Etsintää ja paljastuksia

Tällä viikolla olen hukannut kaikenlaista metsään normaalien hävittämisteni lisäksi. Siis minulla on aina hukassa jotain. Yleensä kännykkä, koti-avain, työavain auton avain, sateenvarjo, koirien takit, koirien lelut, pipo, treeniliivi ja kengät. Elän jatkuvassa hukkumisen ja etsimisen tilassa. 

Eilen aamulla aamulenkillä tein Megulalle esineruudun. Vein sinne kotiavaimen perineen kuusen alle, laitoin vähän lehtiä päälle ja mutkittelin siellä täällä. Koira lähti hyvin ja teki kovasti töitä mutta ei vain löytänyt. Loppupelissä oli pakko mennä auttamaan, kun aika alkoi loppua (myöhästyin töistä kuitenkin). Se raukka oli kyllä löytänyt avaimen, koska kaikki lehdet olivat poissa sen päältä, muttei jotenkin ollut tajunnut, että esine voisi olla tuollainenkin.


Pääsin töistä vähän aikaisemmin ja ehdin koirien kanssa juuri Pennalaan ennen pimeää. Kävelin taas sellaisen kapeahkon kaistaleen ja piilotin sinne villahanskan ja kankaisen kaulapussukan. Taas lähti tohkeissaan ja aika pian löysi hanskan, mistä isot kehut ja leikki- ja namipalkkaa. Toista ei millään meinannut löytää. Se oli ihan takarajalla ja tuuli tuli vielä minusta päin. Hämärä tuli tosi pian enkä nähnyt koko koiraa enää. Olin jo ihan varma, että se taas istuu jossain tuijottamassa, mutta kyllä se koko ajan teki töitä. Kovin hyvin se ei vielä tajua pysyä tallatulla alueella, mutta kaipa tuo oppii. Lähetin pari kertaa uudelleen ja sitten löytyi. Koira oli niin superiloinen, puhumattakaan meikäläisestä:)


Treenasimme sen jälkeen tokoa hallin valaistulla kentällä Pennalassa. Megin kanssa treenasimme ruudun paikkaa ensin. Oli oikein hyvä. Laitoin vielä targetin lopuksi. 


Seuruussa teki tosi hyvin! Ensin vähän painoi, mutta kun nostelin vasenta jalkaa kävellessä, alkoi heti pitää väliä ja paikka oli aivan korrekti. Perusasennoissa vielä hakee vähän taakse, mutta pidin jalkaa tiellä, niin ei päässyt tekemään virheitä. 


Lopuksi vielä ohjatun suuntia. Tein aika vaikeasti. Viisi metriä leveyttä ja keskikapula oli parin metrin päässä vasemmasta. Ei mitään ongelmia. Sama oikealle, nyt siirsin keskikapulan keskeltä oikealle metrin päähän oikeasta kapulasta. Ihan loistavasti teki, vaikka kapuloilla oli väliä niin vähän. Jeee!

Zipun kanssa tein ruutua ja pari pientä seuraamista. Oli niin kylmä, että kädet jäätyivät. Lisäksi minulla oli sovittu "asiakaskäynti", sillä neuvoin erästä mukavaa pariskuntaa, jolla oli 10-viikkoinen ihanan reipas ja rohkea colliepentu. Olipa kiva ilta, etenkin kun vielä pääsin kommentoimaan agihallille irtoamisharjoituksia:)


Tänä aamuna sitten vein Ziipulle metsään vihreän villahanskan. Sidoin sen puuhun kiinni ja leikitin ensin hanskalla. Se seisoi kuin tatti ja tuijotti perääni. Kävelin mutkitellen, kumartelin sinne tänne ja laitoin hanskan yhden maassa olevan oksan alle edes näyttämättä sitä ensin koiralle (siis miten voi olla vaikeaa minulle tehdä helppoja treenejä:(. Päästin koiran hakemaan ja vitsi se oli pätevä! Koko ajan teki töitä ja tosi nopeasti hiffasi hanskan ja toi minulle. Voi että se on viisas!!


Nolo juttu sattui eilen kentällä Megin kanssa. Se ripustautui jossakin vaiheessa minuun sitä palkatessani ja roikkui etujaloilla minussa. Samalla kun se valui siitä alaspäin se veti vyötäröltä löysät kevyttoppahousuni puolitankoon:)) ONNEKSI ei ollut ketään näkemässä Craft-kalsareitteni paljastusta. Olisi ollut aika hauskaa, jos vaikkapa nuo vieraat ihmiset olisivat juuri osuneet paikalle. Suuren ja Pätevän Kouluttajan rooliin olisi ollut aika vaikeaa sen jälkeen pujahtaa. Aika sukkelasti kiskaisin housut normiasentoon...