Aurinko paistaa ja Megula treffasi Anna-Kaisan

Aamulla hallilla, aurinko paistoi jo eli on se päivä pidentynyt! Ja valo oli ihan sinistä.

Hallissa oli neljä pujottelua ja kaikki kontaktiesteet, joten treenitila oli vähän sokkeloinen. En nimittäin jaksanut alkaa raahata niitä pois. Mutta sujui se näinkin. Tein ruudun takanurkkaan ja laitoin lätkän keskelle. Nauhoja en ole käyttänyt. Vein koiran merkille ja lähetin. Hyvin sivuutti A:n, putken suun ja kepit:) ja meni keskelle ruutua. Kehuin ja vapautin palkkaan. Sitten lähetin merkille, mutta en lähettänyt ruutuun vaan palkkasin merkistä. En tehnyt enempää ruutua. Seuraavana tein hyppynoudon, minkä teki hyvin. Sivulletulosta lelupalkka suoraan. Sitten heittelin ohjatun kapulat lähelle merkkiä ja lähetin perusasennosta merkille. Meni oikein hyvin, nyt ei hidastellut. En tehnyt enempää, hyvä minä! Kokeilin tänään ekan kerran suoraa luoksetuloa ja siitä pysäytystä. Teki todella hyvin. Ilme oli vähän hämmästynyt... Lähetin pysähdyksestä suoraan putkeen ja sieltä narupalloon. Kivaa, kun tuo treeni on tuottanut tulosta. Kaukon istu-seiso sen sijaan vieläkin takeltelee. Meni jossain välissä jo hyvin, mutta nyt taas empii eikä aina siirrä etujalkoja eteen vaan vanhaan malliin taakse. Keksin viikonloppuna että sen pitää siirtää etujalat harjanvarren yli ja sitten taas istumaan etujalat taakse varren yli. Ei vielä ole sisäistänyt asiaa. Jäähdyttelylenkkinä käveltiin vielä metsässä. Tiet olivat aikas liukkaat ja hiihtelin kädet levällään mummo-tyyliin. Illalla Meg oli visiitillä fyssari Anna-Kaisalla. Mitään jumeja tai muuta ei löytynyt ja koira oli köllötellyt vallan tyytyväisenä hoidon ajan. Petekin oli käsittelyssä ja jumeja löytyi. Erityisesti kantapäästä, mikä aina kipeytyy. Toivottavasti se saataisiin kuntoon.

Illalla leivoin ja tein ruokaa kotirouva-tyyliin. Paplaritkin oli päässä - enkä edes tiedä, miksi ne laitoin. Olen huomenna menossa töissä käymään ja jotenkin aloin jo valmistautua uuden pomon tapaamiseen. Koirakin pitää ottaa mukaan, kun menen sieltä suoraan treeneihin. Jee, toivottavasti boss ei ole allerginen. Joka tapauksessa olin oikein kodin hengettären perikuva. Pete käänsi ikkunan kaihtimet kokonaan kiinni keittiössä, ajatteli varmaan pelastaa maineensa naapurien silmissä:) Tuli mieleen tuosta pomosta ja paplareista yksi hauska juttu muinaisuudesta. Olin menossa kesäaikaan Tampereelle tokokisaan Wilma-borderin kanssa. Siellä oli tuomarina yksi miestuomari, joka oli juuri eronnut. Joku heitti minulle, että kantsisi vähän panostaa ulkonäköönkin nyt eli ottaa kaikki keinot käyttöön. Siispä laitoin oikein paplarit päähän. Tuli vähän kiire ja lähdin ajamaan ne päässä. Ja koska oli kiire, ohittelin hitaampia matkalla. Muistan vieläkin ohittamieni miesten katseet. Ensin ne vilkaisivat ohimennen ja sitten tuijottivat iloisenvärisiä papiljottejani. Mahtoi niitä ärsyttää moinen naisihminen. No, pääsin perille Tampereen Eteläpuistoon ja viimeisissä valoissa kiskoin paplareita irti päästä kiireessä. Säntäsin kehään ilmoittautumaan ja aika pian pääsin kehään. Ihmettelin, kun kaikki olivat kauhean iloisia ja hymyileviä. Tuomarikin hymyili kuin hangonkeksi. Mietiskelin, että taisin tosiaan tehdä vaikutuksen kutreineni. Wilmakin toimi hyvin ja kaikki oli niin mukavaa, oli ihan mahtava fiilis. Kehän jälkeen sitten eräs kehätoimitsija tuli luokseni ja sanoi että "mun on nyt pakko sanoa, mutta sulle on tainnut jäädä paplari päähän". Kauhaisin pehkoani ja siellähän se kökötti: iso keltainen rulla oli keskellä takaraivoa. Auts. En tiennyt mihin olisin hiippaillut. Ei ihme, että kaikilla katsojilla oli niin hauskaa - niitä sattui vielä olemaan aika liuta paikalla, kun vieressä käytiin agilitykisoja. Vielä palkintojenjaossakin kaikkia nauratti ja tuomari heitti jonkin sukkelan kommentin. Wilma kuitenkin sijoittui kolmanneksi, joten ei tuokaan häpeä ihan hukkaan mennyt. Kaiken huipuksi samainen tuomari tuli Lahteen tuomaroimaan pari vuotta tuon jälkeen. Olin muistaakseni kisan ylitoimitsija. Olin ihan varma, ettei hän enää minua muistaisi. Juodessamme kahvia otin nenäliinan taskustani. Siihen oli takertunut lihapullan palasia ja keltainen papiljotti. Silloin kyllä nauratti jo ihan oikeasti ja tuomaria myös. Kyllä hän taisi muistaa... Enkä edes tiedä, miten hitossa se paplari oli eksynyt tuon takin taskuun. Kaikkea sitä...