Viime viikonlopun, tai itse asiassa neljä päivää, vietimme T-leirillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä. Osallistuimme tokoon ja agiin ja lisäksi Pekka katsoi yhden Zipun jäljen. Pe-iltana Hanna H piti vielä pk-esteklinikan, missä Meg oli mukana. Ohjelmaa siis riitti mukavasti.
Tokossa olin Ziipun kanssa to-pe ja Megin kanssa vain pe. Meg aksaili to-su ja huilasi tokosta. Tokossa koulutti Jonte, agissa Seppo S ja Elina J.
Agissa etenkin Elina pisti Peten tekemään töitä tosi paljon Zipun kanssa. Ongelmia oli ajoituksessa. Zip ei vielä osaa paljon mitään, mutta se on tosi kiihkeä ja nopea. Pete menee helposti mukaan ja alkaa hosua sen kanssa. Hyvin saivat pikkupätkät onnistumaan kuitenkin. Meg meni hyvin, mutta senkin kanssa Peten pitää miettiä liikkeelle lähtemistä ajoissa. Nyt hän odottaa liikaa, kun voisi jo mennä. Kiva oli katsella agi-treenejä pitkästä aikaa ihan rauhassa.
Tokossa keskityin Zipun kanssa etupäässä seuruuseen kahtena päivänä. Siinä Zip nykyään helposti kadottaa kontaktin, johtuen varmaan vähäisestä treenaamisesta. Lisäksi käännökset ovat sille hankalia ja se painaa niissä päänsä alas. Jonten vahtiessa ja hokiessa "shut up" seurautin pitkiä matkoja. En saanut sanoa mitään, vain mennä. Olen kuulemma liikaa kehunut ja puhunut ja lässyttänyt koiralle ja vienyt sen itseluottamusta. Se ei luota tekevänsä oikein, jos olen hiljaa vaan odottaa koko ajan vahvistusta. Siispä vain kävelin. Jonte kommentoi, että suorat olivat rennot, mutta kulmissa koira hämääntyi ja kadotti kontaktin. Hän käski nuhdella koiraa, jos se tekee niin, ja vain jatkaa matkaa. Vähän hirvitti. Kun tein niin, koira oli aika hämmentynyt ja saattoi jäädä taakse. Kutsuin seuraamaan ja taas jatkettiin. Kovin hyvin en saanut juttua onnistumaan. Testasimme sitten häiriötreeniä Jonten kanssa. Kun olen paikallani, koira ei katso muualle - tätähän on harjoiteltu. Jonte kysyi, miksi ihmeessä en ole sanonut sille mitään, kun hukkaa kontaktin seuruussa. Niinpä.
Tein pe-iltana vielä seuruuta itsekseni ja nyt oli tosi hyvä. Katsoimme seuruuta myös Riitan kanssa. Kehotin koiraa katsomaan sanomalla "täällä" ennen kulmaa ja kehuin vähän, kun teki oikein. Jotenkin tuntui siltä, että oli reilua kertoa ensin koiralle mitä haluan, jotta voin kertoa, jos tekee toisin. Pölöttämistä pitää vähentää ja tehdä pitkiä seuruita ja kokonaisuuksia. Huomauttaa pitää, jos hukkaa kontaktin. Eiköhän se siitä:)
Tunnari oli toinen liikkeemme. Siinähän olen tehnyt vasta nenänkäyttöharjoituksia niin, että oikea kapula on ollut muiden lähellä piilotettuna ruohoon. No, nyt tehtiin ihan kisanomaisesti kääntymisineen kaikkineen. Zip pinkaisi kovaa - siis kovaa! - kapuloille, meni niistä yli etsimään omaansa ja nappasi sitten kiukkuisena ihan minkä tahansa ja palautti kovaa - siis kovaa! - sen takaisin ja puri ihan hurjana. Jonten neuvojen mukaisesti en puuttunut puremiseen enkä väärän tuomiseen, vaan olin hiljaa. Zip pudotti kapulan maahan ja lähti uudelleen yhtä kovaa kapuloille. Ei haistellut yhtään, vaan toi seuraavan väärän ja puri entistä hurjempana. Huh huh. Sitten sattui tuomaan oman, mistä kehuin. Vein saman kapulan itse riviin. Jonten mielestä noin 10. kerralla alkoi kyllä hiffata, mitä piti tehdä. Tuntui kyllä aika hurjalta. Yhtään ei vauhti kyllä vähentynyt. Tätä pitää miettiä.
Kolmantena liikkeenä tein eteentuloa. Zip mielellään paukauttaa päin ilman käsiapua, mikä tietty ei ole ihan toivottu tapa. Jonte käski kertoa koiralle, ettei sillä tavalla saa tehdä. Kokeilimme voihkaisua. Kun koira törmäsi, voihkaisin ja teeskentelin, että se sattui. Koira meni hämilleen ja tekikin varovaisemmin sen jälkeen. Kokeilimme myös kapulan kanssa ja siinä pitää tehdä samaa. Voihkaisun pitää vain olla kunnollinen, että koira tajuaa. Jos se ei tehoa, pitää keksiä jotain muuta.
Megin kanssa koetettiin saada esille ohjatun pureminen. Näytin ensin, mutta tuli tosi siististi. Toisella kerralla pureskeli vähän ja kiersi taakse ennen sivulle tuloa. Sitten piti yrittää uudelleen. Jonte käski hyökätä... Eli heti kun pyöräyttää kapulaa, piti hyökätä kohti koiraa:) Tämä ei varmasti sovi kaikille koirille, mutta on ehkä hyvä keino saada Meg uskomaan, että niin ei passaa tehdä. Tietenkään Meg ei tehnyt enää yhtään virhettä. Koetimme ainakin neljä kertaa, mutta ei - se oli tosi kiltti ja toi sukkelasti suoraan sivulle ja purematta. Sen ilmekin oli niin enkelimäinen. Olisin niin halunnut hyökätä:) Pitää tehdä Jontesta sellainen iso pahvinukke ja ottaa se mukaan kisoihin... Jonte sanoi alussa, että hän kyllä pudottaa minut maan pinnalle ässämmien jälkeen, mutta eipä onnistunut:))
Pekka tuli katsomaan Zipun jäljen. Sen kanssa ei ole paljoa ehditty niitä tehdä, mutta silloin viimeksi se paineli tosi kovaa eikä syönyt namejakaan matkalla. Nyt Pete tallasi sille pellolle aika pitkän jäljen, missä oli nameja matkalla noin 5-10 askeleen välein ja lopussa oli nameja ja pallo. Jälki vanheni noin tunnin. Nyt Zip oli ihan erilainen. Se haahuili pyörteisen tuulen perässä ja palasi muutaman kerran takaisin syömään namit pois. Ainoa jälki, minkä se seurasi hyvin ja sukkelasti, oli Peten menojälki jäljen alkuun, missä ei ollut tietty nameja. Pekan neuvosta kutsuin sen pois, koska jäljen päässä ei olisi ollut mitään palkkaa. Pääsimme kyllä loppuun, mutta kovin hyvä maku ei jäänyt. Nyt jatkossa teemme jäljen metsään ja unohdamme toistaiseksi pelto- ja namijäljet. Pete näyttää ensin jäljen alussa Zipulle lelua ja leikkii sillä. Sitten Zip saa katsoa, miten lelu katoaa metsään. Tunnin päästä annamme sen ajaa jäljen. Pekka tykkäsi, että namit vain sekoittavat sitä. Kiva päästä kokeilemaan.
Hannan esteklinikalla teimme hyppyharjoituksia samalla idealla kuin Patrician kurssilla. Ensin kavalettitreeniä, missä matalien hyppyjen välit olivat kuusi askelta. Sitten pk-estettä, jonka edessä oli ensin kolme matalaa hyppyä ja sitten parin välihypyn kautta varsinainen este. Ideana noilla kavaleteilla oli saada aikaan kokoamista ja takaosan käyttöä. Pk-esteenä oli Berran kankainen este, mikä tuntui mukavalta. Ensin se oli matalalla ja lopuksi 90 sentissä kokeilun vuoksi. Tärkeää ei ole korkeus, vaan oikean hyppytekniikan löytäminen. Megille mitattiin, että viisi askelta esteestä olisi hyvä lähetyskohta. Hyvä harjoitus, näitä vain lisää.
---------------------------------------------------------------
Tällä viikolla on ollut taas kaamea helle eikä ole tehty oikein mitään. Olemme sen sijaan kyläilleet kovasti ja nautiskelleet mm saunasta ja uinnista Puulalla- kiitos Jaana ja Janina!
Samoin herkuttelimme Kirstillä ja Samilla neljän ruokalajin illallisen kera samppanjan. Nam! Lauantaina myöhään käytiin treenaamassa ja uimassa Sadun ja Wilman kanssa. Olipa ihanaa. Hämärä oli jo laskeutunut ja oli ihan hiljaista Tilkillä. Vau, tällaista lisää.
Treeneissä Zipun kanssa olen tehnyt seuruuta, mikä on ollut ihan ok. Pete on kävellyt nyt vieressä ja jos Zip on kadottanut kontaktin, olen huomauttanut. Kovasti yrittää tehdä oikein. Vasemmalle käännökset ovat vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa...Agissa Zip on tehnyt vähän kontakteja, välistävetoja ja twistiä.
Eilen lämpöasteita oli vielä yli 33. Lisäksi Lahti oli vielä Venäjän metsäpalojen savun peitossa. Ei tehty muuta kuin käytiin uimassa ja kylässä, kuinkas muuten. Illalla tuli sitten tosi kova ukkosmyrsky, joka hajotti mm keinun katoksen. Se tuli niin nopeasti päälle, ettei tajuakaan. Onneksi oltiin kotona eikä uimassa niin kuin ensin aiottiin.
Tänään illalla teimme jäljen molemmille koirille. Kävin yksin ajamassa ne. Zip lähti hyvin, mutta hukkasi ja löysi taas. Lelukin löytyi, mutta aika hukassa oli. Nyt jäljellä ei ollut namia, vain lelu lopussa. Lelua näytettiin sille ennen jäljen tekoa. Megin jälki oli 350 m. Ekaa kertaa teimme sille janan ja hyvin löysi jäljen. Viidestä kapulasta löysi vain kaksi. Eteni aika rivakasti. Jossain vaiheessa kuitenkin mielenkiinto vähän katosi ja ehti nautiskella ruohoakin, huoh. Jatkoi sitten, kun en mitään sanonut. Loppuun päästiin. Näitä pitäisi ehtiä tekemään niin paljon. Mutta ehkä nyt lomalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti