16.9.2014

Hyviä treenejä

-
Kuvat: Maarit Karhu-Teiskonen

Tiistai 9.9.14

Kävimme Christan katselmuksessa Sipoossa Marian, Markon ja Riitan kanssa.

Viimeksi kirjoitin leiritreeneistä vähän kaunistellen, kun en halunnut tunnustaa kaikkeaJ Olen tehnyt Zipun kanssa kuuntelutreenejä ja pitänyt huolta, ettei se pääse juoksentelemaan mihin sattuu. No, leirillä sitten pääsi kaahottamaan ohjatussa moneen kertaan merkille ekasta käskystä ja kapulalle samoin ja itsetunto nousi hetkessä potenssiin sata. Huomasin kyllä sen, oikein hyvin. Olin vain niin hyväuskoinen, että ajattelin tekeväni sen vain tuolloin ja ettei siitä nyt mitään haittaa olisi, yhdestä kerrasta. Voi hyvän tähen. Ja jos olisin arvannut Christan nähneen ainakin osan ko sotkusta, olisin ollut nolo enkä ollenkaan niin itseeni ja Zipuun tyytyväinen.

Joka tapauksessa otin kuuntelun nyt treenien aiheeksi ilman muuta - kyllä se leiri nimittäin sen verran kaihersi. Ja Christa on tässä aikas hyvä maanpinnalle palauttajaJ. Oikeasti kyllä hävetti, sillä Zip oli ihan kamala. Lähti väärillä käskyillä merkille, lähti kapuloille kun piti mennä ruutuun ja päinvastoin ja kun onnistui, niin vielä piti tauon jälkeen mokata merkille lähtö uudelleen. Olin aika nöyränä - Zip ei. 

Juttu on niin, ettei tuon koiran kanssa voi tehdä kertaakaan mitään älytöntä. On itsensä pettämistä ajatella, ettei siitä voi haittaa olla, kun muuten on ollut niin kuosissa. Yksi päätön kerta saa koko homman taantumaan ja saan tehdä saman työn uudelleen. Blääh, ei muuta kun töihin vaan. Mutta kyllä ärsyttää oma typeryys - ihan kuin ei olisi aivoja ollenkaan. 

Lisäksi ohjatussa Zip ryysää kapulan kimppuun ja vetää nyt ihan kunnolla pitkäksi. Sekään ei käy enää laatuun. Olen tätä miettinyt ja nyt päätin, että sen pitää palata takaa ottamiseen ja piste.

Hyviä ideoita tuli kaukoihin. Siinä voisi käyttää alamäki/ylämäki -ideaa hyväksi tyynyn avulla. Tyynyn on hyvä olla tasainen ja vain vähän joustava. Tyynyä voi käyttää sekä etu- että takajalkojen alla. Tyynyn vähän joustaessa koira joutuu kunnolla käyttämään lihaksiaan pysyäkseen korrektisti takajalat paikallaan ja näin ollen oppii tajuamaan jalkansa. Näytti oikein hyvältä Toscan tehdessä. Tätä kokeilen käyttöön Zipulle. 

Olipa hyvä treeni, vaikka jouduin itseäni sättimään urakalla. Nyt vaan koira taas kuosiin ja kuuntelemaan eikä se ole kyllä ihan helppo homma. 




Keskiviikko 10.9.

Keskiviikkona treenattiin Aijan ja Riitan kanssa Patarilla. Oli ihanan lämmintä ja ihan mahtava kuutamo, kun ajelin lenkin jälkeen hämärässä kotiin.

En tehnyt kuuntelutreeniä ollenkaan, kun paikalla oli paljon jalkapalloilijoita. He olisivat varmaan ihmetelleet, jos olisin kiljunut koiraa pysähtymään eikä viitsi sellaista tehdä. Tein sitten seuruuta ja pyysin muita arvioimaan sitä. Sain kommentteja, että Zipun takaosa on rauhoittunut ja kontakti on parempi. Aika selväksi tuli kuitenkin pian, että Zip vähän kyllästyy seuruun jatkuessa ja muuttuu välinpitämättömäksi. Argh. Nyt on yritettävä olla itse tarkkana ja puututtava pieneenkin slarvailuun. Aija kommentoi, että käännösten jälkeen Zip on aina parempi ja rauhallisempi ja kun matka jatkuu, alkaa takaosaa elää enemmän, varmaan käännösten toivossa.

Sitten tein kaukoja, mitkä ovat suht ok, mutta voimaa siis pitää saada lisää ja ajatusta takajalkoihin. Lopuksi tein kapulan nostoja takaa, missä mokaili kyllä paljon. Eipä sen ole tarvinnutkaan tätä miettiä, kun on saanut ottaa edestä. Muistanee tämän kyllä pian.





Torstai ja perjantai 11.-12.9.


Emme treenanneet, vaan kävimme lenkillä Kirstin ja koirien kanssa ihanassa kelissä ja tietysti herkuttelimme hyväksi lopuksi myöhään iltaan.

Perjantaina tein taas kuuntelutreeniä Hollolan kentällä. Ei ollut kuulemma niin karseaa kuin Sipoossa, mutta kyllä koira nytkin mokaili. Jos kehun ja palkkaan vaikka ohjatusta, niin sen jälkeen tosiaan tehdään ohjattua Zipun mielestä. Silloin ei mennä ruutuun, vaikka sitä toivottaisiin. Ohjatussa ei malttanut etsiä vähän piilossa olevaa kapulaa, vaan pinkaisi hetken kuluttua keskimmäiselle. Saimme toki onnistuneitakin kuuntelujuttuja, joten jäi ihan positiivinen olo. Huh. 

Viikonloppu

Olimme koulutusreissulla Peten kanssa koko viikonlopun: lauantaina Mikkelissä ja sunnuntaina Varkaudessa. Olipa kiva tavata innokkaita tokoilijoita. Joskin tuntuu, että koulutettavat ovat jo niin taitavia, että saan itse kysyä heiltä neuvoa. Apua. Pete koulutti samaan aikaan aksaa.

Autoin Maaritin ja Pulmun tunnariasenne-treenissä. Lähetin Zipun ensin tunnareille ja kun se palasi, Maarit päästi Pulmun. Toimi hyvin Pulmun asenteen kannalta, kun joutui katsomaan kaverin tekemistä vierestä. Zip teki tämän hyvin ja malttoi haistella kapulat sähläämättä.

Koulutuksen jälkeen Peteä odotellessa tein Zip kuulolle -treeniä Maaritin avustuksella. Nyt selvisi jotenkin paremmin ruutu/tunnari-jutuista. Ensin piti mennä ruutuun, sitten samalla tavalla valmistelu ruutuun, mutta matkalla olikin tunnarikapulat. Käskin merkiltä lähteä etsimään. Maarit oli oikeassa: koira vain lähti juoksemaan kohti ruutua, mutta kun näki kapulat matkalla, lamppu vasta syttyi. Ei siis sitä ennen ajatellut ollenkaan etsimistä, vaan juoksemista. Voi Zip.

Seuraavaksi testasimme: valmistelin tunnariin ja Maarit vei kapulat vinoon merkki-ruutulinjalta niin, että koira näki. Lähetin merkille ja siitä etsimään. Meni etsimään entisestä paikasta, löysi ohjatun kapuloita läheltä mutta ei malttanut katsella, missä tunnarikapulat olivat. Pienellä avustuksella sitten hiffasi, haisteli ihan hyvin ja toi oikean. Voi Zip.

Vielä teimme ohjattua, missä oikeat kapulat olivat piilossa esteen takana tms ja niinhän se pinkaisi aina riemuissaan keskimmäiselle eikä malttanut yhtään etsiskellä. Mokasi sen jälkeen ihan normi ohjatunkin. Onnistui ainoastaan silloin, kun Maarit kävin nostamassa keskimmäistä ennen lähetystä. Suhtautui asiaan vakavammin. Meinasi järki lähteä. Voi Zip.

Loppuun saatiin sitten jonkinlainen onnistuminen, mutta jäi kyllä sellainen olo, että olen hukassa. Nyt ei osannut tosiaan edes normi ohjattua ja nosti kapulatkin ihan sähläämällä. On tässä töitä tehtävänä. Mutta onneksi sen työn saa tehdä yhdessä Zipun kanssa, on se silti niin ihana. Kiitos Maarit avusta myös lenkityksissä!




Maanantai

Ajelimme Riitan kanssa HOT:n treeneihin Hollolaan. Teimme ohjattua, jossa ei nyt ollut ongelmia keskikapulan kanssa - kapulat olivat normisti esillä. Mokasi joka ikisen merkki-käskyn eikä kuunnellut yhtään. Lähti heti kun avasin suuni. Hohhoijaa. Zetassa ei juuri mokaillut, mutta siinä seuruu ei tunnu kovin hyvältä. 
Teimme myös luoksetuloa, jossa koira ei ollenkaan panostanut kunnon pysähtymiseen, vaan vähän lintsaili. Läheltä tehtynä tekee superstoppeja kyllä. Pitää ottaa tämä ohjelmaan. En ajattelekaan nurtsilla tai keinosellaisella mitään lukkojarrutuksia, mutta kuitenkin pitäisi paremmin tehdä, etenkin pehmeällä hiekalla. Kävimme Riitan kanssa loppulenkillä Soisalmen suolla. Oli hienoa katsella pitkospuilta ympärillemme, kun alkoi hämärtää ja suolta nousi usvaa punertavassa iltavalossa. Ihan mielettömän kaunista! 

Tänään kävin tekemässä nopeat treenit kaikkien kolmen koiran kanssa Patarilla. Zip teki seuruuta, missä pidin namia vasemmassa kädessä. Mielestäni teki hienosti. Myös tunnari oli hieno. Lopuksi tein vielä kapulan nostoja takaa (hyvin kolme toistoa) sekä sivulletuloja, jotka olivat nopeita ja suoria. Palkkasin nämä heittämällä jo ennen sivulletuloa namia vasemmalle puolelleni maahan. Hitsi kun tuli hyvä mieli näistä treeneistä. 

Meg sai tällä kerralla tehdä seuruuta, kaukoja, jääviä sekä tunnarin. Oli tosi innoissaan ja laukkasi niin reippaasti tunnarinkin mennen tullen. Kohta on lähdettävä sen kanssakin kisaamaan:) Se on osaava ja hyvä koira. Se on ollut kanssani kolme kertaa SM-finaalissa ja joka kerran se oli 10 parhaan joukossa. Pikkuhiljaa osaan jo arvostaa sitä... 

Trix

Pete treenaa Trixin kanssa aamuisin parilla siivekkeellä ja kujakepeillä agijuttuja ja homma näyttää kivalta. Jonkinasteinen jähmeys tulee esille, kun pentu odottaa paikallaan esim luoksetulossa. Nyt ei passaa päästää koiraa mihinkään tällaisen käyttäytymisen jälkeen, vaan koetamme esim namittaa tai kiepauttaa sen ympäri ennen liikkeelle lähtöä. Jää siis kiinni tuollaisiin juttuihin. Lelulle menee mielestäni reippaasti ja aijaamatta, samoin tulee luokse suoraan ja kovaa. Hurjan vähän sen kanssa on puuhattu, mutta kivasti leikkii ja on innoissaan ja se lienee pääasia. Se on tosi viehättävä ja seurallinen pentu, joka osaa keskittyä tekemiseen hyvin ja tuntuu oppivan nopeasti. 

Näytin pentua Maaritille ja Sadulle viikonloppuna ja heidän mielestään sen jähmeydessä ei ole mitään kummempaa, kunhan vaan pitää huolen, ettei pääse toteuttamaan itseään sitä kautta. Trix olikin tosi kiva etenkin Varkaudessa ja olin oikein tyytyväinen. Se oli kovin aktiivinen ja toi lelua ja kapulaa koko ajan käteen istuskellessamme paikallamme lopussa. Äitin tyttö!


Satumetsää Mikkelissä




1 kommentti:

Me kirjoitti...

Sorry Oili, on Iskän tyttö :)