31.5.2009

Pihalla, Taipalsaarella ja Kellokoskella...

Kuluneella viikolla olen työkiireiden yms takia treenaillut vain pihalla metallia, pikkukapulan palautusta, ohjatun merkiltä lähtöjä, vähän kaukoja ja luoksetuloa. Turha sanoakaan, että kaikki on mennyt hienosti - kaikkihan kotona osaavat! Mutta niin se vaan on: jos SM-kisat pidettäisiin meidän takapihalla, niin voisin pärjätäkin:)) Metallissa olen tehnyt pääsääntöisesti vain takaisintuloja. Olen jättänyt koiran seisomaan, laittanut kapulan sen eteen ja sitten itse mennyt hypyn taakse. Kun on tullut vauhdikkaasti, olen klikannut klikkeriä sekä vielä kierrättänyt puita yms vauhdikasta. Hyvin on toiminut. Ohjatussa olen vienyt keskikapulan ja vasemman/oikean ja sen lähelle vielä pari merkkiä. Sitten vein koiran merkille ja palasin omalle paikalleni lähettämään. Yhden ainoan kerran tuli virhe eli meni merkille, kun oikea kapula oli vähän kauempana. Kaukoissa olen palkannut ekan. Olen siis tehnyt ihan hyvin palkattua pätkätreeniä nopeasti aamuin illoin. Perjantaina Meg oli Ojangossa, missä Christa treenasi sen kanssa agia SM-kisojen yksilö- ja BAT-joukkuekisaa varten. Pete oli ällistynyt, kun koira kääntyi niin hyvin ja oli muutenkin taitava. "Vieraskoreutta", oli Peten kateellinen kommentti. Eilen lauantaina oltiin Tarjan ja Padin, Marin ja Rimman sekä Tesun ja Jokun kanssa Taipalsaarella treenaamassa jälkeä ja esineruutua Haukkulaakso-nimisessä paikassa, jonka omistaa LPKY. Kiva paikka, missä oli ihana pieni järvi koirien uittamiseeen. Mukana oli vielä pari meille ennestään vierasta ohjaajaa. Kiitos vain Vellalle neuvoista ja Stinalle jäljen tekemisestä. Megin jälki oli vähän yli tunnin vanha eli vanhempi kuin koskaan ennen. Lisäksi se oli aika pitkä Megille eli 380 m gps:n mukaan. Oma vika, kun kehuin sen viimeksi kolmisen viikkoa sitten tekemää 300 metrin jälkeä. Jäljentekijä varmaan luuli, että se on ihan haka. Jäljellä oli kuusi kapulaa, joista Meg nosti kolme. Jälki lähti hyvin janalta ja ekan kapulan nosti. Jossain vaiheessa nosti pari muutakin. Jossain vaiheessa jälki tuli lähelle metsätietä ja siinä Meg vähän eksyi. Se tallusteli vähän matkaa metsäpolkua, mutta bongasi sitten oikean jäljen. Kertaakaan se ei hukannut jälkeä kokonaan (voikohan noin sanoa), mutta se oli vähän haahuilija. Toisinaan se meni pontevasti ja sitten se saattoi haistella tuumivasti paria hirvenläjää, pissiä kesken matkan uintipissoja pois ja pari kertaa se kääntyi katsomaan Vellaa, Maria ja Tesua hämmästyneenä. Aina se jatkoi, kunnes tultiin takaisin lähelle tietä. Pete oli tiellä odottamassa ja Meg otti hänestä hajun, mutta ei ehkä nähnyt, koska kääntyi ympäri ja tuijotti perässä kulkijoita. Se oli ihan varma, että Pete on siellä myös. Loppu oli sitten siinä. Hassulta tuntui mennä, kun en yhtään tiennyt, onko koira edes jäljellä. Jäljentekijä ei ollut mukana. Kyllä voisi kisoissa tulla kompassia ikävä. Ikään kuin muistaisin, miten kompassia käytetään:) . Kapula on löytynyt. . Sain kehuja eleettömästä käytöksestäni (olin niin hämilläni, etten tiennyt mitä olisin tehnyt ja kuulin korvissani kotka-Tarjan sanovan uhkaavasti "turpa kiinni":) Itseäni moitin siitä, että olin ajatellut koiran jo osaavan yhden onnistuneen jäljen jälkeen, siis kolme viikkoa sitten, enkä käyttänyt aivojani ollenkaan. Olisi pitänyt tehdä ihan lyhyt jälki vain pitkästä aikaa. Ja kyllä noiden keppienkin arvoa pitäisi nostaa eikä luottaa siihen, että koira on joka tapauksessa luonnonlahjakkuus.... Kiva oli katsoa esim Tesua, joka toimi mielestäni hienosti Jokun kanssa metsässä. Hän kiitti koiraa tosi paljon keppien löytämisestä lelulla ja namilla sekä juotti vettä joka kepin jälkeen. Ihan mahtava suoritus, siitä oppi paljon! Esineruudussa Meg vain juoksenteli eikä käyttänyt nenäänsä ollenkaan. Olin vieläpä vienyt kapulan sen kanssa ruutuun niin, että kiersimme ruudun ympäri. Kyllä se esineen sitten löysi, kun aikansa otti uudelleen vauhtia. Teimme vielä kaikkien tehtyä sellaisen helpon, missä katsoimme, kun Tarja vei esineen. Sen kyllä haki innoissaan ja nopeasti. . . . Tottikseen emme enää voineet jäädä, kun piti ehtiä kotiin ottamaan vieraita vastaan. Kävimme ostamassa kokonaisen kalan savustukseen ja suolasimme sen Kouvolan Prisman pihalla... Ilta meni rattoisasti myöhään ja koko ajan Meg hömppäsi jotain. Se oli niin väsynyt, että nukahti jo ennen vieraiden lähtöä, mikä sentään on ennen kuulumatonta. Tänään olimme sitten tokokokeessa Kellokoskella. Mietin aamulla, jaksanko lähteä ja jaksaako Meg eilisen jälkeen - etenkin, kun luvattiin tajutonta hellettä. Luotimme siihen, ettei lämpötila vielä aamusta nouse, mutta yhdeksältä luokan alkaessa oli lämminta 24 astetta... Käytimme koiran uimassa vanhalla hienolla ruukkialueella ja koetin pitää sen viileänä kostealla pyyhkeellä. Tuomarina oli Maria Ala-Nikkola ja harjoitusarvostelijana Riikka Pulliainen. Paikalla istuminen - 8,5 Meg oli rapsuttanut hetken kaulaa, mutta istui sitten hiljaa. Olisiko johtunut märästä karvasta? Eihän se saisi tuollaista tehdä, mutta se on vähän kuriton muutenkin näissä eikä tee töitä. Paikalla makuu - 10 Meni heti lonkalle, ei liikkunut. Eka osio Idari - 10 Oli hyvä, myös jäävät. Metalli - 10 Nyt oli aika reipas myös takaisinpäin. Tuli edelleen ravia, mutta reippaasti siis. Tunnari - 10 Tämä oli hyvä! Tuli laukalla iloisen näköisenä, jee! Ei heilutellut eikä mitään muutakaan. Toinen osio Ruutu - 8 Merkki oli tosi reipas, samoin ruutuun meno ja paikka oli oikea. Sitten mokasin. Huudan aina "tule", mutta nyt huusin "sivu". Koira nousi ylös ja aikoi lähteä, mutta sitten jäi paikalleen. Huusin uudestaan, jolloin tuli. Tuli epävarmaksi eri käskystä. Lisäksi Virve kommentoi, etten ollut kääntänyt oikeastaan päätäni yhtään, minkä myös yleensä teen. Seuruu - 8 Olin tyytyväinen. Koira oli alertti ja piti hyvin paikkansa. Hieman vilkuili tuomarin pöydän luona liikkuria. Perusasennot olivat suoria, myös videolla. Tuomarin mielestä painoi hitaan osuuden alussa jalkaa ja esti minua liikkumasta. Kauko-ohjaus - 5,5 Ei mennyt ekalla käskyllä maahan. M-s oli hyvä, samoin s-i ja i-m ja m-i. Sitten ei Hop-käskyllä tehnyt ekalla mitään. Käskin uudelleen ja nyt teki normaalisti. Loppu ok. Kolmas osio Ohjattu - 8,5 Tosi reipas merkki ja oikean nouto. Tuli sivulle kerrankin ihan suoraan ilman banaania ja törmäsi kääntyessään kapulan meikäläisen takareiteen. Kapula meni ihan vinoon ja sen jälkeen koira aukaisi suunsa ammolleen ja oli sen näköinen että "ota tämä kammotus äkkiä pois"! Ja rouhaisi sitä oikein kunnolla takahampailla. Arghh! Luoksetulo - 8,5 Vielä on toivoa. Tuli laukalla välit ja teki jäävätkin aika mukavasti. Tuomari rokotti ennakoinnista. Niitä pitää treenata. Pisteitä saimme 273, mihin olen tosi tyytyväinen tuossa helteessä ja väsyttävän edellispäivän jälkeen. Kaikennäköisiä uudenlaisia mokia sattui, mitkä pudottivat pisteitä. Lisää vaan pikkutreeniä ja hiomista ja varmuutta. Hyvä Meg! Onnea Virvelle ja veli-Vicille ykköstuloksesta; kyllä oli varman näköistä työtä! Äsken kävimme vielä Maikun ja Karkin sekä Arjan ja Zacin kanssa iltauinnilla. Sitä ennen teimme Arjan kanssa pienen esineruudun suopursuja kasvavan suon reunalla. Meg kävi ihan kierroksilla järven takia ja juoksi taas vain sinne sun tänne ja vähän järven kauttakin. Haki kyllä sitten esineen, kun vihdoin avasi nenän. Heti sen jälkeen päästettiin koirat uimaan. Voi että miten ne nauttivat!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea taas tokoykkösestä!
Toi jälkitreenailupähkäily kuulostaa niin hauskalta, mä olen itsekin jotenkin siinä aina suhteellisen ulalla. Mutta hauskaa se on silti! :)

t. Terhi, Voltti ja Tuuma

Anonyymi kirjoitti...

Totta! Olin aika ekspertti muutenkin noissa jälkitreeneissä. Joku puhui siinä vieressä 2,5 tunnin ajasta ja luulin hätäpäissäni, että jokin jäljestys kestää sen aikaa. Ihmettelin ällistyneenä tietty ääneen, että miten koira voi jaksaa niin kauan ja itsekseni että sehän niin kuin tarkoittaisi, että Meg jäljestäisi Lahdesta Mäntsälään suunnilleen... Oli aika hiljaista ja sitten minua valaistiin, että jälki oli siis vanhentunut tuon aikaa:)
Parempi olisi olla hiljaa ja näyttää tyhmältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset:))
Oili