Fifi

-
Tiistaina lenkillä ja treeneissä Sadun, Essun ja Maran kanssa Löytyllä. Lauantain kisa käydään siellä ja ajattelin käydä näyttämässä sitä Ziipulle. En ole pitkään aikaan käynyt kentällä ja se olikin aikamoinen ylläri. Hiekkaa ei enää hirveästi näy, vaan kentälle on kasvanut kaikennäköistä matalaa kasvillisuutta. Laitoimme ruudun ja ohjatun pahimpaan paikkaan ja aloitimme.

Zip

Ruutu meni aika hyvin:) Hienosti Zip odotti käskyt ja porhalsi ihan oikeaan paikkaan, joten ei outo paikka mitään haitannut.

Ohjattu meni sitten vääntämiseksi. Kapulat eivät vain näkyneet eikä sen(kään) rutiini riittänyt lähteä vain ilman näköhavaintoa oikeaan suuntaan. Pinkaisi keskimmäiselle eikä kuunnellut yhtään stop-käskyä. Se menee niin kovaa, että kun saan äänen kuuluville, olen jo myöhässä. Pakko oli kiljua EI!! EI!!. Sitten vasta huomasi minut:) Siinä vaiheessa oli jo nostanut kapulan, joten tuota korvien aukaisua pitää reenata... Koska onnistuminen oli niin sattumanvaraista, tein niin, että olin itse lähellä. Kapulat olivat paikallaan ja vein vain koiran merkille. Nyt osasi hyvin. Sitten vaikeutin. Vasen ja oikea kapula olivat paikallaan. Vein koiran merkile, leikin keskikapulalla ja heitin kapulan koiran pään yli innostavasti. Haki ihan mahtavasti oikean ja vasemman. Hienoa, Hiipu! Vielä tehtiin normihaut molempiin suuntiin ja nyt oli erinomainen, mistä iso palkka. Tulipa hyvä mieli. Toivottavasti kuitenkaan kisassa ei ole noin pahassa paikassa, vaan olisi selkeästi näkyvissä.

Metalli oli vaikea, kun lempilelu oli maassa takanani. Kapula putosi suusta aina ennen sivulletuloa, mutta kolmas kerta onnistui ja toi sivulle asti.

Loppuun pitkä lenkki. Koska metsä oli niin ihanapohjaista, tein matkalla pienen esineruudun, mihin piilotin huivin ja lippiksen. Tosi nopeasti haki molemmat ja oli niin pollea:) Kiitos Satu tosi paljon avusta ja seurasta!!

Meg köllii ja pitkästyy vielä kotona pönttö päässä. Sillä on tosi tylsää, mutta vielä muutama päivä pitää jaksaa. Haava on tosi siisti jo. Huomenna on viikko leikkauksesta.

Ai niin, piti kerta jo aiemmin yksi huvittava juttu: tapasimme viikonloppuna Arjan kanssa brasilianterrierin, jonka nimi oli Fifi Karamell Prinsess Sockersöt. Oli vähän naurussa pitelemistä! Koira oli kyllä kivanoloinen, vaikkei ihan prinsessaa muistuttanutkaan:)