6.10.2008

Vakavaa mietiskelyä ja taisteluhengen luomista

Viime viikon loppupuolen olin flunssassa ja valmennusrenkaan leiri oli viikonloppuna. Olo ei ollut hääppöinen viikonlopuna aikana - eikä pelkästään flunssan takia. Lauantaina ohjelmassa oli harjoituskisa kaikille. Maajoukkuelaiset tekivät eri järjestyksessä ja paloissa ja me muut teimme koko evl:n putkeen normijärjestyksessä. Meg teki mielestäni paremmin kuin viime kisassa, mutta mutta... tuomio oli aika tyrmäävä. Seuraaminen Jonten kommentit: paikka oli hyvä, mutta hitaassa ei ollut yhden kerran istunut ja muutkin istumiset olivat tahmeita. Juoksussa oli jätättänyt. Humputtelee, ei tee töitä. Omat kommentit: oli parempi kuin viimeksi, mutta J on oikeassa: ei tee töitä, mikä ärsyttää suunnattomasti. Idari J: tahmea seuraaminen, jätätti aavistuksen, ei istunut O: kamala idari Luoksetulo J: hidas tempo, tahmea pysähtyminen, huono asenne O: laukkasi kuitenkin, juuri ennen sivulle tuloa siirtyi raviin, pysähdys huono Ruutu J: hidas merkille meno, ei korjannut suoraan ruutuun O: laukkasi kuitenkin, mielestäni on ollut huonompikin. Huusin liian myöhään seiso-käskyn, takajalat meni yli. Käskin uudelleen ruutu, kääntyi ympäri ja meni haistamaan jotain ruohotupsua ruudun ulkopuolelle, sitten palasi ruutuun ja meni käskystä maahan. Sinänsä olin tyytyväinen, kun sain sen ruutuun, vaikken ole sitä koskaan tehnyt. Ohjattu J: hidas tempo, palauttaessa kapulaa kiersi taakse eikä pitänyt kiirettä sivulletuloon O: olin tyytyväinen merkin loppuasentoon, vauhti olisi voinut olla parempi. Sivullekierto ärsyttävä. Metalli J: hidas tempo, huono palautus kuten ohjatussakin O: tyytyväinen olin metallin nostamiseen, piti hyvin vinossa, eikä kilistellyt. Hidas paluu ja surkea palautus Tunnari J: hidas tempo O: olin tyytyväinen työhön, haisteli hyvin eikä pureskellut Kauko J: hyvät siirtymät, siirtyi noin 10 cm taakse O: olin tosi tyytyväinen siirtymiin, sillä tehtiin eri järjestyksessä: istu-maahan-istu-maahan-seiso-maahan. Teki suht nopeasti. Yleisiä kommentteja J: Ensinnäkin sain keltaisen kortin, koska jätin koiran maahan ennen metallia ja kutsuin sen sielta suoraan sivulle. Sellaista ei saa tehdä sääntöjen mukaan. Suurin ongelma koiran kanssa on se, ettei se tee tosissaan töitä. Se vain humputtelee ja huvittelee. Jos ei jokin huvita, ei tee (vrt istuminen). Koira voisi olla todella hyvä, koska on niin itsevarma eikä sählää, mutta nyt ei ole. Ongelma on johtajuudessa eli koira ei kunnioita minua vaan pompottaa miten haluaa. Jos koiran kanssa jatkaa harrastamista, on suhde saatava kuntoon ja koiran pitää tehdä työtä. Vaatimuksia on nostettava! Tällöin kokonaiskuva paranee ja koira nopeutuu. Koira on kuulemma todella vahva ja ketku - ei ollut yllätys. O: Olen samaa mieltä ja olen sen tiennytkin, kuten olen tännekin kirjoittanut. Jotenkin olen vain asian käytäntöön siirtämistä vältellyt pohjimmiltaan ja nyt oli nöyrtymisen paikka. Joko jatkan ja alan vaatia koiralta tai lopetan koko homman. Mitään järkeä ei ole jatkaa näin eikä viedä keneltäkään esim valm rengaspaikkaa. Piste. Olo oli kyllä aika kurja, kieltämättä. Olin itsekseni sitä mieltä, että emme kuulu renkaaseen ja voisin ihan hyvin luovuttaa paikkani pois. Sain tosi paljon kannustusta heti kokeen jälkeen ja myöhemmin renkaalaisilta, mikä tuntui mukavalta. Sunnuntaina treenasin jo heti aamupäivästä. Aloitimme sovitusti seuraamisen istumisista. Sain ohjeen olla tiukkana koiralle, jos on tahmea. Se oli tosi vaikeaa. Seuraus oli se, että koira alkoi jätättää seuraamisessa ja aloimme treenata sitä. Sain hyvät ohjeet ja sain koiran seuraamaan muutaman suoran todella töitä tehden ja pääsin palkkaamaan hyvin. Tähän asti olen aina mennyt koiran mukaan ja antanut periksi, jolloin se on tietyllä käyttäytymisellä saanut minut toimimaan sille sopivalla tavalla. Nyt se ei enää passaa. Iltapäivällä teimme vielä ryhmäharjoituksena kuuntelemisharjoituksen. Jätimme koirat pienehköön ympyrään istumaan nenät keskustaan päin ja menimme itse ympyrän sisälle. Jontte käski koirat maahan vuorollaan kunkin edessä, ihan läheltä ja uhkaavasti. Jokaikinen koira totteli häntä, paitsi yksi. Se ei ollut Meg:) - se totteli Jonttea oikein nöyrästi. Meidän piti heti sanoa "ei" koiralle, jos ei istunut ja käydä nostamassa se takaisin istumaan, jolloin taas häirittiin. Megin kanssa saatiin tehdä monta kertaa, ennen kuin tajusi, että minä sanon mitä tehdään eikä kukaan vieras. Teimme vielä saman harjoituksen makuullaan ja siinä kävi aivan samalla tavalla. Kontaktiharjoituksessa koira oli jo huomattavasti parempi ja teki kovasti töitä ollakseen piittaamatta häiriöistä, hyvä! Kunkin onnistuneen suorituksen jälkeen koira sai ison palkan eikä ollut moksiskaan. Oli todella hyvää johtajuustreeniä minulle ja myös koiralle! Tein pian tämän jälkeen vielä muutaman noudon. Se sujui loistavasti. Mielestäni ei ole ennen kisanomaisesti tehtynä ollut koskaan niin reipas ja nopea! Se tuli jopa paremmin sivulle ilman kovin isoa kaarta. Sanoin sille "sivu"-käskyn sen takaisin tullessa. Ainakaan ei katsellut ketään eikä mitään sivulle tullessa. Olin tosi tyytyväinen ja koirakin näytti iloiselta. Yhteen asiaan vielä sain neuvot. Meg on nykyään tosi aktiivinen ja yrittää itse ottaa pallon taskustani. Nyt ei tietenkään enää saa tehdä niin, vaan sitä kielletään ja sen jälkeen saa lelun, kun on väistänyt. Yhtä ainotta näpsäisyä en enää salli siltä eikä mitään muutakaan vastaavaa. En ole tuohon lelun varastamiseen puuttunut aiemmin, koska se on ollut kuitenkin mielestäni parempi juttu kuin se, että häipyy jonnekin. Eli on ollut aktiivinen itse - tosin palloa, ei minua kohtaan. Olo oli jo paljon positiivisempi ja tuntui, että ehkä meistä vielä johonkin on. Myös kotielämä pitää muuttaa. Siltä pitää ottaa kaikki sen itse ottamat oikeudet pois. Kaikki hauska tulee meidän kautta, itse se ei saa enää niitä keksiä ja viihdyttää itseään. Tätä on jo tehtykin, mutta tiukennettava on paljon. Toivottavasti tätä ei tarvitse jatkaa kauan. Ei voi mitään - olen saanut tällaisen koiran ja sen kanssa on elettävä. Tämä kaikki vaatiminen vaatii myös minulta aikamoista taitoa. Siksi olen niin epävarma, etten oikein uskaltaisi yksin yrittää. Saan nyt kuitenkin paljon apua ja aion sen tehdä. Koirankin takia se on tehtävä - siitäkin tulee paljon tyytyväisempi, kun sen asenne korjaantuu. Se antaa myös toivoa, että Megiä pidetään hyvänä ja teknisesti taitavana koirana, jolla on mahdollisuudet vaikka mihin, vaikken aina sitä itse uskokaan. Myös Jontte oli sitä mieltä. On kuulemma tullut äitiinsä. Ja itse seuraisin oikein mielelläni Päivin ja Pihkan jalanjälkiä... Kiitos kaikille kannustajille leirillä! Oli tosi mukavaa huomata, että renkaan yhteishenki on niin hyvä ja kannustava, myös uusille. Erityiskiitos Christalle - jälleen kerran - ja Jessicalle! Katsotaan, mitä saan aikaan.

Ei kommentteja: