19.11.2013

PM-hopeaa ja -joukkuekultaa. Hiiuli hei!

-
Kuvat: Maarit Karhu-Teiskonen ja Charlotte Jaakola


Me olemme Zipun kanssa PM-hopeamitalisteja ja -joukkuemestareita! Enpä etukäteen ajatellut tällaista kirjoittavani tänne, mutta joskus unelmat käyvät toteen. Huhhuh.

Upea kultamitalijoukkue



Me pääsimme mukaan PM-kisoihin SM-menestyksen myötä. Tämä ei kyllä itsellekään ole välttämättä niin mukava ratkaisu, sillä varakoiran noustessa joukkueeseen joku MM-kävijä putoaa joukkueesta pois. Systeemiä on käytetty useana vuonna ja siihen on ehkä jo totuttukin ja hyväksytty. Se on kuitenkin aika raaka peli eikä epäonnistumisiin ole joukkueeseen valituilla varaa. Mutta olin kiitollinen luottamuksesta. Mukana olivat Christa ja Kaaos, Jessica ja Mac, Katja ja Zen, Nina ja Ässä, Tarja ja Zici, Satu ja Piu ja me.

Treenasin tosi paljon ennen kisoja öitä myöten ja pitkien matkojenkin takana. Tuntui, että enempää en voinut tehdä. Paljon jäi vielä juttuja kesken, kuten kaukojen tekniikka, sivulletulojen suoruus, seuruu, malttijutut jne. Mutta sen tein, minkä pystyin. Oli mahtavaa vihdoin päästä matkaan.

Torstai

Meg lähti hoitoon Samille ja me pakkasimme aamulla. Maarit tuli puolilta päivin ja jatkoimme yhdessä lentokentälle. Pete lähti kepoksi mukaan reissuun. Lensimme samalla koneella Jessican, Ninan ja Sadun kanssa, joten koneeseen pakattiin neljä koiraa. Ennalta Zipun lento vähän mietitytti, kun se ei ole aiemmin lentänyt. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Zip saapui Osloon yhtä iloisena kuin aina. Ninan ystävä Jenni tuli ystävällisesti meitä vastaan pakettiautolla, johon saimme kaikki lentoboksit ja laukut. Ihan mahtava juttu. Matkustimme sen jälkeen koirien kanssa Lilleströmiin junalla, joka lähti lentoaseman alakerrasta. Kävelymatkaa Lilleströmin asemalta Thon-hotellille oli vajaa vartti ja saavuimme sinne hyvissä ajoin. Huoneet olivat kivan suuret ja muutenkin mukavat. Illalla kävimme vähän kävelemässä ja syömässä hotellin ravintolassa.


 
JoJo oli taikonut hienot pannat ja
hihnat kaikille. Vau!

Perjantai

Aamulla saimme nukkua rauhassa. Aamiaisen jälkeen kävelimme messuhallien takaisen joen rannalle, missä teimme treenit. Ilma oli vähän tuhruinen, mutta aika lämmin. Zip oli vauhdikas ja vähän malttamaton kyllä. Tunnarissa, missä kapulat olivat tiuhassa nappasi väärän, lähti tuomaan ja palasi kapuloille. Loppujen lopuksi se ei edes löytänyt omaansa ja aloitimme alusta. Tulipa tehtyä hyvä treeni alle. No, selvisi se siitä loppujen lopuksi ja vielä toisestakin tunnarista lopuksi.

Päivällä kävimme syömässä ja lähdimme neljäksi porukalla kisapaikalle. Se oli messuhalli, missä oli kaikenlaista koiramaista äksöniä viikonloppuna, mm näyttely. Tokokehä oli ihan mukavassa paikassa ison hallin nurkassa. Paikalla oli myös katsomo ja aika paljon sitä kertyikin kisaa katsomaan viikonloppuna. Kaikilla neljällä maalla oli puoli tuntia aikaa harjoitella. Osa meistä teki yksin ja osa kaksin. Olimme parina Ninan kanssa. Tein tunnarin (oli ok), ohjatun (stoppasin kapulalla), ruudun, metallin (tosi painavat metskut) ja vähän seuruuta. Treenin jälkeen tuntui oikein mukavalta.

Nollakoira teki lauantain ohjelman (ohjattu, kaukot, metalli ja zeta). Lopuksi oli vielä yhteinen kokous, missä mm ilmoitettiin, että ohjattu olisi vasen kaikilla. Kaiken huipuksi arvottiin järjestys. Ensin maajärjestys, jossa saimme tylsän ykkösen ja sen jälkeen yksilöjärkkä, missä vedin tietysti ykkösen seitsemästä vaihtoehdosta. Jonkin aikaa piti nikotella ekana starttaamista, mutta äkkiä huono fiilis meni ohi. Pisteiden kanssa saattaa olla vähän hankalaa, kun alussa tuomarit vielä hakevat linjaa ja varovat hyvien pisteiden antamista. Mutta tällä mentiin.

Keinonurmi, hurraa!

 
 

Pistäydyimme baarissa nostattamassa joukkuehenkeä ja menimme ajoissa nukkumaan. Kannustajat Ansu, Charlotta, Mari ja Tesu olivat myös saapuneet paikalle, mikä oli tosi kivaa. Hassua kyllä, nukuin tosi hyvin, kuten joka yö. Juoksuinen Zen asusti viikonlopun meidän huoneessamme Zipun seurana. Koirat nukkuivat myös sikeästi.

Suomi-fiilis oli korkealla
 
Ansulta loppui jekku :)

 
Lauantai

Aamulla nousimme aikaisin ylös ja lähdimme kävelemään Christan kanssa joen rantaan ja teimme pidemmän lenkin. Oli pakko, sillä Zip oli kuin ilmapallo ja suorastaan lensi nurmikoilla. Sai vähän purettua puhtiaan pois.

Tuomareina olivat Pirkko Bellaoui Suomi/ Carina Berthel Ruotsi/ Palle Bergsö Tanska/ Erik Brenden Norja. Kilpailijoita oli 27. Pisteistä putosivat pois paras ja huonoin, jolloin kahdesta jäljelle jääneestä laskettiin keskiarvo.

Paikallamakuu - 9/7/6,5/7 = 7
Kisat aloitettiin ysiltä paikallamakuulla. Hallissa oli jo aika paljon meteliä ja ihmisiä. Makuu tehtiin niin, että koirat olivat selkä yleisöön päin. Kävelimme kehästä liikkurin perässä piiloon ja samalla tavalla takaisin. Zip meni hyvin alas ja tuntui olevan ihan ok, kun jätin sen, mutta takaisin tullessa se oli lonkalla. Pöh. Se on tehnyt todella hyviä makuita ihan suorassa, mutta nyt ihan yht'äkkiä ikään kuin unohti, että oli töissä, käännähti kahdesti ja tuijotti taakse molemmin puolin. Hui. Hyvin nousi ylös lopussa.

Sain kuitenkin hurjan hyvän vireen päälle kisaan, ihan kuten SM-kisassa. Etukäteen jo päätin, että nautin kisasta enkä pilaa fiilistä kovan jännityksen takia. Ei voi koskaan tietää, vaikka ei enää ikinä pääsisi mukaan. Parempi siis nauttia kuin kärsiä. Olin ihan rauhallinen, mutta hurjan positiivinen. Ajattelin vain, miten onnekas olen, kun saan olla mukana ja miten hieno koira minulla on. Ja kun en jännittänyt, pystyin olemaan aidosti koiran kanssa. Olinpas viisas.

Ohjattu - 9,5/9/9/9 = 9
Hyvin merkille. Hyvin lähti, mutta kurvasi vähän liikaa vasemmalle, kunnes hiffasi kapulan. Oli ehkä tämän takia vähän epäsiisti. Hienosti sivulle ja irrotti hyvin.

 
 


Kaukot - 9/8/8/9 = 8,5
Järkkä oli ilmoitettu etukäteen: i-s-m-s-i-m. Hyvin istumaan, seisomaan, maahan ja vielä seisomaan, joskin etupainoisesti. Takajalat pysyivät hienosti. Seisomasta istumaan takajalat liikkuivat vähän eteen. Hyvin maahan ja lopussa sivulle, joskin pomppasi vinoon. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen tähän. Koira teki juuri niin kuin se osasi ja vähän paremminkin - ja tosi sukkelasti ja siististi.

Metalli - 9/9/7/10 = 9 
Sain heitettyä pitkän ja suoran heiton. Zip toi kapulan aika hyvin, mutta selvästi oli vähän hankala. Pa oli ehkä vino. Tässä yksi tuomareista antoi seiskan, koska oli ilmeisesti luullut koiran ennakoineen lähdön. Sanoin hyp - hae ja osa katsojistakin oli kuullut vain tuon hae-sanan, minkä sanonkin varmaan kovempaa.

Zeta - 8,5/8/8/7 = 8
Kaikki vaihdot olivat mielestäni hyvät ja nopeat, joskin seisominen kyllä vino. Lisäksi itse kävelin ehkä liian ulkona linjasta? Ja seuruuhan nyt ei ole hääppöistä, kun rytmi on vielä epäselvä meille molemmille.

Olipa kiva fiilis, kun kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Zip oli minun kanssani eikä varmaan liikoja noteerannut yleisöä tai tuomareita. Silläkin taisi olla kivaa, vaikka varmasti oli vähän ihmeissään. Eipä se ole tuollaisiin paikkoihin juurikaan päässyt tokoamaan. Agitausta kyllä auttaa kovasti.

Päivän päätteeksi olimme sitten sijalla 9, aika pienin piste-eroin. Katsoimme vielä nollakoiran seuraavan päivän setin (ruutu, tunnari, luoksetulo, seuruu) ja lähdimme hotelliin hyvillä mielin kaikki.

Illalla oli gaalailta 10 kilometrin päässä hotellissa, jossa asuivat kaikki muut joukkueet. Sieltä päästiin takaisin suht hyvissä ajoin, ajoimme tilataksilla. Tämä oli ihan mukava gaalailta ja tarjolla oli hyvää ruokaa. Siellä kuultiin, että sunnuntai tehdään käännetyssä järjestyksessä, kuitenkin aina maat peräkkäin.



Sunnuntai

Aamulla tehtiin sama kävelylenkki kuin lauantaina. Fiilis oli ihan hyvä, mutta enemmän jännitti kuin edellispäivänä. Mietin, saanko yhtä hyvän olon päälle kuin lauantaina. Mutta sain, ja ehkä vielä paremman. Olin niin innoissani pääsemään kehään, etten olisi malttanut odottaa. Hassua. Olimme kehässä toisena suomalaisena. Ansu tuli seurakseni odottamaan kehään pääsyä ja kysyi, mikä musiikki soi päässäni. No ei soinut mikään ja siitähän se riemu repesi, kun aloimme miettiä sopivaa. Ansu ehdotti Jukka-Poikaa: "älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan" ja se sai minut ihan hervottomaksi. Itselle tuli mieleen vain Mikki-hiiri merihädässä ekaan liikkeeseen eli ruutuun. Hiiuli hei, huolta nyt ei. Vielä kun Ansu ehdotti kannat yhteen -loikkaa mennessäni kohti koiraa, olinkin valmis menemään kehään erittäin iloisena. Kiitos Ansu!

Ruutu - 10/9/9/9 = 9
Hyvin merkille, ei kolauttanut sitä. Lähetin ruutuun ja lievästi kiinnostuneena mietin, ehdinkö sanoa sille "seis" ajoissa. Ehdin ja koira tosiaan teki hienon ruudun. Loppuosa myös hyvin. Kiitin koiraa lyhyesti ja koetin valmistella hyvin tunnariin.



Tunnari 9,5/10/9/10 = 9,75
Zip pinkaisi kovaa kapuloille. Lievästi kiinnostuneena pohdin, kuinka se mahtaa selvitä haistelusta. Meni oikealta niin kuin aina, mutta aloittikin heti oikeasta reunasta. Meni oman yli, joka oli toinen oikealta, mutta palasi ja toi sen rivakasti. Loistavaa.

 


Luoksetulo 9/10/9/9 = 9
Hyvin alas. Aika kovasti kiinnostuneena odotin stoppia, joka ei sitten ollutkaan mikään loistava. Maahan ja sivulle hyvin, joskin olisiko ollut taas vähän vino edestä. Vauhti oli hyvä.

Seuruu 8,5/8,5/8/8 = 8,25
Olipa hassua kävellä, kun ei jännittänyt. Olisi kyllä voinut, koska vaihdoin seuruun erilaiseen rytmiin vasta kuukausi sitten. Nyt koira saa siis peitsata. On paljon rauhallisempi ja kaikki on nyt niin helppoa. Seuruu meni aika hyvin itse asiassa. Koira oli erittäin hyvä ja piti kontaktin jopa. Kuulin kaikki käskyt ja mielestäni ymmärsinkin, mutta jossain vaiheessa lievästi kiinnostuneena huomasin pyöriväni edelleen siellä jossain keskellä vähän ylimääräistä. Selvisimme sieltä kuitenkin pois ja siinä se oli yksilöliikkeiden osalta. Saimme niin hyvät pisteet, että johdimme  tuloksissa aina Jessicaan ja Maciin asti. Hurjaa! Meillä oli paljon onnea myös mukana, mitä tällä kertaa ei kaikilla muilla kärkikoirilla ollut.


 
 


Paikalla istuminen 10/10/10/10 = 10
Päivällä kävin pienellä lenkillä ennen paikallaan istumista. Sitä mietin aika kovasti kiinnostuneena, suorastaan huolestuneena huonon makuun jälkeen. Mutta huoli oli turhaa, sillä Zip oli vain kerran vähän vilkaissut taakseen. Olipa yhtä juhlaa vapauttaa koira tuosta, kun tiesi, että mitali oli varma.

Enää viime vuoden voittajat Katja ja Zen olivat jäljellä. Heillä oli rankka viikonloppu, kun koira ei voinut olla samassa tilassa lainkaan eivätkä he päässeet treenaamaan muiden mukana. Ei ollut helppo juttu treenata ensin ja kisata heti perään. Hienosti he tekivät ja saivat myös ykkösen kuten kaikki suomalaiset. Ykkösiä taisi tulla 18 kpl.

Tuloslista oli hieno suomalaisten kannalta. Mac voitti, Zip oli toinen, Zici 4., Christa 7., Ässä 10., Zen 14. ja Piu 17.



Palkinnot jaettiin näyttelyn isossa kehässä heti kisan jälkeen. Olipa aika hienoa seistä palkintopallilla kakkospaikalla Jessican ja norjalaisen Linen sekä koko joukkueen kanssa. Oli etuoikeus kuulua tuohon joukkoon - ja ihmeellistä.

 


 
Vakavaksi vetää
 
 
Maamme-laulu

 
 
Keräsimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme hotellille. Illalla menimme Peppes-pitseriaan ja söimme ja söimme. Oli tosi hyvää ja erittäin mukavaa. Kiitos!
 
Saimme Jessicalta uuden treenikassin :)
Hotellin vieressä oli sopivasti GoZip-kauppa.

Hankimme kaikille varmuuden vuoksi
onnea tuovat  tunnaripihdit
 

 
Maanantai
 
Maaritin, Ninan ja meidän koneemme lähti vasta iltapäivällä, joten saimme ottaa lungisti aamun.
 
Joulupukki tuli vastaan kaupassa
 
Otimme tilataksin ja huristimme sillä suoraan lentokentälle. Lento sujui taas ongelmitta ja olimme kotona noin kahdeksalta illalla. Sami toi Megin kotiin hyvästä hoidosta ja pääsimme nauttimaan koti-illasta.
 
Kiitos ihan valtavasti Kennelliitolle, mahtavalle joukkueelle, kannustajille ja jojo-Maaritille kaikesta! Oli kertakaikkisen hieno reissu eikä tosiaan pelkästään menestyksen takia. Onnittelut vielä kaikille!! Jessicalle ja Macille onnea voitosta, olitte ihan suvereeneja!
Erityiskiitos Petelle kaikesta avusta ja tuesta. Kuin myös Christalle ja Katjalle avusta sekä ennen kisoja ja niiden aikana!
 
Tänään kävimme parin tunnin palautuslenkillä
kotimaisemissa. Tuli tarpeeseen.

 
 
Nyt pidetään taukoa hetki. Sitten taas nöyränä aletaan tehdä hommia. Treenisuunnitelma on valmiina ja tekemistä on paljon.
 
 

9 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Voi kun oli mukavaa lukea teidän huikea kisakertomus :) Onnea hurjan paljon vielä tämän bloginkin välityksellä, olette upea koirakko!

Anonyymi kirjoitti...

Mahtionnittelut mahtisuorituksesta, olette mahtavia!!! :) Et tyrinyt, eikä ollut huolenpäivää, kun hoiditte homman niin hienosti kotiin! Onnitteluhalaus!

Kiitos myös hauskasta seurasta niin sinulle kuin Petellekin! Oli kyllä lystiä.

t. Ansu

PiaP kirjoitti...

Lievästi kiinnostuneena ja vielä enemmän innostuneena toivotan teille ihan älyttömän PALJON ONNEA ja halauksia! Niiiin hienoa!!!

Hiippari kirjoitti...

Hurjasti onnea tätäkin kautta! olette todella mitalinne ansainneet :)
Kaarina ja His

Ann-Kristiina kirjoitti...

You are all so impressive and inspiering in the finnish team!As audience I can always count on seeing a good "run" when anyone of you on the finnish team enter the competition field!
Keep up the god work!!

Greetings from Sweden!

Anonyymi kirjoitti...

Onneaaa onneaa vielä kerran ;))))). Ja se älä tyri nyt on nyt kyllä mun ja kaakelin laulu ;)). Sopii kun nenä päähän!
Halaus, C

arjenihmeitä kirjoitti...

Onnea ihan hirmuisesti Oili ja Zip ♡

Anonyymi kirjoitti...

Todella paljon ja lämpimät Onnittelut Oili & Zipu ja taustajoukot.
Ihan Mahtavaa!

-Pia & lassies

Suvi kirjoitti...

Hurrrjan paljon onnea vielä kerran!
Kiitos ihanasta kisaraportista, melkein kuin olisi ollut paikanpäällä seuraamassa :)
T. Suvi ja Jetta