Patoniityssä

Pete oli eilen torstaina BATin agitreeneissä Ojangossa. Kehui Megiä: se oli ollut äärimmäisen kuuliainen, yritteliäs ja kiihkeä - sekä taitava! Koutsi Esakin oli ollut innoissaan. Hän oli teettänyt sovelluksen maksien MM-finaaliradasta, missä puomin alla oli ollut putki. Tänään olimme Arjan, Morriksen ja Zacin kanssa Patoniityssä tokoilemassa. Aloitimme häirityillä istumisilla. Ekan kerran meni maahan Arjan käskiessä, sitten pysyi. Samoin pysyi maassa, kovin oli ilme vakava ja oikein yritti kääntää katsetta pois häiriöstä. Hyvä! Tein seuraavaksi häirittyä seuraamista, mikä Arjankin mielestä oli hyvää. Sen jälkeen tein sivulletuloja, missä yritän opettaa koiraa tulemaan suoraan sivulle ilman kaarta. Arja seisoi esteenä, jolloin koira ei päässyt kaarelle vaan tuli suoraan ja kiepahti sivulle. Täytyy miettiä tähän uusia keinoja. Ehkä se auttaisi myös, että itse käännähtäisi vähän vasemmalle ennen kuin koira tulee lähelle, jolloin kaarroksesta ei olisi sille hyötyä. Sitten tein seuraamisen peruutuksia, mitkä ovat vaikeita, koska olen astunut siinä niin monta kertaa koiran varpaille. Täytyy vain tehdä hitaasti ja pienin askelin. Nyt pompahtaa aina kunnolla taakse ja työntää takaosan ulos. Jos teen seinän vieressä, säntää alta pois taaksepäin. Ruudun merkki oli hyvä käskytettynä, jäi ihan suoraan merkin taakse. Tein myös Jessican vinkin mukaan: lähetin koiran vapaamuotoisesti merkille, kutsuin sitten jo menomatkalta pois takaisin sivulle ja lähetin käskytettynä heti perään. Toimi tosi hyvin ja koiralla oli vauhti päällä. Yhden kerran ei lähtenyt käskystä, kun vain jäi tuijottamaan minua kysyvästi. Otin uudelleen alusta ja nyt tönäisin sitä pyllyyn oikealla jalalla. Lähti tosi kovaa:). Ruutu oli myös oikein hyvä ja käskin odottamaan palkkaa ruudussa. Ohjattu nouto oli myös erinomainen: merkki oli nopea ja haku myös. Yhtään ei pyöritellyt kapulaa eikä häslännyt. Arja kehui myös, että ilme ja koko asenne oli tosi hyvä. Tunnariin en ole tyytyväinen. Kapulat olivat rivissä. Kävi riviä läpi suu auki ja näytti siltä, niin kuin olisi taas aikeissa napata minkä tahansa. Otti kuitenkin oikean, mistä palkkasin. Teimme uudelleen ja vahdin vieressä. Teki hyvin. Tätä pitää tehdä paljon ja vaatia keskittymään. Oikein hyvät treenit, vaikka itselläni oli vieläkin sellainen kyttäysmentaliteetti vähän päällä. Pari kertaa huomautin, kun pyysin sivulle alussa eikä heti muka ehtinyt. Muuten ei tarvinnut juuri mitään sanoa. Arjan mielestä en ollut ihan niin superiloinen kuin olisi pitänyt olla hyvistä suorituksista, mikä on varmaan oikea huomio. Koira kuitenkin vaikutti tyytyväiseltä. Ensi kerralla on asenteen oltava meikäläiselläkin kohdallaan. Turha odottaa niitä huolimattomuuksia, jos menee hyvin. Jotenkin vain huolettaa, että tekeminen lipsahtaa taas humputtelun puolelle huomaamattani. Eli nyt pitäisi vain luottaa koiran tekemiseen ja reagoida vasta, jos vetkuttelee tms. Sitten annetaan uusi tilaisuus koiralle ja iloitaan, jos tekee hyvin. Niin!