Tokoa Sipoossa

Keskiviikkona olin tokottelemassa Christan ja Jessican kanssa Gumbossa. Oli tosi mukavaa päästä tekemään heidän kanssaan ja tietysti toivoin, että ongelmia tulisi esiin. Olen tehnyt parina päivänä vähän liikkeitä, eikä isompia juttuja ole ollut. Tein ensin seuraamista. Jessica seurasi ja kertoi, että koira teki todella paljon työtä ja seuraaminen näytti todella hyvältä. Vain yksi istuminen oli ollut sitkeä. Samaa sanoi Christa. Olin erittäin tyytyväinen, sillä seuraaminen myös tuntui intensiiviseltä, muttei liian eli ei painanut. Ruudun merkki oli oikein hyvä myös ja loppupaikka hyvä. Kun lähetin vasemmalle ruutuun, lähti topakasti oikealle. Tuo yllätti minut täysin, enkä osannut siihen puuttua, vaikka olisi pitänyt. Lähetin uudelleen merkiltä, jolloin lähti vasemmalle, mutta meni luoksetulomerkkien luokse. Ruutu oli lähes kohtisuoraan kohti aurinkoa ja ehkä siksi ei nähnyt. Vein uudelleen merkille ja menin itse käymään ruudussa ensin. Lähetin uudelleen ja nyt hyvin. Paikka oli ok. Sain noottia siitä, että koira ei osaa odottaa palkkaa ruudussa vaan lähtee sieltä pois palkalle. Tätä pitää tehdä. Se ei saa lähteä sieltä pois ilman eri kutsua. Tein ruudun vielä pari kertaa ja toisella jäi liian eteen. Palkkasin kuitenkin, kun oli vaikea tilanne. Tunnari oli hyvä, siinä ei huomauttamista muuten kuin että tuo ravilla. Toivottavasti saisin sen korjaantumaan jossain vaiheessa. Nouto oli oikein hyvä ja nopea. Sivulletulossa kaartaa, mutta se pitää opettaa uusiksi. Yhtään ei pyöritellyt eikä aikaillut. Mitään kuuntelemisongelmia tai huuhailuongelmia ei siis tullut esiin, joten en päässyt niihin puuttumaan. Koira teki töitä innokkaasti ja yritteliäästi koko ajan. Sekä Christa että Jessica painottivat sitä, että koiran tekemiseen pitää olla oikeasti tyytyväinen, jos se yrittää ja tekee. Jos se ei tee kunnolla, sille pitää huomauttaa ja antaa uusi tilaisuus heti. Jos tekee hyvin, saa ison palkan. Se on tärkeää, että huomauttamisen jälkeen negatiivisuus ei jää päälle, vaan heti muututaan "normaaliksi" ja annetaan koiran yrittää uudelleen. Meg kyllä osaa, kunhan se ottaa vakavissaan. Itselläni jää yrmeä mieliala äkkiä päälle ja se on ongelma. Siitä kärsii koirakin, jos en ole koskaan tyytyväinen. Tätä on mietittävä tarkkaan aina ennen treenejä!! Ensimmäinen kisa on 8.11. Asikkalassa. Siellä testataan, miten toimii kisassa. Edelleen jatketaan huomaamattomuusjaksoja kotona. Ainakin viikko ennen kisaa pitää olla tarkkana: kaikki hauskuus on vain treeneissä ja kotona on tosi tylsää. Kiitos paljon molemmille tosi hyvistä vinkeistä ja kannustuksesta. Kaikki tuntuu aina niin selkeältä ja helpolta, kun joku ekspertti katsoo ja neuvoo vierestä ja kun tekee yksin, on vähän hukassa. Tuntee olevansa ihan tunari, vaikkei ehkä olekaan. Nyt on kuitenkin taas helpompi jatkaa.