälkeen muutin Zipun seuruun raviksi, missä oli aika paljon tehtävää. Samaan syssyyn zetaan nostettiin kriteerejä reilusti: ravi, jäävien suoruus ja katsominen eteen. Se onkin tökkinyt - yksi asentovirhe osui kahteen karsintaan. Paras sijoitus karsinnoissa oli kolmas eli vähän samaan tapaan mennään kuin viime vuonnakin. Joukkueeseen päästiin kuitenkin ja Belgia odottaa kolmen viikon kuluttua. Mahtavaa päästä taas mukaan!

Huomenna on ässämmät Ojangossa. Olen niin kiitollinen, että saamme olla mukana. Hienoa päästä kehään taas Zipusen kanssa ja nähdä kaikki tutut. Treenit ovat menneet vaihtelevasti, mutta sellaista se aina on. Onnea matkaan kaikille!!