Hyppytekniikkaa

Olimme koko päivän BAT-hallilla hyppytekniikkakurssilla, jonka piti eläinfysioterapeutti Patricia Hirn. Kurssilla oli 14 koiraa, joista vain kolme-neljä sai "hyvät" arviot. Meg oli yksi niistä. Silllä on kuulemma monien bordercollieiden tapaan hyvä hyppytekniikka. Ensin tehtiin yksittäistä hyppyä, jonka edessä oli ponnistusrima. Tai ei oikeastaan rima, vaan halkaistu muovinen viemäriputki. Se on turvallisempi kuin rima, kun ei pyörähdä alta pois, jos koira osuu siihen. Varsinainen este oli matala okseri. Koira laitettiin istumaan ihan ponnistuspuomin taakse suoraan, tassut tasassa. Varsinaisen esteen taakse vietiin markkeri, jota näytettiin koiralle. Sieltä palattiin koiran luo ja kun se katsoi eteenpäin, se päästettiin markkerille. Patricia seurasi silmä kovana hyppyä sivulta. Koiran pitää olla selkä kaarella ja pää alhaalla ja käyttää takaosaa ponnistukseen. Kun koira tulee alas hypystä, sen pitää ottaa isku vastaan joustamalla lapojen välistä. Jotta se pystyy näin tekemään, sillä pitää olla siellä lihaksia. Kerroimme Patricialle etukäteen, että Megillä on ollut jumeja lavoissa aiemmin. Hän tarkisti heti alussa lapojen lihakset ja totesi, että lihaksia löytyy, hyvä! Kun Meg selviytyi niin hyvällä tekniikalla matalasta hypystä, kokeiltiin myös maksihyppyä. Siinä ei taito vielä riittänyt ja koira laskeutui hypystä liian lähelle estettä eli hyppy ei ollut yhtä pitkä ennen ja jälkeen esteen. Tehtävä oli varmaan aika vaikea koiralle, kun vauhtia ei juuri saanut. Yksittäisen hypyn jälkeen tehtiin jumppasarjaa matalilla hypyillä. Sarjassa oli viisi hyppyä 6,5 jalan välein. Samalla idealla tehtiin eli loppuun vietiin markkeri ja sitten päästettiin koira hyppäämään. Ideana oli saada se menemään hyvällä vireellä (ei liikaa!) sarja ajatuksen kanssa. Eli koira ajattelee eteen ja keskittyy hyppyihin matkalla. Markkeri ei nostanut virettä juuri ollenkaan ja siksi loppuun vietiin tennispallo. Pete meni näyttämään sitä koiralle. Nyt teki pari kertaa tosi hienosti ja rauhassa oikealla tekniikalla. Jumppasarja kehittää koiran takaosaa ja sitä kannattaa tehdä vaikka aina kisapäivän jälkeisenä päivänä. Patrician mukaan agility tekee koirasta etupainoisen väkisinkin ja silloin kannattaa tehdä jumppasarjaa. Tätä tehdään aina matalana. Koska onnistui niin hyvin, kokeiltiin myös sitä, että Pete liikkui sivulla. Se ei onnistunut, koska koira lisäsi liikaa vauhtia eikä ehtinyt enää ajatella hyppyjä. Tämä oli siis vielä liian vaikea. Kotiläksynä tehdään tuota yksittäishyppyä ensin matalalta sekä jumppasarjaa tavoitteena saada koira ajattelemaan kunnolla eteen ja keskittymään hyppyihin ja takaosan käyttöön. Syksyllä saamme jatkoa tälle päivälle, silloin tehdään erilaisia harjoituksia mm kaarteissa. Joskus olen kuullut kommentteja, että tällaiset hyppytekniikkajutut ovat aikalailla turhia, sillä osaavathan koirat nyt metsässäkin hyppiä kaikenlaisia esteitä ihan surutta. Patricia puolestaan kommentoi, että se onkin ihan totta, mutta kun yhtälöön lisätään ohjaaja, alkavat ongelmat. Koiran kun pitää ottaa mennessään ohjaajakin huomioon ja silloin saattaa olla sille vaikeaa keskittyä hyppyihin - etenkin jos ohjaaja ei käytä oikein ennakoivaa ohjausta. Totta ja loogista! Aika paljon myös keskustellaan siitä, milloin pennulle voi nostaa hyppykorkeutta. Patrician mielipide fyssarina on, että rimoja voi turvallisesti nostaa vasta 1-vuotiaalle koiralle eli silloin kun kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Hänen mukaansa riman nosto ei ole ongelma, koska kun koiralle on opetettu oikea hyppytekniikka, se osaa hypätä korkeammankin hypyn nopeasti, edelleen oikealla tekniikalla. Oli kiva päivä kivassa seurassa. Ja hyödyllinen, tuli paljon uusia asioita mietittävksi! Teen jutun päivästä aika pian, laitan sen linkkinä tänne. Huomenna töihin...