Leiritunnelmia

Viime viikonloppu meni tokon valmennusrenkaan leirillä Ylöjärvellä. Lähdin sinne Elinan kyydillä jo perjantaina. Ylöjärvellä kävimme ensin hakuilemassa Pian ja Zipin veljen Tuplan (vau miten reipas ja taitava hakukoira:), Katin ja Inton sekä Tainan kanssa. Kiva oli nähdä taitavia koiria. Lauantaina meillä oli kisat. Olin vuorossa kahdeksantena. Hukkasin jonnekin arvostelulapun tilapäisesti, mutta muistan numerot ja kommentit noin suunnilleen. Paikalla istuminen - 10 Paikalla makuu - 8 - oli nuuskinut vähän ja vaihtanut lonkalle. Seuruu - 8,5 - hukkasi vähän kontaktia hitaassa, yksi vino sivulletulo - itse pitää kiinnittää huomiota täyskäännöksiin, nyt tein eri lailla eri nopeuksissa Idari - 9 - olin itse tehnyt eri tempossa koiran kanssa kuin ilman, lisäksi väistin koiraa tullessani sen sivulle - näytti jotenkin epävarmalta, vaikka teki oikein Luoksetulo - 7 - seisominen vähän venyi, vauhti liian hidas (laukkasi kaksi ekaa pätkää, viimeisessä vaihtoi raviin ennen sivulle tuloa Ruutu - 9 - ei virheitä Ohjattu - 9 - ei virheitä, vauhtia olisi saanut olla lisää merkille (laukkasi kyllä) Metalli - 7,5 - voisi olla vauhdikkaampi Tunnari - ? - ei virheitä, puri vähän paluussa Kauko - ? - tuli 10 cm eteen Illalla palaverissa käytiin suoritukset vielä läpi kaikkien kanssa. Jonten mielestä kontrolloin koiraa liikaa, se on jäänyt päälle siitä komentamiskaudesta. Nyt pitäisi vähän "avata ovia". Itsestäni tuntui, etten edes löydä ovea, saati saa sitä auki:) Eli nyt olisi vähän löysättävä. Hänen mielestään en saa miettiä koiran parasta mahdollista suoritusta enkä odottaa sitä kisoissa. Pikemminkin on tiedostettava, mikä on HUONOIN, vielä hyväksyttävä tapa koiran suorittaa liike. Jos koira kykenee siihen, on oltava tyytyväinen oikeasti. Eli turhat illuusiot kisoista pois. Kun niitä rakentelee, tulee vain turhaa pahaa mieltä, jos illuusio ei toteudukaan. Tuo on niin vaikeaa! Pitää muistaa myös se, ettei koiralla ole mitään illuusioita. Mutta positiivisempi on oltava itse. Ja hitto se on vaikeaa näin perusnegatiiviselle ihmiselle! Sunnuntaina tein seuraamisen, idarin ja luoksetuloa. Seuraamisessa piti nyt hyvin kontaktin ja keskittyi kovasti. Yritin kävellä täyskäännökset samallat tavalla ja onnistuikin ihan hyvin. Idarissa sain ohjeeksi näyttää tyytyväiseltä. Olen kuulemma niin masentuneen näköinen siinä, että se vaikuttaa koiraan. Olipa vaikea hymyillä koko ajan, kun ei yhtään hymyilyttänyt:) Mutta nyt on opeteltava. Sain oikein kunnolla huutia. Koira kuulemma näytti ihan erilaiselta eli paremmalta... Luoksetuloa pohdittiin. Siinä ongelmallisin väli on viimeinen. Sain ohjeeksi tehdä pelkkiä lyhyitä luoksetuloja hetsaten koiraa. Koiran voi ottaa sivulle asti ja siinä antaa lelun tms. Tuossa voikin olla tekemistä, että saan koiran vireen korkeammalle, tuon päätä kun ei ihan heti sekoiteta! Jotenkin on vaikeaa rentoutua, kun olen ollut tiukkis niin kauan. Se on jotenkin jäänyt päälle. Nyt on vaikeaa availla niitä ovia, kun samalla kuitenkin pitää olla tarkkana, ettei koira ala taas metkuilla. Mutta oikeassa Jonte on, nyt on vain löydettävä rennompi ote ja annettava koiralle tilaisuus!! Hyvä leiri, mutta jotenkin jäi kovasti masentunut olo. Kun en löytänyt sitä ovea:) Kiitos Elinalle mukavasta matkaseurasta ja Marille ja Skyelle mukavasta huoneseurasta! Ja Megille maailman helpoimmasta ja lämpoisimmästä matkaseurasta! Maanantaina kävimme vähän treenaamassa Hollolan kentällä. Arja hetsasi Megiä, tuli ihan hyvin lyhyeltä matkalta. Annoin siepata narupallon. Vaihdoin tule-sanan Megiksi, jospa se tehoaisi paremmin. Zipin kanssa vain vähän leikittiin ja tehtiin luoksetuloja. Tiistaina olimme hakuilemassa Kunnaksessa Elinan, Katrin, Riikan ja Pasin kanssa. Zip pääsi tekemään ensin pari tuuli-ilmaisua. Hyvin se on hiffannut asian ja kova kiire oli lähteä metsään:) Lopuksi vielä pari ilmaisua, mitkä sujuivat oikein mallikkaasti ja lopuksi makkararinki. Kiva treeni! Tänään kävimme Sadun, Vilman ja Essun kanssa tekemässä pentujäljet. Olen Zipille tehnyt pari kertaa makkararuudun ja nyt sitten pikkujäljen. Hyvin rauhassa se eteni, mutta söi namit vain oikean puoleisistä kengänjäljistä. Lisäksi leikittiin pihalla kahdella vinkulelulla. Niiden perään se lähtee ja tuo takaisin tuhatta ja sataa. Yritin saada sitä vaihtamaan lelu toiseen, mutta ei vielä onnistunut kuin kerran. Pete oli treenaamassa Ojangossa agia Megin kanssa. Alkuun oli ollut aika isoja ongelmia, mutta sitten oli rytmi alkanut löytyä. Vitsi kun saisi vähän intoa tähän tekemiseen taas. Olen ihan hyytynyt eikä oikein mikään huvita. Potkaiskaa minua persaukseen kun näette. Ja kovaa. Missähän se positiivinen ajattelu taas luuraa?