3-vuotissynttärit ja tokokisa

Meg täytti tänään 3 vuotta! Iso tyttö siis jo - ei voi enää vedota koiran nuoruuteen edes:) Tokokisa Nastolassa. Paikka oli hiekkakenttä, missä oli paljon isohkoja ruohotupsuja eli aika vaikea. Paikalla oli 11 koirakkoa. Meg oli kolmas. Liikkeet tehtiin kahden liikkeen jaksoissa eli neljässä jaksossa yhteensä. Paikalla istuminen oli oikein hyvä - 10. Makuu oli myös hyvä muuten, mutta oli käynyt melkein heti lonkalleen. Tämä ei ole ollenkaan valmis vielä - 10. Seuraaminen oli vaikean tuntuista, koska koira oli kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Se säilytti ihmeen hyvin paikkansa, vaikka pälyili ympärilleen aina kun jotain kiinnostavaa tapahtui. Ei hyvä. - 8.5 p Idari oli parempi, vaikka siinäkin koira odotellessaan katseli ympärilleen - 10. Seuraavan jakson alussa ärsytin koiraa lelulla enkä antanut sitä sille (nostin muka virettä), jonka jälkeen koira näppäsi minua reiteen sisään mennessämme... Luoksetulossa tarvitsi kaksi käskyä alasmenoon. Seisominen oli yllättävän hyvä. Maahanmenoon tarvitsi samoin kaksi käskyä, koska jäi vajaaksi. Kaikki välit teki laukalla - 5. Ruudun merkki oli aikas hyvä, olin tyytyväinen. Ruutu samoin oli hyvä, mutta kun oli mennyt maahan, kävi repimään ruohoa! Ja söi sitä myös... Lopetti kun menin lähemmäs ja tuli hyvin pois. Tuomari vain tuumi, että sillä oli nälkä - 10. Itse olin aika kiukkuinen. En tiedä mistä johtui, ei ole tehnyt ennen. Ohjattu oli hyvä, tosin merkille menossa teki kaaren. Itse nouto ok, mutta tuo sivulle kaaren kautta - 9. Metallissa heitin tosi vinoon, melkein kehästä ulos. Haki hyvin, tuli kylläkin ravilla takaisin - 9,5. Tunnari oli katastrofi. Katseli ihan muualle, kun kapuloita vietiin. Meni rauhassa kapuloille, otti ensimmäisen oikealta suuhunsa, sitten myös seuraavan, meni kahden yli ja nappasi seuraavan, minkä toi. Oli väärä kaiken lisäksi - 0. Kauko oli hyvä, olin tyytyväinen, vaikka puolivälissä kääntyi taas katsomaan taaksepäin - 9. Nippanappa siis ykkönen - 257 pistettä ja 2. sija. Onnea Marko ja Flu hienosta suorituksesta ja voitosta! Olin aika kypsä kisan jälkeen koiran touhuiluun. Se oli kyllä pirteä, mutta ei tehnyt minun kanssani töitä. Nyt on muutettava treenisuunnitelmaa ja kotielämää aika lailla. Christa antoi hyviä ohjeita taas. Ensinnäkin tokon on jo oltava työtä koiralle, ei vaihtoehtohupaa. Sillä ei ole lupaa laiskotella töissä. Vaatimusta on siis nostettava ja palkattava vasta kunnollisesta yrittämisestä. Toiseksi kotielämää on tiukennettava ja jätettävä koiraa huomiotta. Kyllähän olen tämän tiennytkin, mutta jotenkin koiran iloisuus on ollut niin mukavaa valeraskauden jälkeen, että olen katsellut noita juttuja sormien läpi. Eikä tämä tarkoita, ettei hauskaa olisi jatkossakin. Palkkojen pitää olla tosi hyviä ja treenejä pitää vaihdella vaikeista häiriöistä yms helppoihin. Illalla siis menimme vielä Patomäkeen Peten kanssa. Aloitin oikein vaikeasti, jotta pääsisin heti huomauttamaan, jos keksisi omiaan. Lähetin koiran merkille, kun Pete leikki muiden koirien kanssa jonkin matkan päässä merkistä. Meg lähti merkille, mutta juoksi suoraan ohi Peten luo iloisena leikkimään jeeee... Menin perässä, nappasin sitä kaulapannasta ja raijasin lähtöpaikalle takaisin. Otti aika lailla sitä koville. Lähetin uudelleen, jolloin meni hitaasti, mutta kuitenkin meni, josta superpalkka. Leikki ihan rentona pallolla. Sitten tein seuraamista Peten ja hihkuvien koirien ohi. Teki kovasti töitä eikä vilkaissut kuin kerran. Lähetin uudelleen merkille Peten ohi. Meni kyllä merkille hyvin, mutta siellä kyyläsi taas innoissaan koiria. Ärjäisin ja sitten huomasi minut. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt keskittyi ja katsoi minua, mistä tosi iso palkka. Tunnarin taas sähläsi. Aloitimme alusta, menin kapuloiden viereen ja ohjasin rivin alkuun. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla haisteli tosi hyvin ja valitsi oman, mistä palkka. Ihan lopuksi vielä seurautin jalkapalloa pelaavien poikien ohi pari kertaa. Vilkaisi ekalla kerralla kerran, mistä huomautin. Seuraavan ohituksen teki hienosti, mistä taas iso palkka. Huh huh. Ensi kerralla ei taas varmaan muista mitään. Tarvitsemme paljon häiriötreeniä!! Ja lomaan helppoja treenejä. Sen on alettava keskittyä työntekoon eikä se saa enää valita, mikä siitä olisi mukavinta. Katsotaan, mitä tapahtuu. Vaihtoehtoja ei ole. Joko jatkan tokoilua kunnolla tai sitten en.