18.8.2009

Jälkeä ja agia

- Eilen Megin kanssa tehtiin taas jälki, tällä kertaa ihan "normaali". Pituus oli 300 metriä ja sillä oli neljä keppiä. Jälki vanheni tunnin eli sen aikaa, kun kävimme agihallissa. Megin kanssa Pete teki vain vähän käännöksiä ja yhden keinun. Zipin kanssa pääasiassa leikki. Se on vähän ongelmallista, sillä mieluiten Zipulainen tarttuu kiinni hihaan tai lahkeeseen:)). Pari putkea sentään tehtiin ja yhden se teki ihan itsekseen... Jälki meni hyvin. Ekat kolme keppiä löytyivät ja kaikista sai palkaksi ruokaa, lisäksi leikittiin kepin kanssa. Itse jälki sujui helposti (paitsi minulta, joka räpelsin perässä yhden isokivisen rinteen ylös ja alas) ja nopeasti. Yhdessä kohdassa koira pysähtyi ja tuijotti perässä tulevaa Peteä ihan hämmästyneen näköisenä pyörein silmin. Se varmaan mietti, että miten tuo voi olla tuossa kun sen pitäisi olla jäljen päässä. Jatkoi kuitenkin, kun oltiin ihan hiljaa. Viimeinen keppi jäi löytymättä. Siinä Pete oli kääntynyt takaisin lähes yhdensuuntaista polkua jäljen kanssa. Eroa oli noin viisi metriä, onneksi ei tuullut polulta päin. Mitäs me noviisit:)) Koira ei kyllä yrittänytkään lähteä polulle lopussa vaan ihan toiseen suuntaan. Jokin sitä sekoitti. Näytin sille vähän kepin suuntaa, jotta sain loppupalkan annettua. Toivottavasti nyt en mokannut niin, että koira alkaa jatkossakin kysyä apua:( Tuntui vain tyhmältä lopettaa siihen, kun koira oli ihan epätietoinen. Illalla kävin ringin treeneissä katselemassa ja Pete oli Megin kanssa agiepiksissä Nastolassa. Hyvin oli mennyt. Aikaisin tänä aamuna tiistaina huruosasto eli Wilma ja Leevi kävivät hammaslääkärissä. Wilmalla todettiin ientulehdusta ja siltä poistettiin muutama hammas. Leeviltä poistettiin vain hammaskiveä, kuten tietty Wilmaltakin. Nyt on sekin hoidettu, ei tarvitse enää jännittää nukutusta. Hyvin ovat toipuneet ja nyt käy syöminenkin entistä sutjakkaammin. Kiitos Lentsu avusta! Aamupäivällä tehtiin taas sadekelin jälki Megille. Pete käveli 300 metrin jäljien, sillä oli neljä keppiä. Nämä meidän jäljet on aikamoisessa ryteikössä toisinaan ja siellä saa painella hiki hatussa ylös mäen syrjää ja kompastella sammaloituneisiin kiviin ja väistellä tiheitä puita ja hyppiä yli kaatuneista. Meg menee nyt aika kovaa ja meikäläisellä on tekemistä pysyä perässä. Kohta Pete saa mennä sen kanssa. No joka tapauksessa ekan kepin otti suuhun, pudotti ja meinasi lähteä eteenpäin vain. Palasi sitten kepin luo ja pääsin palkkaamaan maksalaatikolla. Sen jälkeen nosti kaikki:)) Hiffasi vissiin, että palkka on sen verran hyvä, että kannattaa. Tuo jälki taitaa vetää sitä nyt aika lailla. Eka 90 asteen kulman teki hienosti ja toisella meni suoraksi, teki 1,5 metrin ympyrän ja jatkoi sitten oikein matkaa. Pete tuli perässä ja tarkasti gps:stä, että meni ihan tarkkaan jäljellä. Ihan lopussa poikkesi vähän jäljeltä, kun peltoaukiolta puhalsi sivutuuli. Keppi kuitenkin löytyi. Oli hieno fiilis! Tästä innostuneena värkkäsimme vielä esineruudun. Veimme sinne kaksi esinettä, nahkahanskan ja villasukan n 40 metriin. Lähetin koiran, mutta ei ensin tajunnut ollenkaan, mistä oli kyse ja lähti seurailemaan jälkiä ja vain hortoili. Jossain vaiheessa lähetin uudelleen ja onneksi löysi hanskan varmaan vahingossa ja pääsimme kehumaan ylenpalttisesti. Villasukan Pete kävi nostamassa ensin, että saatiin varma onnistuminen. Haki tosi nopeasti. Hyväksi lopuksi tehtiin vielä muutaman kilsan lenkki harjuilla. Illalla Pete lähti BAT:n kokoukseen ja itse lähdin Zipin kanssa Nastolaan hakuilemaan Elinan ja muiden kanssa. Sade oli loppunut sopivasti. Muiden tehtyä Zip pääsi asiaan ja oli niin polleaa tyttöä! Se oli taas aivan lääpällään ihmisistä makkararingissä, hyvä ettei häntä irronnut. Nyt se lähti jo seuraavan luokse ihan ilman kutsua, kun tarjoilu loppui. Kyllä se on ahne! Lopuksi sille tehtiin vielä pari tuuli-ilmaisua. Ekaa ei meinannut millään tajuta, ennen kuin lähes kävelin Katri-paran yli. Oli aikas tohkeissaan löydöstään ja maksalaatikosta:) Toinen oli helpompi. Tosin ensin kun sai hajun, tuijotti ylös puuhun jonkin aikaa:) Se oli ihan varma hetken, että joku on siellä ylhäällä. Nopeasti kuitenkin hiffasi Katrin ja pääsi herkuttelemaan. Autojen luona Zipu vielä esitteli leikkitaitojaan ja oli oikein oma rallatteleva itsensä. Muut kehuivat sitä reippaaksi. Ja sitä se onkin. Ihana pikku koira! Sormi vaan pakottaa, kun eilen illalla jäi roikkumaan keskisormeen hampaasta ja se veti syvän viillon:(( Se varmaan tulehtuu. Olipa liikuntapäivä, huh huijaa! Huomenna töihin... Onnea PK SM -kisoihin lähteville, erityisesti Tarjalle ja Elinalle!! Peukut on jo tanakasti pystyssä täällä!

Ei kommentteja: