26.2.2008

Tokotreeniä Sipoossa Christan opastuksella. Tulipa paljon asiaa, josta kirjoitin oheisen romaanin: Megin tekemisessä on ollut mielestäni aika paljon haahuilua ja mielenkiinnon suuntaamista muualle kuin tekemiseen. Etenkin "tylsät" osiot kuten paikalla istumiset ja makuut ovat vaikeita. Tänäänkin Megin ollessa liikkeiden välissä maassa pötköttelemässä, se haisteli maata koko ajan. Tämä pitää korjata kieltämällä koiraa aina, kun yrittääkin moista. Nameja maahan reilusti ja koira makaamaan niiden päälle/taakse, jotta varmasti haistelu tulisi esiin, sitten kielto. Mitä enemmän se saa haistella (ja nyt on saanut, kun en ole kaikkea huomannut), sitä enemmän se sitä tekee. Eli tässä tiukkana koko ajan! Lisäksi opetan nyt koiralle kotona pään maassa pitämisen paikalla makuussa. Se voi olla tärkeä taito jossain vaiheessa. Esimerkiksi koulutustapahtumissa, joissa koira on maassa kouluttajan selittäessä jotain. Silloin sen haistelua yms on vaikea valvoa, mutta pään maassa pitäminen auttaa. Christan mielestä lisäksi liikkeiden väleihin pitää kiinnittää huomiota enemmän. Yleensä, kun menen uuteen liikkeeseen, koira menee edellä ja ehtii taas huuhailla ja laskea virettä ja varmaan unohtaa, että jokin liike on tulossakaan. Nyt jatkossa pidän sen innostuneena esim pitämällä käsiä taskussa ja puhumalla iloisesti. Yllätyspalkkoja taskusta pallolla pitää tehdä tällöin paljon. Kaikki luoksetulot ja sivulletulot pitää palkata vaikka namilla (Frolic pitää vaihtaa parempaan!). Megin sivulletulot liikkeiden alussa ovat olleet aina hitaita. Nyt pitää aina auttaa se sivulle kädellä ja aina kehua ja palkita. Vire ei saa laskea, vaan koiran pitää ajatella, että sivulletulo on mukavaa ja siitä seuraa jotain kivaa eli pääsee tekemään liikkeen. Tähän pitää yhdistää myös tuo maassa pötköttely siten, että kun koira on huilaamassa maassa, se kutsutaan luokse ja palkataan aina. Niin että se tietää, että kohta tapahtuu jotain kivaa. Silloin se vähentää haisteluakin. Seuraaminen: teki hyvin töitä, vaikka C heitteli palloja ja häiriköi lähellä muutenkin. Palkkasin lyhyistä pätkistä. Tätä häiriötreeniä jatketaan paljon. Paikka oli hyvä. Ruutu: Merkin arvoa pitää vielä nostaa. Meni nyt ihan hyvin, mutta koiran pitää oppia, että liikkeenomaisista treeneistä saa parhaan palkan, ei leikkimällä tehdyistä! Ruutua kohti juoksi hyvin, vaikka Christa seisoi lähellä juoksulinjaa. Jäi kuitenkin ruudun eteen, korjasi lisäkäskyllä. Tästä en ota paineita, koska osaa paikan hyvin. Tehtiin uudestaan ensin läheltä, sitten kaukaa ja oli hyvä. Ohjattu: Merkin arvoa pitää nostaa tässä erityisesti. Jäi vinoon eikä mennyt kovin kovaa, kun mietti jo kapuloita. Jatkossa aina tehtävä niin, että koira lähetetään ekan kerran liikkeenomaisesti merkille ja palkataan! Tähän asti olen kutsunut pois, jos hidas tai vino ja tehnyt uudelleen, usein leikkimällä... Eli eka merkki liikkeenomaisesti, josta aina palkka, meni sitten hitaasti tai vinoon. Koira kyllä oppii, että merkille kannattaa mennä kovaa, koska palkka tulee aina ekasta. Sitten toinen kerta heti perään leikkimällä merkille (ilman käskytystä) ja siitä lähetetään hakemaan. Jos tuntuu, että koira on unohtanut jo kapulat, pitää käydä nostamassa oikeaa ensin eli varmistetaan onnistuminen. Tämä oli hyvä juttu! Tärkeää on myös se, että teen selkeän, yksityiskohtaisen suunnitelman kaikkiin treeneihin. Suunnitelmia olen tehnytkin, mutta en niin tarkkoja. Teen mahd lyhyet treenit, maksimissaan 10 minuuttia ja sitten loppu. Nyt olen tehnyt liian pitkiä harjoituksia. Innostun aina liikaa, kun koira on innoissaan ja monesti jokin meneekin sitten pieleen. Harjoitusten aikana en myöskään puhele liikkeistä kenenkään kanssa, vaan jatkan liikkeestä toiseen sukkelasti. Jos koira tekee virheen, teen sen uudelleen tilanteen mukaan tai sitten en. Harjoittelen sitten ko asiaa myöhemmin. Lisäksi on tärkeää, etten ota paineita sellaisista jutuista, joiden tiedän jo ennalta olevan vaikeita koiralle tai olosuhteet ovat sellaiset, ettei liike todennäköisesti onnistu hyvin. Tärkeää on myös se, että teen vain onnistuneita treenejä. Eli jos epäilen onnistumista, helpotan aina. Siksi suunnitelmat on tehtävä niin hyvin, että tiedän tarkkaan, miten autan koiraa onnistumaan. Nyt koetan treenata lyhyitä, hyvin suunniteltuja, onnistuneita treenejä koko ajan ja kiellän haistelut ja liikahtelut ehdottomasti. Katsotaan sitten muutaman viikon päästä, miten on tehonnut. Kiitos paljon Christa avusta, jälleen kerran!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä juttuja ja ollaan puhelinkeskustelun perusteella keskitymme jatkossa aika paljon samoihin asioihin...vahditaan siis toisiamme:-) t.Tarja