PA-leiri Upilassa

Kokoonnuimme P-pentueen leirille Hollolan Upilaan kahdeksi päiväksi. Paikalla olivat Virve ja Vic sekä lapset, Mari ja Rimma, Tarja, Timppa ja Padi , me ja Meg sekä isukki Toivo ja Anne. Vahvistuksena oli myös A-pentuelainen Zac Arjan ja Akin kanssa. Jukka ja Kitty sekä Teemu ja Piru eivät päässeet paikalle kuin ei myöskään melkein-P Sigma ja Samu - samoin Riitta ja Pekka olivat astutusreissulla Norjassa. Kuvat: Aki Heiskanen Aloitimme lauantaiaamuna tokolla. Tein ensin idarin, missä koira oli oikein hyvä kävellessäni suoraan ilman jääviä. Sitten tein idarin jäävät mukana. Teki aikas hyvin, paitsi että istuessa vähän himmasi. Ei nuuskinut eikä haistellut ja lähti hyvin mukaan. Viimeisen makuun jälkeen palkkasin vauhdissa pallolla. Ei siis tarvinnut mistään huomautella, oikein hyvä! Lyhyt seuraaminen oli myös ok, mistä palkka. Ruudun merkki oli hieno, en ehdinyt koskettaa pyllyyn. Palkkasin, sitten lähetin vapaasti merkille. Samoin ruutu oli loistava. En tehnyt enempää ruutua. Toisessa osiossa tein ohjatun, missä ei ollenkaan huomioinut punaista matalaa merkkitötsää vaan lähti hakemaan suoraan. Huomautin ja lähetin uudelleen. Ei vieläkään merkille, jolloin piti mennä auttamaan. Sitten jotenkin äkkäsi merkin ja oli aikas helpottuneen näköinen. Ei varmaan nähnyt sitä ollenkaan! Tötsä oli hiekkainen ja varmaan ei vain erottunut. Tein uudelleen, jolloin merkki oli hieno. Palkkasin ja lähetin vapaasti uudelleen merkille. Siitä lähetin hakemaan oikean kapulan, missä ei huomauttamista. Samoin haki hienosti vasemman. Kaukot teki hyvin, mutta hieman seilasi. Oli 10 senttiä taaempana lopettaessani. Tätä pohdimme jonkin aikaa. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, sillä koira oli alertti eikä vilkuillut mitään. Tosi hyvä treeni kaikenkaikkiaan ja oli mukava kuulla Annelta, että hänen mielestään koira on todella paljon kehittynyt sitten viime näkemän! Koira olikin todella reipas ja innokas.

Ehdimme vielä ajaa pienen metsäjäljen, joka oli kävelty ennen lounasta. Tarja oli tiputtanut jäljelle myös yhden kapulan, minkä Meg oli jäljestäessään merkannut, mutta itse en sitä ollenkaan huomannut. Jäljen päässä oli lelu, minkä yli myös meni. Suostui kyllä leikkimään sen kanssa. Meg ajoi hienosti! Olin ihan onnessani - tämä oli kuitenkin vasta toinen metsäjälki Megille:) Sain Tarjalta tosi hyviä vinkkejä: ole itse huomaamaton äläkä yritä opastaa koiraa eli luota koiraasi koko ajan. Koiralle pitää myös opettaa myös keppien merkkaaminen, jotta sitä pääsee palkkaamaan jäljellä. Seurasimme myös Padin taitavaa työskentelyä janalla ja jäljellä. Mielestäni on ihmeellistä, että koira tietää, kumpaan suuntaan lähtee janalta - siis ettei lähde takajäljelle. Anne realistina totesi, että kyllähän susikin tietää, mihin saalis on mennyt. Jos se ei tietäisi, se kuolisi nälkään. Totta. Iltapäivällä vuorossa oli agilitytreeni Hollolan kentällä. Meg oli toiminut hyvin. Kaiken kaikkiaan päivä oli täynnä mukavaa ohjelmaa sekä ohjaajille että koirille. Olin Megistä tosi ylpeä. Iltaa istuimme takkatulen ääressä vanhassa päärakennuksessa saunomisen ohella. Tarjosin Megin valioitumiskakkua, vain noin puoli vuotta myöhässä. Lauantai-yönä iski iskiastyyppinen selkäkipu muutaman tunnin penkillä kököttämisen jälkeen. Samaa kipua oli ollut jo viikolla ja oli tosi tylsää, että tuli nyt paljon pahempana:(. Aamulla selkä tuntui paremmalta särkyisästä ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta ja kävimme innoissamme ennen aamiaista ajamassa Tarjan tekemän pitkähkön metsäjäljen. Todella mahtavasti koira ajoi. Pari kertaa haisteli pensaita matkalla, missä varmaan oli Tarjan haju, ja vilkaisi minua silloin. Olin kuitenkin hiljaa, mikä oli sentään hyvä saavutus meikäläiseltä, jolloin koira vain jatkoi matkaa. Matkalla oli myös pari keppiä, joista toisen Meg nosti (namia oli myös maassa) ja sai isot kehut, toisen jätti maahan samoin kuin lopussa olevan lelunkin. Saimme Tarjalta ohjeet keppitreeniin ja kehotuksen kisoihin:) Arja lupasi lähteä kimppaan Löytylle harjoittelemaan metristä estettä, mistä näen painajaisia jo nyt. Tokossa tein ensin hyppynoutoa, joka Virven mielestä oli ihan ok ja myös omasta mielestäni. Otti keskikokoisen kapulan hyvin vinottain suuhun, kuten olen toivonut (silloin ei kilistele ja tuo nopeasti) ja toi laukalla. Sivulletulo oli huono, sillä koira teki ison kaaren takanani ja vilkuili muita. En voinut tähän puuttua, kun en muistanut käskeä sivulle. Jos olisin käskenyt ja silti olisi hortoillut, olisin voinut muistuttaa. Tätä treenasin vielä tauolla lisää ja hyvin toi, kun autoin namikädellä.

Uudelleen kokeiltaessa otti kapulan suorana, jolloin kilisytti ja toi ravilla esteelle asti. Virve antoi hyvin vinkin heittää kapula aina samaan paikkaan esteen taakse, jottei koiran tarvitse etsiskellä sitä. Lisäksi kapulan voisi heittää ihan esteen taakse, jolloin ravia ei tule esiin, jos ottaa kapulan huonosti. Hyvä idea! Noita sivulletuloja pitää harjoitella lisää. En usko että on ongelma. Tunnarin teki hyvin, tosin oma osui kohdalle lähes heti. Palkkasin tyytyväisenä, enkä tehnyt uudelleen. Tokon jälkeen oli pakko ottaa uusi särkylääke, mikä auttoi vasta iltapäivällä kunnolla. Oli aika tuskallista tehdä mitään. Ei oikein voinut kävellä, istua eikä kumarrella jne. Jätin toisen osion väliin masentuneena ja yritin uudelleen ruuan jälkeen. Huono olo vei kyllä terän. Aloitin seuruulla. Anne ja Mari olivat häiriöinä koiriensa kanssa ja Virve käskytti. Kävelin ihan tönkösti. Aika paljon oli vilkuillut lyhyesti Virveä sekä koiria, eikä pelkästään katseella vaan oli käännellyt myös päätään:( Piti kuitenkin hyvin paikkansa. Pari kertaa huomautin, mutta tuntui, ettei paljon auttanut. Seuraaminen itsessään oli ollut ihan hyvän näköistä ja paikka oli ollut hyvä. Silti: blääh. Pohdimme porukalla luoksetulon pysäytyksiä. Tarja muistutti, että kiertoleikinkin pitää tapahtua hiljaa eikä koiraa saa kannustaa siinä koko ajan, kun ei niin voi tehdä kisoissakaan. Tein yhdellä käskyllä, jolloin pysähtyi kiertomerkin taakse eikä tullut. Selvästi siis odotti yllytystä. Tähän auttaa tietty se, että palkkaa paljon ilman pysäytyksiä myös kierroissa. Olen nyt tehnyt niin, että avustaja on palkannut koiran taakse, kun pysähtyy. Mari näytti, miten on tehnyt Rimman kanssa: hän jätti koiran paikalleen ja juoksi karkuun, sitten kutsui koiraa ja edelleen juosten käski pysähtyä ja mennä maahan. Näytti tosi hienolta. Tuota tekisi mieli koettaa - kunhan pystyy juoksemaan... Virve kertoi ideasta, jossa koira juoksee vaikka kahden tolpan ympäri suoria ja ohjaaja on sijoittunut linjan viereen. Siitä käsketään koiraa pysähtymään eli sen mennessä ohjaajan ohi. Pikkuhiljaa siirretään linja kohti ohjaajaa. Aika mielenkiintoinen idea myös. Juoksutin Megiä kahden tolpan välissä ollen itse ensin keskellä ja sitten siirryin linjalta sivullepäin. Nyt ei tarvinnut yllyttää vaan juoksi hyvin. En tehnyt pysähdyksiä.

Lounaan jälkeen teimme etsintäruutua. Esineet vietiin yksi kerrallaan niin, että koira näki. Eka oli sellainen puutarhahanska. Lähetin hakemaan ja teki tosi hyvin töitä irroten oikein kauas. Ei löytänyt ja palasi takaisin, mutta lähti itse uudelleen, kun en sanonut mitään. Nyt löysi ja toi oikein hyvin minulle asti. Leikitin koiraa hanskalla ja suostui siihenkin:). Toisen esineen (villahanska) haki jäljestämällä Virven jälkeä eikä tuonut ihan minulle asti. Sen kanssa oli jo nihkeämpi leikkimään. Sain Tarjalta ohjeen leikkiä paljon erilaisten tavaroiden kanssa ja tehdä toisinaan ihan vain yhden esineen hakua.

Iltapäivä kului sitten muuten agilitykentällä. Meg teki taas hyvin ja yritteliäästi, joten sen tekemisiin viikonlopun aikana täytyy olla todella tyytyväinen! Ja kyllä me olimmekin. Lisäksi olemme tosi iloisia P-pentuelaisten hyvästä yhteishengestä ja innosta treenata kimpassa. Illalla meille tuli vielä P-HAU:n agilityryhmä teoria- ja videoiltaan. Ehdimme juuri kotiin laittamaan kahvit tippumaan, kun ekat saapuivat. Oli tosi mukava ilta innostuneiden ihmisten kanssa.