Varvara

Vielä pari kuvaa Vethaus-tokosta:

-
Alkuviikko huilattiin kisoista, mutta torstaina ja perjantaina jo treenattiin.

Torstai

Ajelimme Maaritin ja Pulmun kanssa venäläisen Varvara Bolshakovan koulutukseen Espooseen. Varvara toi kasvattamansa narttupennun Suomeen Tending-kenneliin ja piti samalla koulutuspäivän T-koirille. Kyseinen koiranpentu, Kari, tuli muuten Lahteen Wessmanien perheeseen! Onnea Sami hienosta koiranpennusta ja onnea matkaan kohti agilitymenestystä (ja tokosellaistakin)! Karin emä on Varvaran koira Kaisa, jonka kanssa hän on ollut MM8 tokon ämmämmissä. Tässä linkki Varvaran sivuille:  http://varvara.obediencepromotion.com/. 

Varvara kertoi, että Venäjällä on kymmenkunta EVL-koiraa, kaikki Moskovassa. Kisoja on vain muutama vuodessa, mutta taso on korkea. Välimatkat Venäjällä ovat niin suuria, että tokossa on vaikea löytää treeniseuraa ja koulutusta. Uusia koirakoita on toki tulossa. 

Muistiinpanoja

Laitan tähän vähän muistamiani asioita koulutuksesta. Ihan kaikesta en saanut kiinni, koska en ehtinyt kaikkien koulutettavien alkuun, mutta jos olen jättänyt jotain pois tai ymmärtänyt jotain väärin, niin mukana olleet täydentäkää/korjatkaa, kiitos.

Varvara kertoi, että hän kouluttaa paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän käyttää naksutinta, mutta ei ole puhdas naksutinkouluttaja vaan on kehittänyt oman koulutustapansa yhdistäen erilaisia metodeja. Hän kuvaili koiran koulutustapaansa pyramidiksi, missä on neljä tasoa. Ensimmäiseen tasoon kuuluu juoksemisen opetus (luoksetulo, ruutu, kapulan kanssa juokseminen jne), kontakti ohjaajan kanssa sekä seuraamisen alkuopetus sheippaamalla. Toiseen tasoon kuuluu sitten seuruun jatko-opetus, kapulan käsittely (pito, nostot, kanto jne) ja yleensäkin kaikki tekniikkatreeni ja niiden hiominen. Kolmannessa tasossa aletaan edellä opetettuja asioita tehdä kokonaisuuksiksi ja neljännessä mukaan lisätään kisamaisuus niin, että kokonaisuus saadaan toimimaan myös kisassa (palkattomuus, ympäristö jne). Kilpailun jälkeen Varvara palaa alempiin tasoihin (vauhtipalkat, tekniikka jne). Mitä lähemmäs kisat tulevat, sitä ylemmäs hän menee pyramidissa.

Varvara näytti omia metodejaan oman, seitsenkuisen pentunsa kanssa. Seuruussa esimerkiksi hän oli opettanut koiralle targetin omaan reiteensä eli koira piti poskea kevyesti Varvaran reittä vasten. Hän tykkäsi, ettei koiran liikkeestä tule mitenkään nykivää eikä painostavaa, vaan se selkeyttää asiaa koiralle. Klikkeriä hän käytti paljon.

Kaukoissa hän oli opettanut pennulle liikkeet hyppäämällä esim istumasta seisomaan. Samoin koira nousi hauskasti maasta hyppäämällä seisomaan. Hyppäämisen hän opetti niin, että koira ikään kuin hyppi seisomisessa paikallaan. Kun se osasi tämän, se osasi hypätä myös istumisesta seisomaan takajalat paikalla. Hän käytti opetuksessa hyväkseen kättä niin, että koira hyppäsi ottamaan namia kädestä ja laittoi samalla tassut ohjaajan käden ympäri, ikään kuin orava-asentoon. Siitä käsi laskettiin alas ja koira tömähti seisomaan. Tämä toimi hyvin myös maahan opetukseen. Koira istui takajaloillaan etutassut ohjaajan käden ympärillä. Siitä oli helppo laittaa koira maahan näyttävästi. Eli kurretemppuja vaan tekemään, oli tosi näyttävää ja iloista kyllä. Ei ollut jähmeydestä tietoakaan.

Seuruu

Zipun kanssa aloitin seuruulla. Haluaisin saada sen rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi ja löytää hyvän rytmin siihen. Olemme treenanneet ravaamista, mutta aika kovaa saan kävellä ja käännösten jälkeen rytmi taas hukkuu. Etupää ravaa ja takapää menee könkkölaukkaa.

Varvaran mielestä ongelma ei ole ehkä rytmi, vaan koiran mielentila. Se on liian korkeassa vireessä, jolloin tietysti yliyrittää. Katsoimme ensin sellaista, että koetin kävellä normia niin nopeasti, että koira vielä pysyi kävelyssä (peitsissä). Itsestäni tuntui, että kävelin hurjan hiljaa, mutta Varvaran mielestä oli ihan ok ja koira näytti vielä ihan hyvältä. Tosin siinäkin koira alkoi nostaa virettä.

Toinen vaihtoehto on sitten opettaa koira ravaamaan tasaista, rauhallista ravia - helppoa:) Varvara kehotti kävelemään oikeaan ympyrällä, jolloin itse voin kävellä vähän rauhallisemmin ja koira joutuu menemään nopeammin. Tässä hyvä ravi löytyi nopeasti. Voisin palkata alkuun rauhallisesti muutaman askeleen välein, jotta tajuaa ja sen jälkeen mennä useita kierroksia niin, että rauhoittuisi ja tasaantuisi. Toimikin hyvin ja kontaktikin säilyi kiitettävästi. Palkan pitää olla myös rauhallinen, sillä kiihtyminen ja ylöspomppiminen tuhoaa idean heti. Kun tämä sujuu, voi mennä suoraan ja jossain vaiheessa myös vasemmassa kierroksessa, mikä tietty on jo vaikeaa. Mikäli koira menee könkkötahtia, pitää keskeyttää ja aloittaa alusta, kunnes tajuaa.

Varvara huomasi tietysti myös, että Zip kadottaa helposti kontaktia käännöksissä ja stopeissa. Tähän hän ehdotti naksuttamista juuri ennen käännöstä, jolloin koira odottaa tietysti palkkaa ja on terävänä. Tämä toimi hyvin ja Zipun pää pysyi hienosti. Varvaran mielestä tärkeää on aika klikkauksen ja palkan välissä, ei niinkään aika ennen klikkausta.

Tunnari

Tunnarissa Varvara sanoi olevansa vähän "huono" ohjeistamaan, mutta kertoi pari ehdotusta. Zip on vähän hätäinen kapuloilla, kuten olen kertonutkin ja otin tämän esille, vaikka olen siihen jo ohjeet saanutkin. Teimme tunnarin ja Zip oli nyt oikein hyvä. Varvara kertoi, että on tehnyt harjoituksia, joissa koira on hihnassa (joillakin koirilla toimii, että on irtikin) ja se viedään kapuloille. Koiran halutaan haistelevan jokaisen kapulan rauhassa ja ottavan heti oikean. Jos se mokaa, otetaan koira pois tyyliin "oho" ja aloitetaan alusta. Mokaaminen siis tarkoittaa, että koira hosuu, ei haistele jokaista tai menee oikean yli. Koiralle siis kerrotaan, mitä sen halutaan tekevän. 

Hän kehotti myös tekemään koiralle tunnareita erilaisissa paikoissa: kyläpaikan portailla ennen sisään menoa, kauppakeskuksissa jne. Näin koira tottuu selviämään erilaisissa ympäristöissä eikä sen tarvitse ottaa häiriötä enää mistään. 

Zip kuuntelee Varvaraa, kuvat Maarit Karhu

Kapulat

Koiran aijaamiseen (esim kapulat) tuli mielenkiintoinen juttu. Varvaran mielestä koiran silmänkäytön pitää muuttua jahtaamiseksi. Koiraa opetettiin niin, että sille heitettiin lelu ja oikein hetsattiin jahtaamaan sitä hihnassa. Se pääsi lelulle, kun se kunnolla ryntäsi sitä kohti niin, että remmi oli tiukalla. Näin sille ei jäänyt aikaa tuijotteluun. Koiran siis pitää tehdä töitä saadakseen lelun. Aijaamalla sitä ei saa. 

Monet koirat aijaavat esim ohjaajan kädessä roikkuvaa lelua palatessaan kapulan kanssa kohti ohjaajaa. Tässä olisi parempi heittää lelu taaksepäin, jolloin koira pääsee jahtaamaan saalista aijaamisen sijaan.

Varvaran mielestä suurin osa koirista oli hurjan kiinni kapuloissa ja tästä pitäisi päästä eroon. Kapuloiden pitäisi olla rahaa, joilla pystyy lunastamaan päämäärän (ohjaajan antama palkka) eikä itse päämäärä.

Metallissa useat koirat tekevät niin, että ne liuttavat alaleukaa maata pitkin kapulan alle ja siitä lähtevät roikottamaan kapulaa kohti ohjaajaa alahampaiden edessä ilman kunnon otetta. Varvara kehotti laittamaan kapulan tukien varaan ylös maasta, jolloin koiran on otettava siitä kunnon ote. Jos se tiputtaa metallin, on keskeytettävä ja aloitettava alusta, kunnes koira tajuaa idean.

Kapulan tuonti eteen tai sivulle on toisinaan vaikeaa. Tähän Varvara ehdotti leikkiä, missä asiasta tehdään vähän kuin peliä. Koiran tullessa klikkaa klikkeriä ennen kuin koira on oikeassa paikassa edessä tai sivulla (esim kun koira lähtee kääntymään sivulle), odota kun koira on oikeassa paikassa, pidä tauko, kehu ja heitä nami. Koiran lähtiessä hakemaan namia se saa pudottaa kapulan. Tullessaan takaisin se nappaa taas kapulan ilman eri käskyä ja tulee eteen/sivulle jne. Tässäkin siis klikataan ennen kuin koira on oikeassa paikassa ideana se, että koira vapautuu oikean paikan paineesta ja siirtyy tehdessään palkan odotukseen.

Sivulla kapulaa purevaa /liikuttelevaa koiraa si saa kieltää ja odottaa, että lopettaa puremisen ja sitten palkata. On parempi vähän rumasti tönäistä kapula pois koiran suusta ja ottaa uusiksi. Tähänkin auttaa monesti klikkaaminen juuri ennen sivulle tuloa, jolloin koira fokusoi oikein ja voi vapautuneesti tulla sivulle palkan odotuksessa. Sen pitää kuitenkin tehdä oikein eli pitää kapulaa rauhassa ja fokusoida ohjaajaan.

Varvara ei tykännyt siitä, että koira ottaa kapulan takaa, vaan oli sitä mieltä, että kapula pitää ottaa suorinta ja tehokkainta kautta eli edestä. Hän kehotti aloittamaan treenit niin, että kapula on ohjaajan ja koiran välissä. Tämä on aika helppoa ja koira yleensä ottaa kapulan hyvin suoraan. Tästä jatketaan kolmioon. Koira oli kolmion yhdessä kulmassa, kapula yhdessä ja ohjaaja kolmannessa niin, että kapulan molemmat sivut olivat suorassa kulmassa. Koira käsketään hakemaan ja jos nostaa ok, kehutaan ja palkataan. Jos tekee jotain ylimääräistä (nostaa takaa esim), keskeytetään rauhallisesti (ohjaaja pois kisamaisesta asennosta) ja aloitetaan alusta. Kun tämä sujuu, voidaan kulmaa muuttaa niin, että ohjaaja lähenee koiraa. 

Merkki

Ohjatussa esimerkkikoira jäi kiinni kapuloihin ja liikkuriin eikä se fokusoinut merkkiin tarpeeksi. Varvaran mielestä merkille menonkin pitäisi olla keino saada mahtipalkka ohjaajalta. Hän halusi, että koira miettisi nimenomaan ohjaajan palkkaa enemmän kuin kapuloita. Vaikka koira menisi jähmeästi merkille, pitäisi se palkata hyvin silti, jotta asenne muuttuisi. Varvara ehdotti, että noutamista jätettäisiin vähemmälle joksikin aikaa. Koiran tulisi olla avoin ohjaajaa kohtaa alussa, jolloin asenne olisi oikea. Mikäli koira lähtee jähmeästi tai muuten huonosti, ei saa mennä siihen, että koira otetaan poisa ja seuraava tehdään vapaamuotoisesti ja palkataan. Hyvä palkka tulee kisamaisista, ei vapaamuotoisista uusinnoista. 

Luoksetulo

Esimerkkikoiralle oli hankalaa juosta luoksetulossa ympäristön häiriöiden takia. Varvara halusi tähän lisää intensiteettiä ja kehotti tekemään leikkiä, jossa lelu on koiran takana ja myös ohjaajalla (pitää heittää ohjaajan taakse, jotta saadaan jahtaamaan). Palkkaa tulee sekä edestä että takaa. Ensin koira voidaan suoraan paikaltaan vapauttaa leluun, jotta tajuaa idean. Seuraavaksi koira saa vauhtipalkan ohjaajalta. Sitten laitetaan koira alas, lelu taakse. Koiraa kutsutaan ja kesken tulon se vapautetaan taakse, ilman jäävän käskyä. Jos koira ei kunnolla jahtaa, pitää sitä harjoitella vaikka niin, että koira lähtee takamatkalta kisaamaan lelusta ohjaajan kanssa. Lelu on edessä ja ohjaaja on sen ja koiran puolivälissä. Hän hetsaa paikaltaan koiraa ja vapauttaa leluun, kun koiran katse on lelussa kunnolla. Ekan koira voittaa, toisen ohjaaja ja kolmannen taas koira, joka yrittää nyt tosissaan saada lelun, minkä ohjaaja on äsken napannut. Koira saadaan näin vapautuneemmaksi ja keskittyneeksi eikä sen tarvitse välittää ympäristöstä. Varvara ei tykännyt ajatuksesta, että palkkana voisi käyttää esim agiputkia, koska ne ovat liian ilmeisiä. 

Ihanaa pentupoweria - soopelit Kari ja Olle, kuvat Maarit Karhu:

Häiriöt

Häiriöherkälle koiralle tehtiin myös mielenkiintoinen harjoitus. Koiran käskettiin mennä katsomaan vähän pelottavaa kohdetta useita kertoja. Kun se käskystä vilkaisi, sille klikattiin ja palkattiin. Ideana tässä on se, että kun se kontrolloituna käsketään katsomaan, sen ei tarvitse enää välittää ko kohteista. Se oppii, että katsominen käskettynä on ok ja siitä saa hyötyä, mutta ilman käskyä ei tarvitse enää tuijotella.


Häiriötreeniä tehtiin sivulla niin, että Varvara houkutteli koiraa katsomaan kädessä olevalla namilla. Sitä ei kielletty katsomasta muualle, vaan palkattiin, kun katsoi kunnolla pidemmän aikaa. Kolmannella yrittämällä ei enää katsellut muualle. Sen jälkeen lähdettiin seurauttamaan ihmisten ohi ja jos mokasi, keskeytettiin voivottelemalla ja aloitettiin alusta, kunnes onnistui. Kun onnistuu hyvin, palkataan. 

Oli oikein kiva ja hyödyllinen vapaapäivä mukavassa seurassa. Uusia ideoita tuli ja niitä voi varmasti soveltaa. Lisäksi oli mielenkiintoista kuulla, miten Venäjällä asioita tehdään, koska se on niin hyvin pärjännyt heti MM-tasolla. Varvara ei ollut ollenkaan puhdas naksuttelija, vaan sovelsi erilaisia metodeja koiran mukaan. Hänen treeninsä nuoren koiran kanssa oli jotenkin hajanainen ja koira sai juoksennella vähän ympäriinsä Varvaran selittäessä, vaikka se oli käsketty paikalleen köllöttelemään. Hyvin se kuitenkin keskittyi pitkän päivän jälkeen ja vaikutti todella kivalta, reippaalta ja tasapainoiselta koiralta. 

Tietenkin on helpompi pitää evl-koira kuosissa, kun kisoja on vähän. Nytkin on huomattu karsintakisoissa, että kisakokonaisuus käy vaikeammaksi pitää koossa, kun kisojen välissä on vain yksi viikko. Me joudumme täällä pohtimaan tällaisia asioita, mutta esim Venäjällä ei ehkä tarvitse. 

Päivä oli tosi mielenkiintoinen ja antoi erilaista näkökulmaa. Kiitos Maarit seurasta ja hyödyllisistä keskusteluista!

----------------------------------------------------

Lunta on tullut noin puoli metriä lisää...

Design: Peetu Huotari hiihtolenkillä :)

Perjantai

Pidin edelleen vapaapäivän ja lähdimme Zipun kanssa treenaamaan Janakkalaan Annen ja bc-Vinkan, Riikan ja shipperke Sallin sekä Sirken ja Riskin kanssa. Kokeilin heti innolla muutamaa Varvara-juttua. 

Seuruu
Ensin pyysin katsomaan seuruuta. Tein oikeaan kierrokseen. Koira ravasi niin nätisti ja rauhallisesti! Pystyin jopa tekemään suoria pätkiä ilman, että ravi rikkoutui. Jossain vaiheessa koira häsläsi, mutta hieman vauhtia kiristämällä siirtyi taas raviin, mistä kehut. Yritän nyt palkata rauhallisemmin. Tätä vaan pitää tehdä nyt. 

Tunnari
Tehtiin taas vähän hankalampia. Oikea oli samassa linjassa, mutta vähän kauempana. Yhden kerran Zip mokasi ja otti väärän, joka taisi olla juuri ennen omaa. Emme ehtineet edes reagoida, kun heitti sen pois ja jatkoi etsimään. Viimeisellä kerralla oikea oli Sirken jalan alla lähellä loppupäätä. Zip tuli päähän, vaihtoi tulosuuntaan takaisin (Sirke nosti jalan pois oikean päältä) ja vielä kerran lähti riviä pitkin. Ja kas, oikeahan olikin rivin päässä :). Treeni oli hauska, sillä Zip kävi parilla kerralla väliaidan takanakin tarkistamassa. Lisäksi aidan toisella puolella oli lapsia katsomassa tilannetta, joten häiriötä riitti mukavasti. Yhtään ei antanut häiriöiden vaikuttaa. 

Kapulan nostot
Teimme sitä Varvaran mainitsemaan kapulakolmiota myös. Riikka huomasi, että toisesta suunnasta Zip halusi ottaa takaa, toisesta ei. Tietysti näin, sillä Zip ottaa kapulan takaa aina samasta suunnasta. Eipä tullut itselle mieleen :) Toiset kehottivat kyllä vakavasti miettimään, pitääkö tätä takaa nappaamista yleensä muuttaa. Se ei vaan aina toimi, kun koira liukuu ja sutii ja sohlaa kapulan kanssa. 

Metalli
Laitoin kapulan tukien päälle. Ei mokannut, vaan aika hyvin nappasi siihen kiinni, kun pääsi jyvälle. Naksautin juuri ennen sivulle tuloa ja heitin namin pois. Toi ilman eri kehotusta taas. Tätä olen tehnytkin, mutta ilman naksua. Yhteen aikaa ei olisi kyennyt nostamaan kapulaa läheltäni ja tulla sivulle, mutta nyt onnistuu ihan ok. 

Ohjattu
Toisessa jaksossa teimme vielä ohjattua niin, että kapulat olivat taas jonkin takana tai aidan vieressä. Tämä aidanviereinen on Zipulle tosi vaikea. Kun ei heti näe kapulaa, kurvaa hurjaa vauhtia suoraan keskelle. Meni taas keskikapulan väärälle puolelle enkä saanut korjattua sen yli oikealle. Siispä treenattiin tätä myös mars-käskyllä. Jätin koiran seisomaan ja kävin nostamassa oikeaa kapulaa, jolloin keskikapulan ylitys oli helppoa. Taas yksi uusi treenattava asia. Lopussa selvisi hyvin molempiin suuntiin. 

Ruutu
Viimeisenä yksi ruutu, joka oli superhyvä. 

Olipa hyvä treeni, yhtään ei harmittanut viettää lomapäivää tuossa seurassa, joten kiitos kahvipausseista, pohdinnoista, kommenteista ja avusta! Uusintaa odotellen... 

Illalla kävimme vielä tervehtimässä Kari-pentua, joka onkin vallan kivanoloinen tapaus. 

-----------------------------------------------------

Lenkillä sunnuntaina Riitan, Toscan ja Cocon kanssa

Viikonloppu menikin sitten töissä messustandillä, kosmetologilla!, lenkkeillen, vieraita kahvittaen ja kyläillen. Kotona tein vähän kaukoja, mutta siinä se sitten oli.

Pete sentään kävi kisoissa sunnuntaina Megin kanssa - ekaa kertaa sitten marraskuun. Menestystä ei tullut, mutta onpahan taas saatu homma alkuun.