Pientä ala- ja ylämäkeä

-

Sunnuntain lenkkiläisiä

Tällä viikolla olen päässyt treenaamaan sekä ma että ti, sillä Peten kantapäässä todettiin kantakalvon tulehdus. Hän joutuu nyt lepäilemään, syömään tulehduskipulääkkeitä ja venyttelemään eikä pääse aksaan vähään aikaan:( Toivottavasti nyt lepo auttaa, vaikka tuo vaiva on yleensä aika pitkällinen. Kantapää on kuulemma oireillut ennenkin ja kipeytyy myös autolla ajettaessa. Edessä on ainakin uusien, pehmeämpien kenkien osto.

Tässä videota la-su agileiriltä. Aika ketterästi Pete tässä vielä liikkuu, verrattuna siihen miten joutui linkuttamaan kotiin palattuaan. Ei pystynyt astumaan oikein ollenkaan, paitsi Crockseilla.

Meg <3

Maanantaina tein Megin kanssa vain rauhallisia liikkeitä, sillä senkin tassunpohjat aristivat viikonlopun agilityleirin jälkeen. Jotenkin tuo tekonurmi ottaa sen anturoihin.
Teimme jälleen kisanomaisesti. Koira oli hieman liian itseään täynnä, on tainnut meikäläisen ote alkaa lipsua. Nyt pitää ryhdistäytyä taas kotonakin. Olen ollut liian tyytyväinen Lempäälän jälkeen ja sitä tämä meidän yhteistyömme ei taida vielä kestää.

• Seuruu tuntui mukavalta ja koira oli tosi alertti.
• Zeta oli myös ok, joskin kuulemma istuminen taisi olla vähän tahmea.
• Kaukoissa tahtoo vähän huijata seisomisesta maahan, tulee siinä eteenpäin. Myös seiso-istu on vähän vajaa, ei siis ajattele kunnolla taakse. Näitä ei ole kovin paljon ehditty treenata, kun on pitänyt keskittyä merkkiin ja kokonaisuuteen:)
• Tunnarissa mokasi ja toi väärän ihan tyytyväisen näköisenä. Voivottelin sille kovasti ja lähetin hakemaan uudelleen. Ennen kapuloille tuloa muistutin ja nyt teki oikein tarkkaa työtä.

Tein jonkun kivan ja onnistuneen liikkeen loppuun ja pääsin sitten palkkaamaan koiran taas ulos namikipolla ja lelulla. Olin tunnarista huolimatta oikein tyytyväinen koiran tekemiseen, vaikken itse ollutkaan täydessä vireessä ollenkaan. 

• Zipun kanssa tein seuruuta, mikä oli ihan ok. Ennakointi hieman vaivaa: kun lähestytään seinää tai muuta, alkaa koira kääntyä vasemmalle. Pylly tekee taas kamalasti töitä. Mutta muuten olin oikein tyytyväinen.
• Myös Zip toi väärän tunnarin. Kapuloita oli tosi paljon. Uusittuna oli tarkempi ja oikeakin löytyi.
• Tein luoksetulon jääviä yksittäisinä namin avulla. Eka seisahtuminen oli vähän huonompi, muut nopeita.
• Ruutu oli hyvä.
• Kapulan nostot olivat siistejä, joskaan emme osanneet sanoa aina, ottiko edestä vai takaa.

Kävelimme ihan kunnon pitkän lenkin Elinan ja Novan kanssa Löytyn takana koirapolulla. Tuli aika paljon parempi mieli. Olen sellainen puidenhalaaja, että voin paremmin, kun pääsen metsään. Halaan aina eri puuta, että niiden tulee hyvä mieli... Mutta kumma kun sinne ei oikein huvita mennä pimeällä yksin, vaikka olisi otsalamppukin. Pimeä pelottaa, vaikka maalta olenkin kotoisin. Pete aina sanoo, että jos joku vie minut, niin kyllä se aamulla kiireesti palauttaa:) 

Eilen tiistaina treenattiin Pennalassa Elinan ja Kirstin kanssa.  

Meg

• Aloitimme kaukoilla. Meg huuhaili niissä ihan kunnolla ja jouduin nuhtelemaan sitä. Sen jälkeen kyllä tsemppasikin oikein hyvin, mutta ei siltikään osannut mennä maahan:) Lopulta sain sen tekemään kaikki teknisesti oikein, huh huh. 
• Ohjattu tehtiin vasemmalle minusta nähden. Hieno merkki, hieno haku, ei mälvännyt, tosin vähän taas kaarsi ennen sivulle tuloa. 
• Ruudun merkki jäi 10 cm vajaaksi. Korjautin. Uusittuna todella hyvä, jopa vähän yli touhukkaasti. Itse ruutu hieno, ihan takalaitaan. Loppuosa hyvä, pysäytin ennen kuin tuli sivulle. 
• Tunnari oli nyt oikein hyvä, tosin tuli ravilla sivulle, kun niin piti keskittyä. Yhtään ei pyöräyttänyt kapulaa. 
• Ohjattu uudelleen. Merkki oli oikein hyvä, palkkasin. Ei hakua.
• Vielä uudelleen ruudun merkki. Tosi hyvä, mistä palkka. 

Zipun kanssa treeni meni vähän mönkään. Oli tosi kuumana ruutuun ja joka suuntaan ja oli jo sivulla nostellut pyllyä, mitä en huomannut. Tein sille kuuntelutreeniä ja pari kertaa meinasi lähteä ihan millä tahansa käskyllä. Tämä kuumensi sitä niin, että siltä pääsi ääni merkiltä ruutuun pari kertaa. Keskeytin tietty ja toisella kerralla nuhtelin pontevasti. Tämän jälkeen oli hiljaa ja teki hyvin. Ei se kyllä oikein puhutteluista piittaa. Ihan yhtä iloisena ja kovaa menee. Hmm. Seuruu oli kyllä ruutu-väännön jälkeen tosi hyvää.

Treenin jälkeen teimme kunnon lenkin taas metsissä Elinan kanssa. Lunta tuli taas aika lailla lisää ja saimme tarpoa polkuja auki ihan urakalla. Nyt on tosi kauniin näköistä, mikä ei varmaan yhtään lohduta niitä, joilta sähköt taas katosivat.

Lenkkejä olen nyt tehnyt aamuisin ja iltaisin, joten itsekin saa vähän liikettä normaalia enemmän. Tänään koirat olivat osteopaatilla. Megillä oli kireyttä ristiluun kohdalla, mikä laukesi heti eli vastasi hienosti hoitoon. Zip oli ihan kunnossa, mukavaa. To on huilipäivä ja pe lähdemme Kuopion karsintakisakeikalle. Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole mennyt niin hyvin nuo treenit, mutta katsotaan taas kisan jälkeen.


Loppuun vielä vähän kevennystä. Tai ei tää mitään kevennystä ole minun kannaltani, mutta ehkä se jotain ilahduttaa. Olen sekoillut ja hukannut kaikenlaista viime aikoina. Yksi päivä sain päähäni laittaa töihin lempifarkkuni, jotka ovat aika tiukat aina pesun jälkeen, mutta sitten muuttuvat sopiviksi. Huh huh, olin ihan poikki, kun sain ne pitkälläni kiskottua jalkaan (tulee teinivuodet mieleen:). Ajattelin, että kyllä ne siitä taas venyvät ja ihmettelin seuraavana päivänä, kun ne olivat edelleen yhtä tiukat. Ajattelin, että olen todella lihonut aika lailla. Sitten vasta tajusin: farkut olivat ihan eri housut kuin olin ajatellut. Nämä on sellaiset nuorisofarkut, joita ei ole voinut tiukkuuden vuoksi pitää ollenkaan. Ihme, että sain ne hilattua päälle. En saanut oikein kunnolla henkeäkään pariin päivään:)
Hassua on myös se, että olen hukannut kahdet kevyttoppahousut. Miten voi kadottaa toppahousut? 
Pieksämäen kisoissa hukkasin kännykän. Tai itse asiassa en tiennyt edes hukanneeni, ennen kuin kuulin, että se on Matilla ilmopisteessä. Pete oli soittanut siihen ja ollut aika ällistynyt, kun Matti vastasi. Sanoinkin Matille, että olisi kertonut, että "ei se Oili taida enää kotiin tulla" tms. Pete olisi varmaan huokaissut helpotuksesta. Sai muijan lykättyä jonkun muun vastuulle hukkaamisineen kaikkineen:))