Jälkeä:)

Tänään töiden jälkeen teimme Megille taas jäljen Renksun metsiin. Pete on niin innostunut jäljestämisestä, että voisi tehdä sitä koko ajan:) Satu tuli trimmaamaan Leevin ja kuinka ollakaan, innostuimme tekemään Mara-borderillekin jäljen. Se on osoittanut huomattavia taipumuksia siihen puuhaan peltomakkarajäljillä. Pete kävi tekemässä jäljet. Maran oli 150 metriä, siinä oli kuivamuonaa alussa, keskellä ja lopussa. Megin jälki oli 400 m ja neljä keppiä. Ei kun metsään siis. Mara ajoi jäljen ensin ja oli tosi taitava! Ihan suoraan pitkin jälkeä. Aika hyvin ekalla metsäjäljellä. No, sitten lähdettiin Megulan kanssa metsään tai oikeammin ryteikköön. Pete oli liinan päässä ja me Sadun kanssa peesailtiin. Maasto oli kamalan ryteikköistä ja hukkasimme Megin ja Peten lähes heti alussa. Siinä sitten seisottiin ja ihmeteltiin. Maasto oli sellaista suontapaista metsää, missä kasvoi jotain kummaa pitkää kortta, puskaa ja tiheätä pikkukuusikkoa. Olin jo vähällä kääntyä takaisin, mutta minulla oli pari Megin palkkapurkkia muovikassissa enkä siis voinut. Olimme Sadun kanssa kuin kassi-almoja etsimässä majapaikkaa. Oksia, naavaa ja hämähäkinseittejä roikkui ympäriinsä. No, onneksi oli gps mukana ja jopa löydettiin taas jälki. Pete oli merkinnyt ekan kapulan gps:ään, mutta sen yli Meg oli mennyt - eikä ihme tuossa maastossa. Kuulimme sitten aika kaukaa, kun Pete hihkui Megin löydettyä toisen kapulan. Siinä vaiheessa saimme heidät kiinni. Kolmas kapula löytyi emmekä silloinkaan olleet lähelläkään Sadun kanssa. Lähelle päästyämme Pete naureskeli, että kyyti oli aikamoista. Taas jatkettiin ja sitten kuulimme Peten huutavan, että hän oli hukannut silmälasinsa. Jossain ryteikössä oksa oli pyyhkäissyt lippiksen ja lasit päästä. Tietysti ensiksi mietin koiraa. Nyt sille tulisi keskeytys. Huusin Petelle, että voisiko hän jatkaa ilman lasseja loppuun asti? Ajattelin jotenkin, että hän jatkaisi vain matkaa Megin perässä ja me Sadun kanssa etsittäisiin pipa ja lasit ryteiköstä:) Olipa huvittava ajatus. Tässä vaiheessa Satu meinasi kuolla nauruun eikä saanut enää henkeä. Saimme Peten kiinni kuusikosta ja pyllistelimme kaikki nenä maata kohti. Pete löysi itse lasinsa, lippis oli löytynyt jo aiemmin. Pete kehotti ällistynyttä Megiä jatkamaan matkaa ja he lähtivät taas jatkamaan risukossa. Me Sadun kanssa oltiin ihan holtittomia. Kesti hetken, että pystyimme hervottomalta naurultamme jatkamaan. Meg sen sijaan oli mennyt vakavana eteenpäin ja löysi viimeisenkin kepin, mistä sai taas ruokakupin. Se varmaan pitää meitä tosi pöljinä. Mekin Sadun kanssa selvisimme viimein puskista tielle. Kyllä tämä jäljestyspuuha on hauskaa! Kotona Zip ja Essu saivat vielä painattaa pitkin pihaa. Nyt leikit sujuivat hyvin. Eilen Pete oli päivällä käynyt agihallilla leikkimässä Zipun kanssa ja illalla meni BATin agilitytreeneihin Megulan kanssa. Oli tosi tyytyväinen treeniin. Me Zipun kanssa oltiin Lekulla vattuja keräämässä, tosin Zip keskittyi enemmän verkkojen kiskomiseen ja muuhun vastaavaan puuhaan. Viereisellä pellolla majailee kaksi kurkea, mitkä olivat tosi tarkkoja pennun liikkeistä. Tulivat yllättävän lähelle elvistelemään siivet levällään. Upeita lintuja. Ihanaa, viikonloppu! Jihuu!