Supermerkki ja muuta vauhtitreeniä

Illalla pidettiin tokotreenit Hollolan koulun kentällä Arjan kanssa. Ohjelmassa oli molemmilla evl:n toinen puolisko. Tein heti alkuun vauhdilla merkin, minkä takana oli markkeri. Meg pinkaisi merkille huomaamatta alustaa lainkaan, palkkasin ja koira juoksi noin viisitoista kierrosta ympäri kenttää. Näytin sille markkeria ja lähetin uudelleen. Teki todella hyvin. Teimme liikkeenomaisen ohjatun eli Arja käskytti ja vei kapulat. Koira käänsi taas päänsä pois Arjan viedessä kapuloita. Käskystä lähti todella kovaa merkille ja kääntyi nopeasti ympäri innostuneen näköisenä suoraan merkin takana. Olin niin ällistynyt ja mielissäni, että annoin kehumisen jälkeen luvan hakea myös kapulan. En ole ihan varma, teinkö viisaasti, kun käytin kapulan hakua palkkana. Arjan mielestä ei ole koskaan tai ainakaan pitkään aikaan tehnyt niin nopeaa merkkiä. Metallinoudossa lähti luvatta, mutta en sanonut mitään, kun meni niin iloisen näköisenä. Haki metallin takaapäin ja toi ravilla takaisin sivulle. Tein uudelleen ja kun lähti, lähdin heti juoksemaan pois. Tuli todella kovaa takaisin sivulle. Metalli ei todella ole sen lempiliike. Käytin metallia, jossa on teippiä - pitää siitä hyvin kiinni. Eikä kuulu kilinää:). Jatkossa täytyy tehdä niin, että lähden juoksemaan ensin, kun tulee jo takaisinpäin. Sitten lähden juoksemaan kun on kapulalla ja sitten kun vasta lähtee kapulalle. Haluaisin saada sille kiireemmän olon metallissa. Eli kisassakin sillä olisi kiire, koska ei voi tietää, lähdenkö juoksemaan vai en. Tunnari sujui ihan hyvin. Mielestäni avasi nenänsä vasta ollessaan jo keskellä kapuloita. Haistoi kaksi ekaa kohdalle osunutta, sitten jotenkin oikaisi ympyrän toiselle puolella ja nappasi oman. Olin ihan varma, että on väärä, mutta eipä ollut. Hyvä! Kaukot tein myös käskytettynä liikkeenomaisesti, mutta palkkasin jo ekasta istumisesta. Tein uudelleen alusta ja palkkasin taas ekasta siirtymisestä eli seisomisesta. Oli tosi kiva treeni. Meg oli todella tomera ja innostunut. Sillä oli varmaan jonkinlaista valeraskautta vielä pari viikkoa sitten, kun oli niin löysä.

Pete oli pelaamassa sukugolfia Takkulassa. Pelasi ihan hyvin siihen nähden, ettei ole pelannut kuin yhden kierroksen tänä kesänä. Sukugolf on hauska perinne ja kiva tapa tavata sukulaisia.

Onnea Annelle ja isä-Toivolle SM-jäljen hopeamitalista!!