Koko viikko on mennyt ihan hurahtaen kovassa kiireessä. Itsenäisyyspäivänä oli ensin lauantaina Sadun tokokoulutus rinkiläisille Asikkalan maneesissa. Tein kisanomaisen suorituksen, mikä oli osaksi hyvä, osaksi ei-niin-hyvä. Sadun arvostelu (suluissa omat huomautukset): Seuraaminen - Peruutus vino, juoksussa vino perusasento seisahduttaessa. Asenne oli hyvä, Sadun mielestä on parantunut kovasti! Vain yksi-kaksi pientä kontaktin menetystä häirittäessä (Satu käveli ja pyöri ihan lähellä). Perusasennon istumiset olivat hitaita. Idari - Vähän vino seisominen. Ei istunut, vaan jäi seisomaan (tässä sanoin käskyn liian nopeasti, sitä ollaan harjoiteltu liian vähän. Olen opettanut niin, että sanon is-tu eri askelella). Vähän ennakoi maahanmenossa. Hidas perusasento lopussa. Luoksetulo - Hyvä odotus, ei pysähtynyt, hyvä vauhti. (Heh heh, sanoin koiralle ZEP, kun piti sanoa stop... Koira oli ihan hämmästyneen näköinen, hiljensi ja sen jälkeen tuli tosi kovaa. Ei voi koiraa syyttää, kun minun ajatukseni olivat jossain ihan muualla.) Ruutu - Piste vähän kiikun kaakun vauhdin kanssa (itse olin tosi tyytyväinen, sehän suorastaan lensi:). Hyvä ruutuunmeno. Vino seuraaminen. Ohjaaminen käveli mihin sattui (ihmettelin, mihin lähtötötsä oli hävinnyt ja kävelin sitten suunnilleen mielestäni oikeaan suuntaan... voi härregud) Ohjattu - Piste jäi vajaaksi (ja mielestäni muutenkin vähän hidas). Teki laajan kaarroksen, kiekauksen, sivulletulossa. Metalli - Vino perusasento, kierto taakse, nousi luovutuksessa Tunnari - kapula löysästi suussa, pyöritteli. Noudoista paras kapulan luovutus, ei kieppiä. Kauko - Istu-seiso - siirtyi taakse, samoin maa-seiso. Yhteensä 25 cm takana loppuasennossa. Hyvä harjoitus, mutta minut olisi voinut huoletta ampua, siinä ei tokomaailma paljon menettäisi. Olin niin huono enkä mukana ollenkaan. Koira yritti kyllä alkuun, mutta huomasi varmaan, että olen ihan pihalla ja alkoi pelleillä esim noutojen sivulletuloissa. Ei olisi pitänyt treenata kisanomaisesti, mutta jotenkin ei osannut olla niin järkevä. Perjantaina nimittäin kun tulin kotiin viikon työmatkalta, luin ensin kutsun leikkaukseen (meno sairaalaan 15.12.) ja sain slaagin, pesukoneen rumpu hajosi (pesin pyykit käsin puolilleöin) ja pakkasin uudestaan viikonloppumatkalle. Pete oli jo lähtenyt junalla Seinäjoelle. Pääsin nukkumaan yöllä. Fiilis oli ihan pohjassa. Harmitti kyllä, sillä Satu on tosi hyvä koutsi. Suoraan omasta treenivuorostani lähdin ajamaan S-joelle kummipojan luokse. Navigaattori vei ties mitä reittejä, mutta perille pääsin neljän maissa. Kurvasin ensin Lenzun luokse katsomaan Karkki-pentua ja vähän koirien kanssa lenkille. Ajoimme Lenzun autolla peltotielle, missä rengas räjähti kiveen tms heti ensimmäiseksi. Riekaleet vain jäivät jäljelle. Bongasin pellolta pölykapselin ja sanoin että "kato muutkin ovat ajaneet samaan kohtaan", kun Lenzu valisti, että kyseinen kapseli juuri lensi sinne hänen autostaan... Ajoimme nilkuttavan auton kotiin, otimme Sepon kyytiin ja hurautimme Luostarisille. Annoimme pojille synttärilahjaksi autoradan, mikä oli valmiiksi rikki. Ystävälliset pohojalaaset kielsivät epäonnista meikäläistä enää ikinä tulemasta heille:) Petellä sen sijaan oli ihan hyvä seuraava päivä S-joen agikisoissa, mitkä pidettiin isossa, mahtavassa kuplahallissa. Ekalla radalla Meg hyllytti takaaleikkauskohdassa, mutta toisen radan voitti kovassa seurassa. Koiriakin taisi olla noin 70. Tosi mukavaa! Maanantai-iltana treenasin tokoa ringin kanssa Hollolan hallissa. Tein perusjuttuja eli peruutusta, vasemmalle käännöksiä, perusasentoja, noudon luovutuksia ja ohjatun merkkiä. Nyt sujui oikein hyvin, eikä juuri missään ollut mitään moittimista. Tiistai-iltana olimme tokoilemassa Arjan, Tarjan sekä Marjon kanssa Kausalassa. Tein myös perusjuttuja. Seuraamisessa kupli!! ja kaikkien mielestä Meg kulki edempänä kuin ennen, mutta ei vielä niin, että olisi näyttänyt pahalta. Se jotenkin yrittää nyt niin kovasti. Täytyy vähän palautella remmissä, niin taas muistaa. Idarissa teki kuulemma jopa nopean istumisen, kiva! Kulmatkin menivät suht' hyvin. Luoksetulo on aina yhtä huono ja nyt ajattelin, että alan käyttää käsimerkkiä ja käskyä "taa". Se nimittäin peruuttaa sillä. Kokeiltiin ja oli aika hyvä! Pitää stitten miettiä, käytänkö jatkossa kättä vai ääntä. Ruudussa jäi vähän liian eteen. Ohjatun merkki oli aika hyvä. Vauhtia voisi olla enemmän, mutta nyt teki suoran loppuasennon, mistä palkka. En haettanut nytkään kapuloita. Tein hyppynoudon pari kertaa. Ekalla kerralla nosti pyllyään Tarjan käskytyksestä. Haimme kapulan pois ja teimme uudelleen. Nyt oli hyvä eikä kaarrellut lopussa. Oli jopa suora. Kivat treenit! Keskiviikkona Pete alikiitoili Sadun, Katjan, Christan ja Jannen kanssa Pennalan hallissa. Teemana oli kokeilla erilaisia kuvioita ja kellottaa. Yhdessä kohtaa jaakotus ei millään toiminut vinolla hypyllä, mutta kun Pete muisti ottaa koiran toiseen käteen paluussa, niin johan pelitti loistavasti. Mukava ilta mukavassa seurassa. Lauantaina kävin tokotreeneissä Arjan ja Tarjan kanssa Hollolan hallissa. Tein taas seuraamisen, joka taas oli vähän epätasainen ja koira oli hieman edessä. Ei kuitenkaan liian edessä kotkien mielestä. Perusasennon istumiset hitaita. Teki kuitenkin hyvin töitä. Luoksetulon Taa-käskyä kokeilin myös ja ihan hyvin toimi. Noudossa ennakoi taas ja hain kapulan pois. Toisella kerralla istui hiljaa ja toi hyvin. Tunnari oli hyvä. Joutui etsimään kauan, kun oma ei vain osunut kohdalle. Olin tosi tyytyväinen. Ruudun paikka oli taas vähän edessä, mutta se korjaantuu, kun pääsee markkerilla muistuttamaan. Ohjatun merkki oli aika hyvä - ei nopea, mutta loppuasento suora, mistä palkka. Nyt meille tulee pidempi tokotauko, sillä joudun jalkaleikkaukseen tiistaina:( Kiitos kaikille tsemppaamisesta! Olen yrittänyt miettiä hyviä puolia: saa kerrankin makoilla tarpeekseen, saa juoksuttaa ukkoaan (Pete on innoissaan varmaan:), ei tarvitse meikata eikä laittaa tukkaa (Pete on taas innoissaan), ehtii syödä rauhassa, ehtii kirjoittaa blogia (mitähän sitä kirjoittaisi...), ehtii katsella telkkaa ja kaikki mahdolliset videot, ehtii ajatella filosofisia ajatuksia, ehtii kirjoittaa kirjan, soitella kavereille kaiket päivät, tehdä matkasuunnitelmia, laatia harjoitusohjelmia ja lopulta tulla hulluksi.