10.1.2009

Kuvia kesältä

Pete juuri soitti Eckeröstä ja kertoi tehneensä nollan ekalla radalla. Rata oli ollut aikamoista sähläystä, mutta nolla kuitenkin kisatauon jälkeen! Sijoitus oli ollut hienosti silti neljäs. Toiselta radalta tuli hylky. Pete luuli, että Meg teki keppien alussa virheen, jäi katsomaan tuomaria ja jäi tupeksimaan keppien eteen. Ja koska hän tupeksi edessä, Meg jätti hämmästyneenä tekemättä viimeisen kepin. Muuten rata oli kuulemma tosi hyvä, samoin aika. Aina oppii! Laitanpa aikani kuluksi tähän liitteeksi muutaman hyvän kesäkuvan Megulasta. Kuvat on ottanut valokuvaaja Kimmo Haimi lehtijuttuun, joka ilmestyi Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä juuri ennen agilityn MM-kisoja. Myös juttu oheisena. Toimittaja Kaijaleena Runsten oli ollut tosi miellyttävä ja juttu oli myös hyvällä tavalla urheilullinen (tosin aikamoisen liioitteleva:), samoin lehden taitto oli erinomainen. Tuli mieleen, että kun Pete yritti ostaa ko lehteä Helsingistä kisojen aikaan, olivat ilmeet olleet aika hämmästyneitä joissain R-kioskeissa: "Ai mikä lehti? Maaseudun Tulevaisuus??? Enpä ole kuullutkaan..." Myös muut asiakkaat olivat olleet ihmeissään:) No, rautatieasemalta kaivattu lehti sitten löytyi - sinne piti mennä oikein ratikalla paikkakuntalaisen avustuksella. Mitäs me maalaiset! Maaseudun tulevaisuus 21.9.08 Kaijaleena Runsten Lahtelaisneito Meg 3v tähtää tuleviin agilityn maailmanmestaruuskisoihin Vauhtia, taitoa, ketteryyttä ja saumatonta yhteispeliä Koirien estekilpailu agility kasvattaa suosiotaan nopeammin kuin mikään muu koiraharrastuksen muoto. Lajin MM-kisat käydään viikonloppuna Helsingissä. Ehkä jo seuraavien kisojen tähti on lahtelainen Meg ohjaajansa Pete Huotarin kanssa. "Meg on toki jo hyvä. Mutta pyrittäessä huipulle yhteistyö alkaa olla riittävää vasta, kun koira on 4- tai 5-vuotias”, arvioi lahtelainen Pete Huotari nelijalkaista treenikaveriaan. ”Kun radalla tapellaan sadasosista, pitää toiminnan tulla myös ohjaajalla selkärangasta.” Bordercollien huippunopeus voi nousta 50 kilometriin tunnissa. Huotari ja 3-vuotias bordercollienarttu Meg osallistuivat tänä viikonloppuna käytävien MM-kisojen kotimaan karsintoihin heinäkuussa. Megin vauhti olisi sinällään riittänyt, mutta toisille annetaan isännän mukaan liikaa periksi rytmityksessä. Käytännössä parhaat koirat tulevat esteelle seuraava este mielessään. Niinpä ne laskeutuvat esimerkiksi hypystä maahan valmiiksi kääntyneinä kohti seuraavaa haastetta. ”Olen usein kuvannut tätä lajia niin, että pistetään yhteen tällainen hämäläisen jäyhä mies ja nelijalkainen latinotanssijatar. Ole siinä sitten se, joka vie!” hän heittää. 3-vuotias Meg on tuleva lupaus. Vauhdissa jo löytyy, mutta parhaimmilleen se voi nousta vuoden tai kahden päästä. Huotari on säilyttänyt nöyrän asenteen, vaikka hän oli voittamassa Suomelle joukkuemaailmanmestaruutta kaksi vuotta sitten. Tuolloin kumppanina oli borderterrieri Leevi. ”Minulla on sellainen golffarin haave. Se täydellinen rata puuttuu yhä”, lajissa kahdeksan vuotta kilpaillut mies unelmoi. ”Kun koira saisi kerran edetä radan täysillä läpi ilman, että sen pitää odotella minun ohjeitani, sitten olen tosi onnellinen.” Agility on riemullisimmillaan koiran ja sen ohjaajan saumatonta yhteistyötä. Kuntoa ja reaktionopeutta vaaditaan molemmilta. Jatkuvasti saa oppia lisää Lajin viehätys piileekin hänen mukaansa siinä, että jokainen koira on erilainen ja joka rotu vaatii ohjaajalta uudenlaista oppimista. Työ on aina tehtävä uudelleen alusta. ”Ajattelen samoin, kuin mitä Pertsa Vilander (yksi agilityn suomalaisista oppi-isistä) sanoo 40 koirien kanssa vietetyn vuoden jälkeen. Koirien käytöstä ei sittenkään vielä ymmärrä täysin, vaan aina tulee eteen uusia asioita.” Huotari kertookin opiskelevansa lisää bordercollien käytöksestä harjoittelemalla myös paimennusta sekä palveluskoiralajeista jälkeä. ”On tärkeää huomata, mihin ja miten koira reagoi.” Esimerkkiä paimenkoiran tyypillisestä käytöksestä saa, kun tarkkailee kaksikon harjoittelua. Pete heittää kannustimeksi ja tulevan reitin merkiksi Megille rakkaan köysipallon kolmen esteen taakse. Meg hyppää osoitetut esteet ja nappaa pallon palkinnoksi. Sitten se vetää pallon kanssa ikään kuin kunniakierroksen puolen kentän ympäri ennen, kuin se palaa pallon kanssa isäntänsä luo pyytämään lisää leikkiä eli uusia esteitä. ”Kaipa tuo on jonkunlaista lauman kiertämistä. Terrierit tekevät vähän samoin, mutta niillä motiivina on viedä saalis sivulle ja tappaa se”, Huotari hymähtää. Pujottelu on monille koirille agilityn vaikeimpia lajeja. Sen harjoittelussa on hyvä edetä hitaasti. Kovaa treeniä herkkyydellä Hän pitää agilityn parhaana puolena sitä, että se sopii kaikenlaisille koirille ja ihmisille. Harjoituksia voi tehdä juuri sillä kunnianhimolla kuin kullekin koiranomistajalle itselleen sopii. Pete nauraa, että toki vähempikin hurahtaminen riittää. Kun vaimo Oilikin on tottelevaisuuskouluttaja, tässä perheessä eletään melkoista koiraelämää. Parhaimmillaan agility on täyttä huippu-urheilua. Niinpä Pete ja Megkin treenaavat ohjelmoidusti. Se sisältää paitsi taitoharjoittelua myös kunnon ja vauhdin kohottamista lenkkeillen. Joka harjoituksen jälkeen Megin lihakset venytellään, ja hieronta kuuluu säännöllisesti rutiineihin. Silti Huotari korostaa, että Meg on yli 90-prosenttisesti perheen lemmikki. Lajissa edetään koiran ehdoilla; omistajan kilpailuvietti ei saa johtaa koiran kyllästymiseen puhumattakaan fyysisistä rasitusvammoista.”Olen ehkä ollut jopa yliherkkä vauhdin lisäämiselle. Siitä on pidetty koko ajan tarkasti huolta.” Huipputasolla käännökset ratkaisevat. Meg näyttää mallia tunnelin ulkopuolelta. Maailmanhuippuja Tänä viikonloppuna käydään Helsingissä jännittävät MM-kisat. Pete Huotari kannustaa tulemaan katsomaan agilitya joko nyt tai kotimaisiin kilpailuihin, sillä harvassa urheilulajissa yleisö elää niin täysillä mukana kilpailijoiden suorituksissa kuin agilityssa. Siihen, että suomalaiset ja ranskalaiset hallitsevat agilityn MM- ja EM-mitalitaulukkoa, on Huotarilla ainakin kaksi selitystä. ”Laji kuin laji, jossa pistetään kello käyntiin, saa suomalaiset hullantumaan”, hän naurahtaa. Toinen, kenties oleellisempi on se tosiasia, että Suomessa on koiria väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopassa. Agilityllakin on laaja pohja, mistä kertoo toissa vuonna perustettu oma valtakunnallinen lajiyhdistys. Suomen agilityliitto on paitsi Kennelliiton myös Suomen urheiluliiton jäsen. Meg latailee hetken aarteensa kanssa. Border collieiden tavoin pian on taas meno päällä.

Ei kommentteja: