Heippa vaan ohjattu, puhelin ja parkkihallikortti

-
Hyvien aamutreenien jälkeen ei ilta sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Ohjatussa Meg jäi aika lailla vinoon ja sen jälkeen heittäytyi ihan pieneksi ja onnettomaksi. Pari kertaa vielä yritti jatkaa vetkuttelua, mutta sitten pääsin jo palkkaamaan.
Kaikki muut liikkeet olivat oikein tosi hyviä, johtuen ehkä tuosta vääntämisestä. Lopuksi tein vielä uudelleen merkkiä yksittäisenä ja teki erinomaisesti. Samoin tehtiin tauon jälkeen vielä uudelleen ohjattu kapulan vienteineen ja nyt oli hyvä. Siitä iso palkka.
Tämä treeni ei ollut ohjatun merkin osalta kiva, mutta muuten ei ollut juurikaan mitään kummempaa seuruussa, luoksetulossa, ruudussa (ei kun tässä jäi vähän liian eteen, ennen kuin korjasi) eikä tunnarissa.
Ohjatun mielikuvaa vain on nyt tosi vaikea muuttaa, mutta nyt en voi antaa periksi tuossa suorassa taaksemenossa. Kokonaisuus on vaikea, vaikka yksittäiset merkit yms sujuvat jo hyvin.

Töissä meni tosi myöhään enkä muutenkaan päässyt lähtemään, koska en löytänyt puhelinta. Työkaverini soitti siihen omalla puhelimellaan, mutta se vain soi jossain, ei kuultu missä. Soitin juuri kotiin ehtineelle Petelle ja kerroin, että vähän kestää, kun puhelin on hukassa. Aikani etsittyäni soitin vielä puhelimeeni ja se olikin varattu. No, sillä siunaaman hetkellä olin ihan varma, että sehän on varastettu ja joku puhuu sillä Brasiliaan juuri kolmen tunnin puhelua. Soitin uudelleen (ajattelin, että jospa olin soittanut väärään nroon:) ja edelleen oli varattu. Pohdin, että mitä teen ja tietysti soitin sitten Petelle - tosi loogista - ja kerroin hädissäni, että joku puhuu minun puhelimessani ja että se on jukolauta VARASTETTU. Pete kuunteli ja sitten sanoi rauhallisesti, että no, siinä varmaan puhui äsken se henkilö, joka vastasi siihen teidän ruokalassa. Vähän aikaa raksutti, ennen kuin tajusin. Pete oli viisaana miehenä (suotta en siis hänelle heti soittanut) kilauttanut kaverin puhelimeen, kun ajatteli, että jospa se on kotona ja työkaverini oli vastannut siihen siellä, mihin olin puhelimeni jättänyt:) No, sain sen siis takaisin.
Lähtiessäni autolla parkkihallista hirveällä tohinalla tungin aukkoon väärän kortin ja taas kesti, ennen kuin saatiin portti auki. Takana oli tietysti kova jono. Kaadoin koko hemmetin käsveskan sisällön viereiselle penkille noutokapuloiden, pallojen ja sekalaisten muiden välttämättömien tarvikkeiden sekaan. Oikea kortti olikin pudonnut lattialle, mistä sen löysin myöhemmin.

Loppujen lopuksi puhelin jäi illaksi ja yöksi autoon, joten ihan sama, vaikka olisi jäänyt töihinkin. Enkä tänä aamunakaan päässyt parkkihalliin, koska olin ottanut kortin esiin matkalla ja jostain syystä laittanut sen vähän myöhemmin takaisin laukkuun, missä se oli joutuntu passin väliin. Poika siellä napin takana ei varmaan enää uskonut korviaan, kun taas kimitin selityksiäni pitkä jono takanani. Mutta Megin merkki oli aamulla hyvä!