13.5.2008

Olimme epävirallisissa tokokisoissa Padasjoella Arjan kanssa. Ringistä myös Maria ja Tiina olivat paikalla evl:ssa. Marita oli tuomarina ja Reijo ohjasi. Liikkeet tehtiin yksi kerrallaan. Päätin tehdä kaikki liikkeet kisanomaisesti, koska pääsisin palkkaamaan kunnolla jokaisen jälkeen. Ilma oli kylmä ja jossain vaiheessa satoi rakeitakin... Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä. Jotenkin koira oli vähän hukassa ajoittain. Oli kuulemma kadottanut katsekontaktin aina välillä ja yhden kerran oli erkaantunut sivusuunnassa ja kerran oli jäänyt hitaan pysähtymisessä seisomaan. Suoraan juoksuosuuteen olin tyytyväinen, ainakin omaan rytmiin:) Missään tapauksessa ei ollut huono, mutta treenata pitää tuota kontaktin pysymistä. Idariin olen tyytyväinen. Koira seurasi hyvin, teki kulmat hyvin, teki jäävät hyvin ja lähti mukaan hyvin. Maria kommentoi, että maasta seuraamiseen lähtiessä oli jopa ennakoinut. Se sai iloiseksi, kun jossain vaiheessa ei lähtenyt mukaan ollenkaan. Luoksetulossa teki ihan superseisomisen! Olen nyt pysäyttänyt ja lähettänyt uuteen paikkaan ja se tuntuu tehonneen! Tuli kovaa ja nyt oikein teki töitä pysähtyäkseen. Tuntuipa mahtavalta. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampi, mutta mielestäni kuitenkin ihan ok. Jopa maasta sivulletulo oli reipas! Heh heh! Tietty jos olisin ollut fiksu, olisin nytkin lähettänyt sen vaikka ruutuun, mutta en ollut en. Ruutuun olen myös megatyytyväinen. Katseli taas ihan muualle kuin merkille, mutta sinne se meni kuitenkin hyvin (Meg harvoin katsoo kohti merkkiä, vaan kaikin keinoin yrittää pitää katseen muualla). Ai niin, onkohan tuo mega kuitenkin vähän liikaa;), sillä koira ei jäänyt ihan kohtisuoraan merkille, vaan liirasi yli kohti ruutua vähän... Ruutu sen sijaan oli upea, aivan keskikohdan linjalle etutassut, vaikka ruutu oli hankalan näköinen ennakkoon. Sen reunoilla oli ruohoa ja keskellä kovaksi tallautunutta paljasta maata. Ei ollut yhtään hankala Megille hahmottaa. Luoksetulo oli myös hieno. Olen ollut nyt tyytyväinen, kun olen opettanut koiran ruutuun pelkillä tötteröillä ilman nauhoja. Vaikka olisi mitä kehänauhoja reunoilla, ei niillä ole merkitystä, kun on ehdollistunut tötteröiden keskelle. Ohjatun merkillä elän seuraavat kaksi viikkoa: se meni kovaa! Samoin nouto oli nopea ja varma. Metallihyppyyn olen myös tyytyväinen. Meg on nyt oppinut ottamaan pikkumetallin tosiaan vinoon suuhunsa eikä kilisytä. Nyt on hyppykin takaisinpäin paljon helpompi. Viisas koira, se on itse ratkaissut kilinäongelman parhaaksi katsomallaan tavalla. Kelpaa minulle hyvin! Tunnarissa oli jo aika kiihkeänä ja meni ihan liian kovaa ja itsevarmasti kapuloille. Nappasi kolmannen (mikä oli oikea), pudotti sen, tutki viereisen ja valitsi oikean. Toi hyvin, yritti pitää ihan hiljaa, vaikka tuli aika kovaa. Ja sitten kauko. Tein ihan normimatkalta. Teki kaikki jumaliste ihan täydellisesti eikä poikittanut. Kehuin joka välissä. Ei katsonut taakseen eikä mihinkään! Ennen viimeistä maahanmenoa minun oli pakko palkita se ja innoissani levitin kädet, jolloin koira sinkaisi luokseni. Aika älykästä palkata voimalla eteen:) Kerta kaikkiaan oli hieno treeni! Yritin olla tosi hyvin koiran kanssa ja aidosti iloinen (niin kuin tietenkin olinkin). Jotenkin koirakin oli tosi hyvällä tuulella ja alertti. Jummijammi, tällaista lisää.

Ei kommentteja: