27.8.2008

Tokoa, jälkeä ja esineruutua - tai ainakin jotain sinne päin...

Töiden jälkeen painelimme Venetsian kentälle tokoilemaan Peten ja Sadun kanssa. Tai Satu tuli kyllä vain jälkeilemään, mutta jälkien vanhetessa kannusti meikäläistä tokossa. Tein koko evl:n Peten toimiessa liikkurina. Seuraaminen oli todella, todella hyvä. Palkkasin lopuksi pallolla ja pääsi vähän irrottelemaan ympäri kenttää, noin 10 kierrosta:) Itse olisin voinut olla enemmän TP, mutta en ollut huono. Idari jännitti etukäteen, kun on ollut siinä niin vaisu. Pari viime viikkoa olen palkannut siinä todella paljon ja huomannut koiran asenteen muuttuneen. Mutta yhtään kertaa en ole tehnyt kokonaan. Nyt tein ja ei paljon paremmin olisi voinut mennä! Liikkeet olivat Peten mielestä oikein hyvät, jopa istuminen oli suht reipas! Kaikki mukaanlähdöt ja kulmat teki hyvin ja iloisesti. Palkkasin taas pallolla ja olin niiiiiin iloinen. Luoksetulossa tuli niin kovaa (tein suorana) etten uskaltanut ottaa sivulle vaan annoin vauhtipalkan. Oli ihan hurjan näköinen eikä yhtään hidastellut. Näin sieluni silmin itseni lentämässä halki ilmojen ja tässä iässä moinen jo hirvittää:)) Nuo seisomiset ovat vielä ihan kesken. Mutta jos tuota vauhtia tulee kisoissa, ei taatusti pysähdy ainakaan nopeasti. Pakko varmaan tehdä pysäytyksilläkin joskus? Ruudun paikka on ollut hukassa ja kävin Megin kanssa kurkkaamassa keskellä olevaa markkeria ennen liikettä. Siksi varmaan merkki oli ihan hukassa eikä oikein tiennyt mihin olisi mennyt. Löysi sitten merkin ja kehuin, kutsuin takaisin sivulle ja lähetin uudelleen. Oli jotenkin häkeltynyt ja lähti kiertämään merkkiä. Teimme uudelleen. Nyt oli parempi, tosin jouduin pysäyttämään itse ja lähetin ruutuun. Meni oikeaan paikkaan ja kun olin hiljaa, tuli pois. Se ei siis malta, mutta se oli jo tiedossa. Lähetin uudelleen suorana ja käskin maahan. Tein lopun käskytettynä ja kävin palkkaamassa ruudussa. Tuli tosi kovaa sivulle, mistä palkka. Tauon jälkeen jatkoimme ohjatulla. Meni merkille ja taas sohelsi jotain merkillä, kun olin hiljaa. Oli lähdössä hakemaan itse kapulaa. Kutsuin pois ja teimme uudelleen. Pysäytin taas merkille ja kehuin. Kun oli hiljaa, lähetin hakemaan kapulaa. Haki ja toi reippaasti, mutta oli ihmeissään, kun piti tulla sivulle. Kiersi ison kaarroksen ja tuli takaapäin sivulle. Oli levoton kapulan kanssa sivulla. Nyt siis luovutusharjoituksia kovasti läheltä! Metallinoudossa tasamaalla Meg lähti reippaasti hakemaan, mutta takaisintullessa hypähti ja pudotti kapulan ihan kuin se olisi pistänyt sitä. Käytin isoa metallia, missä oli teippiä. Otti kuitenkin sen uudelleen ja toi ravilla sivulle. Tein uudelleen ja lähdin juoksemaan heti kun lähti hakemaan. Nyt tuli laukalla ja taas ison kaarroksen kautta sivulle. Tunnarissa kapulat olivat rivissä. Meni kapuloille suoraan niiden yli ja alkoi reunasta haistella. Meni oman yli viimeiseen saakka, kääntyi ympäri ja nappasi oikean jotenkin hätäisesti. Olin taas ihan varma, että otti väärän, kun on niin huolimattoman näköinen. Iso palkka tietysti tuosta. Kaukot teki erinomaisen hyvin normimatkalta. Eka istuminenkin oli todella hyvä. Maahan ei mennyt hissinä vaan lätsähtämällä. Olin oikein tyytyväinen tokoiluun. En ole pitkään aikaan tehnyt koko luokkaa. Tiesin jo etukäteen nuo vaikeudet, mutta erityisesti idari oli iloinen yllätys. Nyt en tee enää vähään aikaan koko luokkaa, mutta teen liikkeitä kokonaisina enemmän! Sadun tekemä peltojälki oli ehtinyt vanheta reilun puoli tuntia. Se oli noin 100 metriä pitkä ja suoran päässä oli 90 asteen kulma. Nameja oli harvakseltaan. Meg teki erinomaisesti nenätyötä eikä sen pää noussut pellosta mielestäni kertaakaan. Namit söi. Kulmaa ei edes huomannut, vaan jatkoi vain oikeaan suuntaan. Onkohan se oikein vai pitäisikö sen siinä tarkistaa jotain? Tämä on Megistä hupaisaa puuhaa. Borderi Mara suoriutui jäljestä myös todella hienosti. Sillä on aina kova imu päällä ja se pitäisi kyllä vielä mejä-kokeeseen, hus hus Satu! Lopuksi vielä esineen etsintää. Pete vei lelun apila/heinäpeltoon noin 60 metrin päähän. Irtosi sinne hienosti ja toi lelun todella nopeasti takaisin, mistä iso namipalkka. Toinen vietiin muka metsään, mutta se olikin kamalaa rytelikköä. Meg lähti päättäväisesti ja löysi lelun aika pian. Lähti tuomaan sitä takaisin, mutta oli pudottanut sen jonnekin matkalle yrittäessään selvitä ryteiköstä pois. Emme sanoneet mitään. Katseli meitä pienen hetken ja lähti uudelleen. Tuli taas pois ilman lelua. Lähti saman tien takaisin, kun emme sanoneet mitään. Lelu löytyi ja toi iloisena perille asti. Olimme yllättyneitä siitä, että tajusi lähteä uudelleen hakemaan! Aiemmin on vain jäänyt paikalleen tuijottamaan meitä ja odottanut, että me tehdään jotain. Nyt se on alkanut tajuta! Ja koko homma on siitä tosi kivaa. Kiitos Sadulle leppoisasta treeni- ja lenkkiseurasta! Oli hyödyllinen treeni.

Ei kommentteja: