Tokon valmennusrenkaan leiri

..

Klikkaa suuremmaksi...

Viikon työmatkan jälkeen lähdimme perjantai-iltana suoraan Loviisaan tokoilemaan. Lauantaina aloitimme johtajuusharjoituksilla, missä koirat laitettiin ympyrään istumaan ja ohjaajat seisomaan niiden eteen. Jonte käski kutakin koiraa vuorollaan maahan ihan läheltä edestä ollen tosi painostava. Vain kaksi koiraa viidestätoista taisi selvitä testistä, kaikki muut painuivat kiltisti maahan. Meg meni myös varmaan heti toisella käskyllä.

. Kuva: Marjo Vainio

. Toisella yrittämällä monella koiralla oli kovasti vaikeuksia. Meg selvisi suht hyvin. Se yritti kovasti aluksi väistellä katseellaan Jontea, mutta sitten sen hermo petti, se vilkaisi Jontea ja meni hyvin alistuneesti maahan. Kielsin ja kävin nostamassa sen takaisin istumaan. Sen jälkeen se vielä meni ainakin kolme-neljä kertaa maahan ja lähes joka kerran vielä peruutti ja väisti pois tilanteesta. Aina hain sen takaisin ja laitoin istumaan. Jonte kommentoi välissä, että se ei ole hyvä, koska katselee koko ajan Jontea eikä minua:( Jonte meni koiran selän taakse, mikä oli tosi vaikeaa Megille - se yritti edelleen tiirailla häntä. Jonte tuli takaisin eteen, jonka jälkeen pysyi noin viisi käskyä ja pääsin palkkaamaan. Jonten mukaan oli hyvä lopussa, kun vihdoin ymmärsi pitää katseen minussa. Kehusta Meg nosti heti vireen hyväksi ja leikki täysin vapautuneesti ja iloisesti Jonten vieressä. Hieno juttu ja tosi tarpeellinen harjoitus meille. Jonten mielestä monet turhaan pelkäävät tällaista tilannetta eivätkä halua, että koiralle laitetaan niin paljon painetta. Yksikään koirista ei nähdäkseni kuitenkaan paineistunut niin etteivät olisi heti vapautuneet leikkimään harjoituksen jälkeen. Parin koiran kohdalla paineistuksen olisi mielestäni voinut lopettaa aiemmin, mutta uskon Jonten tienneen, mitä teki kunkin koiran kohdalla. Tällainen harjoitus jakaa mielipiteitä ja hyvä niin. Meille tämä on oikein hyvä treeni, koska noita suhdeongelmia on ollut ja oli nytkin. Useimmiten nuo ongelmat tulevat tässä esiin. Itseeni olin älyttömän tyytyväinen. Olin rauhallinen enkä yhtään hermostunut vaan kerroin koiralle asiallisesti, mitä halutaan. Hyvä minä!!:))

. Meg rentoutui heti harjoituksen jälkeen:) Kuva: Marjo Vainio

. Loppu treeniaika lauantaina käytettiin ongelmien miettimiseen. Jotenkin oli oikein rauhallinen fiilis, kun voin luottaa siihen, että tapahtuu mitä tahansa ei ole mitään hätää, kun on asiantuntijoita paikalla. Otin meille luoksetulon, kun nuo jäävät ovat aina niin tosi vaikeita - Meg ei tee töitä niissä vaan lintsailee. Vauhti sen sijaan on ollut ihan hyvä. Jonten mukaan on turha miettiä vauhtia, jos jäävät eivät toimi. Eli koira saa vaikka kävellä, kunhan se pysähtyy ja menee maahan hyvin. Kun jäävät toimivat, saa koira itseluottamusta ja vauhti tulee takaisin. Siispä aloitettiin. Tein ensin liikkeenomaisen luoksetulon. Vauhti oli alussa hyvä. Sekä seisominen että maahanmeno valuivat tosi paljon. Myös vauhti hidastui maasta sivulle. Koiralla on siis hyvin epävarma olo. Sitten tehtiin ihan läheltä ensin äänellä, mikä oli ihan ok, mutta ei hyvä. Jonte otti pallon ja käski koiran äänellä ja kropalla seisomaan. Koira kyllä teki nopeasti, mutta meni maahan tosi nopeasti:) Sitten autoin kropalla eli astuin samalla koiraa kohti uhkaavasti. Onnistui pari kertaa ihan peräkkäin hyvin, mistä palkka. Sitten teimme pidemmältä matkalta, pysäytin aika lähelle minua. Hyvin pysähtyi, mistä palkka. Pidemmältä matkalta ei toiminut. Jonte käski silloin heti suullisen käskyn jälkeen uhata kropalla ja askelella kohti, siis heti kun tajuaa, ettei tee töitä pysähtyäkseen kunnolla. Ekan kerran vein takaisin, toisella jo tajusi ja lähti itse nolon näköisenä kohti lähtöpaikkaa. Näitä tehtiin muutamia, osasta pääsin palkkaamaan. Katselin itseäni videolta ja olin ihan surkea kropan ja käsien käytössä. Eleissäni ei ollut todella mitään uhkaavaa, olin ihan löysä taas!!! Jonten olisi pitänyt läjäyttää mua kunnolla.

. Kuva: Marjo Vainio

.

Kuva: Ansu Leiman

. Viimeiseksi saatiin mielestäni ihan onnistunut suoritus. Seisominen ei ollut niin hyvä kuin maahanmeno (siihen olin tosi tyytyväinen, kun teki töitä). Ja myös siihen olin tyytyväinen, kun kuitenkin tuli laukalla! Olisi voinut kävelläkin, kun huomautettiiin huonoista jäävistä. Yleisöstä kommentoitiin, miksi viimeinen suoritus palkattiin, kun ei siellä hiekka pölähtänyt seisomisessa. Christa kommentoi ettei "Roomaakaan päivässä rakennettu":) ja Jonte sanoi samaa. Ja itse kommentoin, että olin tyytyväinen koiran asenteeseen ja siihen, että yritti ja mietti ja teki töitä. Nyt on hyvä jatkaa tästä: viis vauhdista ja keskityn jääviin ja vaadin. Kun hyvä, siitä hyvä palkka.

. Kuva: Ansu Leiman

. Sunnuntaina jatkettiin ensin ryhmässä istumisella ja makuulla, kahdessa ryhmässä. Istuminen sujui ok, pari kertaa käänsi päätään, mutta ei liikuttanut tassuja tms. Makuu sen sijaan oli huvittava. Jonten lähestyessä rivissä Meg alkoi vähän painaa jalkaa vasten ja tiirasi oikein hyvässä kontaktissa minua. Käskiessäni maahan se kyllä meni, mutta meni suoraan lonkalle jotenkin kaarelle, toinen etujalka vielä alla ja takajalka sojotti sivulle. Hassua oli se, että se pysyi ihan hievahtamatta tuossa asennossa koko ajan. Se ei uskaltanut liikahtaa. Moisesta asennosta oli aika vaikea varmaan nousta, mutta nousi se kuitenkin käskystä. Koira-parka. Juuri eilen oli oltu tiukkana, että Jonten lähestyessä ei saa tehdä mitään, ei ainakaan mennä maahan ja nyt sitten juuri niin pitäisi tehdäkin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että meni maahan yleensä. Ettei mennyt lukkoon, kuten joillekin kävi. Ja kerrankin pysyi samassa asennossa!

. Kuva: Marjo Vainio

. Toisena ongelmaliikkeenä tein metallinoudon, kun siinä on hidastellut ja katsellut ajankulukseen vaikka yleisöä. Teimme liikkeenomaisesti niin, että yleisö oli vasemmalla puolella. Heitin aika kauas, niin että sillä olisi aikaa kuikuilla. Mutta eihän se nyt mitään katsellut, vaan teki oikein hyvin Megiksi. Laukkasi mennen tullen ja nostikin sukkelasti. Toisella kerralla teki jo löysemmin. Kerroin, että monesti lähden peruuttamaan ja koiralla on tylsää kisoissa, kun en teekään mitään. Jonte antoi ohjeeksi, että treeneissä piilotan pienen narupallon vasempaan käteeni ja kun tulee sivulle, annan pallon. Kisassa voin sitten pitää kättäni samalla tavalla. Mistään kummoisesta ongelmasta ei Jonten mielestä ole kysymys. Kokeilimme pari kertaa ja toinen oli jo selvästi parempi. Koko ajan koira näytti ihan reippaalta eikä välittänyt häiriöstä. Vikalla kerralla jopa oli niin lähdössä, että ennakoi ja nosti pyllyä maasta innokkaana.

.

Kuva: Marjo Vainio

- Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen Megin asenteeseen ja saimme siitä paljon kehuja. Jonte sanoi myös, että koira on kehittynyt paljon syksystä. Koko ajan oikeasti teki töitä ja vastasi kehuihin. Meg on aika koetteleva siinä, kun niin herkästi alkaa testata, mutta kun sille huomauttaa, tekee heti paremmin. Se on kuitenkin enemmän ehkä ilkikurista kuin todella haastavaa toimintaa minua kohtaan. Se ei ikinä haastaisi minua tosissaan eikä nousisi minua vastaan. Sen on varmaan vain pakko yrittää luistella ja yrittää saada minua toimimaan sen mielestä parhaalla tavalla. Lisäksi se on sosiaalinen, helppo matkakoira ja vihdoin myös yhteistyöhaluinen. Katsotaan kuinka kauan tätä ihanuutta jatkuu, mutta nyt olen iloinen! Lauantaina illlalla oli vielä renkaaseen hakevien näyttökoe. Olipa kerrassaan hienoja koirakoita! Huh huh, ei käy valitsijoita kateeksi! Kiitos vielä seurasta kaikille, oli tosi mukavaa! Nyt taas työmatkalle aikaisin huomenaamulla...

.

Kuva: Ansu Leiman