Pääsiäissunnuntaina

Tänään iltapäivällä treenasimme kissatalon kentällä Arjan, Zacin ja Morriksen kanssa. Aloitin noutojen palautuksilla. Teki aika hyvin, vain yhden kerran teki kaaren ja teki koko ajan laukalla. Jatkoin tunnarilla, mikä oli virheetön. Haisteli hyvin ja tuli laukalla takaisin, mistä vauhtipalkka. Kaukon aloitin ihan läheltä ja pääsin palkkaamaan maasta seisomisen. Sitten vähän kauempaa, jolloin nousi kyllä ylös ja hytkähti innoissaan eteenpäin. Pakitin koiran ja sitten pysyi paikallaan ja teki oikein, mistä vauhtipalkka. Viimeisenä tein ruudun, missä merkki oli nopea ja suora - siitä palkka. Ruutu oli myös oikein hyvä, palkkasin paikasta. Lähetin oikealle ja nyt meni jännästi sisään ruutuun: ihan vasemmasta etukulmasta ja kääntyi sitten oikealle ihan korrektiin paikkaan lähelle takalinjaa. Huomasi sitten markkerin ja siirtyi vähän eteenpäin sen päälle. Tuo tyyli olisi tosi hyvä, koska normaalisti menee keskeltä sisään ja siitä pyörähtää oikealle, jolloin helposti päätyy liikaa oikealle. Lähetin vielä toistamiseen ja nyt menikin sisään keskeltä ja kääntyi siellä vasemmalle. Oli sitten ihan oikeassa paikassa. Joten on tämä juttu hyvin hanskassa - joka kerta eri lailla:) Lopuksi teimme vielä Megin ja Morriksen kanssa paikalla istumisen ja paikalla makuun. Istumisessa laitoimme koirat aivan sivuittain piiloon nähden, koska Meg oli liikuttanut viimeksi tassujaan piiloa kohti samanlaisessa tilanteessa. Nyt teki ok. Samoin makuu oli oikein hyvä, ei kellahtanut lonkalle. Oli taas mukavaa treenata, siitä saa paljon iloa. Kirjoitin muuten jokin aika sitten yhden koulutusartikkelin Borderi-lehteen: jos haluat vilkaista, mene tänne. Olisipa sitä käytännössä yhtä viisas kuin teoriassa - siinäkään tosin taso ei ole kovin korkea. --------------------------------------------------------------------- Eilen oli jäähyväisten aika. Saattoväen kulkiessa hiljaisena hautausmaalla lensi yksinäinen kurki paikan yli ja huusi vihlovasti. Se oli todella koskettava hetki ja symboloi jäähyväisiä. Ihan kuin silloin kerran ystävämme ja työkaverimme hautajaisissa. Hän rakasti haikeaa laulua nimeltään Uralin pihjala ja hoilasimme sitä aina työpippaloissa. Siinä sanotaan mm näin: "...syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on. Itkin pihlajan lailla, on sydän onneton..." Kun sureva saattoväki kulki hautausmaalla, loistivat kaikki pihlajat tulipunaisina syksyn auringossa. Kaikki itkivät niin, että oli vaikeaa kulkea. Muistamme teitä ystävät aina kiitollisina tuesta ja myötäelämisestä. --------------------------------------------------------------------- Eilen illan suussa kävimme vielä Maikun kanssa kävelemässä Sylvia-kodin lähellä. Metsässä ja niityillä kulkee osittain kunnostettu Porvoonjoen luontopolku, mikä on varmasti kesällä hieno, kun se oli sitä jo nyt. Näkymä Porvoonjoella ylhäältä kallioilta . Omar, Karkki ja Meg .