20.2.2009

Tätä ei usko enää kukaan...

Eilen torstaina kävimme taas Mariannen kanssa hallilla puolenpäivän jälkeen. Vuorossa oli oikea hukkaamispäivä, sillä hukkasimme koiran, auton avaimen ja kännykän. Ja näin se kävi: Treenien jälkeen lähdimme lenkille. Koiria oli enemmän ja vähemmän (siis ihan kirjaimellisestikin muuten:). Aika loppupuolella nimittäin Marianne huomasi, ettei Träpiä näy yht'äkkiä missään. Träp on viisikuukautinen bc. Se pinkoo yleensä aina russeli Hulinan kanssa ja ne pysyttelevät lähellä. Pelästyimme ihan kamalasti, sillä lähellä menee Orimattila-Lahti -tie, mikä on vilkas. Lähdimme eri suuntiin, minä takaisinpäin ja Marianne hallia kohti. Aika pian näin pikku-Träpin istuvan keskellä peltotietä, mistä juuri olimme tulleet. Huutelin sitä ja Mariannea, mutta kumpikaan ei kuullut. Soitin Mariannelle, mutta hänen puhelimensa oli autossa. Tulin tielle ja silloin Träp huomasi minut, muttei mitenkään reagoinut. Ajattelin, että se tulisi Megin luokse, mutta kun Meg meni lähemmäs, Träp sai jalat alleen ja paineli toiseen suuntaan. En lähtenyt perään, sillä se oli selvästi pelästynyt. Marianne tuli onneksi myös pian perässä ja lähti juosten toiseen suuntaan kiertämään vielä kerran hallille, jos pentu vaikka osaisi samaa tietä takaisin, mitä juuri oltiin tultu porukalla. Kävelin samaa reittiä edelleen toiseen suuntaan. Sitten Marianne soitti ja juuri samaan aikaan löysi Träpin läheltä mastoa. Fiksu pentu oli kuin olikin osannut pois metsästä hallille. Olipa helpotus! Olin ehtinyt kuvitella jo vaikka mitä. Kävelin ison mäen takaisinpäin, kun huomasin siinä kohtaa, että auton avainta ei ole missään. Olin aika epäuskoinen ja pengoin kaikki taskut moneen kertaan. Ei kai taas voi sattua mitään avaimille! Ei auttanut kuin kiivetä mäen päälle takaisin, koska avain oli voinut pudota, kun otin puhelinta taskusta. Turhaan kiipesin, ei ollut. Lähdin taas alaspäin ja pyysin huvikseni Megiä etsimään lelun. Se pomppasi innoissaan pellolle ja jäi odottamaan, milloin lelu lentää:) Ajattelin, ettei siinä kyllä ole pk-koiran vikaa, mutta kuinka ollakaan, se todella bongasi avaimet peltotieltä. Ne olivat hautautuneet lumeen aika tarkasti, enkä tiedä, olisinko itse huomannut niitä. Se seisoi avainten vieressä ja heilutti häntäänsä ilahtuneen näköisenä ja sen jälkeen jopa toi ne minulle! Syötin sille ja perin kyllästyneelle Leeville loput nakit innoissani. Tallustelimme kierroksen hallille, missä Marianne kertoi hukanneensa puhelimen ja löytäneensä sen sieltä, mistä oli löytänyt Träpin. Hän oli innoissaan viskannut puhelimen maahan Träpin nähdessään:)) Sen puolestaan löysi Hulina, joten ehkä Megin saavutus ei ollutkaan ihan maailmoja syleilevä... Höh. Olimme aika hervottomia ja tosi helpottuneita. Otimme koirat vielä juoksemaan kentälle ja Träp näytti olevan ihan ok. Mitään käsitystä ei ole, miksi se oli eksynyt porukasta. Oliko se vain eksynyt vai pelästynyt jotain ja sitten eksynyt? Olipa onnea matkassa! Treenejä en edes muista, mutta tein ruutua, merkkiä ja pysähdyksiä käskytettynä. Teki oikein hyvin. Tein myös tunnarin Mariannen avustuksella, mikä myös sujui hienosti, myös sivulletulo. Illalla olin vielä Sadun seurana BAT-hallilla katsomassa agia pitkästä pitkästä aikaa. Timo veti valmennusryhmän treenit ja mukana oli meidän tulevaisuuden toivoja myös. Sen jälkeen olin apukoutsina Sadulla toiselle ryhmälle ja tsekkasin pujotteluja ja kontakteja. Hauska ilta ja alkuyö, olimme kotona 23.30. Olin ihan tattis, sillä olin käynyt vielä aamulla vesijumppaamassa. Tänään en enää treenaa, se on nyt siinä. Hallille menen kyllä - jälleen Mariannen kanssa:) - ja sieltä sitten lenkille. Pete kyllä kommentoi, että "eihän teitä uskalla enää sinne päästää". Saas nähdä, onnistunko jälleen sohlaamaan avainten kanssa jotain, mutta ei kai sentään neljättä kertaa?? Luin äsken Mariannen blogin ja sain kunnon naurut tällekin päivälle! Kävin myös Eevan blogissa ja sinne olin kirjoittanut ennen eilistä sohlausta näin: "Terveisiä lumisateisesta Lahdesta, olen juuri lähdössä treenaamaan hurlumhei-malliin:)" Eevan vastaus oli hauska! Lisää hervotonta naurua...

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti tän päiväinen lenkki sujui ongelmitta :) Onnea kokeeseen! Jos vaikka ens viikolla päästäis samaan aikaan hallille... Jonna

Anonyymi kirjoitti...

Hih hih, tää kuulostaa luettuna niin uskomattomalta, että eihän tätä usko kukaan :D Onneksi tän päiväiset treenit sujuivat vähän vähemmän paniikittomissa merkeissä.
Kiitokset kaikista neuvoista ja vinekistä!

Marianne, Träp, Huli & Vili

Eeva kirjoitti...

Heh, juuri kun ehdin teille naureskella niin lukekaahan meidän tämänpäiväiset touhut. Niin se taitaa mennä, että se parhaiten nauraa, joka viimeiseksi nauraa. ;)

Eeva kirjoitti...

Ai niin, ja TSEMPPIÄ toko-kisaan viikonloppuna! :)

raparperit kirjoitti...

voi ristus teitä toheloita !

Me kirjoitti...

Tää nyt oli aika pientä Hanna TEIDÄN toilailuihin verrattuna:) Ihana oli nähdä tänään!