8.9.2014

Koulutusta ja muuta juhlaa


-
Viikon sisään on mahtunut taas monenlaista treeniä. Viime viikolla HOTtilaisia kävi Jessican treeneissä.

Zipun kanssa katsottiin seuruuta ja tehtiin vähän kuuntelutreeniä. Seuruu on parantunut, hyvä. Olen tehnyt jonkin verran kontaktitreeniä. Sain noottia katso-sanan jankkaamisesta. Jankutan myyös pois-sanaa, kun pitäisi sanoa kerran napakasti. Jessica demonstroi sanan käyttöä niin tehokkaasti, että Zip heti lakkasi tönimästä:) Kokeilimme myös sitä, että pidän namia vasemmassa kädessä ja palkkasin kehun jälkeen ulkoa kädestä silloin, kun oli korrekti.

Kuuntelutreenissä kapulat vietiin 10 metriä merkin taakse. Lähetin ensin merkille ja siitä etsimään. Tässä ei ollut ongelmia. Sen jälkeen lähetin merkille ja siitä ruutuun. Tämäkin oli ok. Sitten lähetin suoraan kapuloille merkin ohi. Kaikki nämä olivat ok.

Sitten kapulat laitettiin piiloon ruudun etureunan nauhan alle. Tästä Zip selvisi hyvin. Seuraavaksi kapulat olivat edelleen nauhan alla. Niiden joukossa ei ollut oikeaa vaan se oli takareunan nauhan alla viiden muun kapulan kanssa. No, Zip etsi hyvin ja tarkasti ensin ja lähti sitten kohti takaosaa. Kun Zip tuli lähemmäs, se huomasi ekan kapulan ja tosi nopeasti nappasi sen - väärän. Kun toi, voivottelin ja lähti hakemaan uudelleen. Nyt malttoi etsiä kunnolla. Olen tehnyt aika paljon sellaisia tunnareita, että oma ei ole oletettamassaan paikassa vaan vähän erillään. Luuli varmaan nytkin, että erillään on vain yksi kapula. Hyvä treeni.

Katsoimme vielä pikaisesti kaukojakin. Niissä olen treenannut maasta seisomaan nousussa sitä, että etujalat siirtyisivät vähän taakse. Tämä toimikin jo paremmin, mutta ei seiso-istu silti mitenkään erityisesti ole parantunut. Takajalat ovat jotenkin liian kevyet eikä liikkeessä ole voimaa.

Hyvät treenit, kiitos Maria, Riitta ja Tiina! Tulomatkalla poikkesimme Riitan kanssa vielä Sipoon vanhan kirkon parkkikselle, mistä tallustelimme lämpimässä kelissä sänkkärille. Ihana valo.



Viikonloppuna vietimme Peten sisarentytön Janinan rippijuhlia Kauniaisissa. Oli ihanat juhlat Peten suvun kesken. Jatkoin sieltä suoraan Jämijärvelle, missä oli tokon valmennusrenkaan leiri. Ehdin juuri sopivasti illan kokoukseen ja tapasin kouluttajamme, norjalaisen Synnöve Matren. Hän vaikutti tosi mukavalta.

Ihana Janina

Varhain sunnuntaina aloitimme paikallaolotreeneillä. Ekassa rivissä istuttiin ja takana käskettiin maahan ja nostettiin aiemmin ylös. Lisäksi Synnöve veti narussa perässään makkaralla lastattua leikkikuorma-autoa, mutta sekään ei saanut koiria mokaamaan:) Hauskan näköistä se kylläkin oli. Koirien ilmeet olivat aika ällistyneet... Synnöve käytti myös megafonia apuna treeneissä. Siitä tuli mukavasti meteliä ja fiilistä. 




Omalla vuorollamme teimme ensin seuruuta. Halusin alle jotain vauhdikasta ja teimme ruudun. Piste oli ok ja ruutukin löytyi, mutta aika vaikea se oli, koska Zip jäi etuosaan. Matkalla oli kaikenlaista tavaraa ja lisäksi Synnöven täysillä kailottava radio, mistä kuului kisaääniä. Seuruu oli kuulemma aika hyvää nytkin. Takaosa ei seilannut ja kontaktikin piti jotenkin. Mukaan mahtui kyllä pari vinoa ja/tai hidasta perusasentoa. Teimme lisää seuruuta häirittynä, mikä sujui hyvin. Tuntui paremmalta kuin ilman häiriötä, mikä oli oletettavaakin. Lisäksi kokeilin pallon pitämistä ulkokädessä. Synnöve tekee tätä paljon ja kun koira fokusoi hyvin, palkkaa toisella pallolla. Tätä olen aiemmin tehnytkin, myös namilla, mutta pitää taas muistuttaa. 

Synnöve kertoi, että Norjassa monet opettavat koiran seuruuseen työntämällä vasemmalla kädellä koiraa takaa niskasta ja takaraivosta sen ollessa ohjaajan sivulla. Hän tekee tätä ensin sivulla ja kehuu, kun koira vastustaa työntöä eteenpäin. Hän seurauttaa siirtämällä vasenta jalkaansa edellä koko ajan ja samalla työntää koiraa eteenpäin. Koira oppii pitämään päänsä tietyssä paikassa ja monet käyttävät metodia Norjassa. Tämä sopii hyvin silloin etenkin, kun koira edistää. Toinen tapa on käyttää avustajaa, joka vetää sivulla kulkevaa koiraa eteenpäin. Kun koira tsemppaa ja pysyy oikeassa paikassa, sitä kehutaan ja palkataan. 

Teimme myös ohjattua, missä halusin vinkkejä kapulan ottoon. Zip ottaa kapulan kyllä nopeasti, mutta kun vauhti on kova, ei pääse heti kääntymään. Kaarrosta ei tee kylläkään. Yhteen aikaan otti kapulan takaa, mutta sitä ei enää tee. Siinäkin oli sellainen ongelma, että koira lähes kaatui kurvatessaan kapuljan taakse. Stopatakaan en enää halua, koska saattaa totella tällöin muidenkin käskyä. Teimme niin, että kutsuin Zipua juuri ennen kuin otti kapulan. Teki hyvin, kunhan vain olin ajoissa. 

Puhuimme myös maltista ja ennakoinnista, mitä pitää tehdä. Zipun mielestä on taas ihan ok vähän huijata ja itse olen hidas huomaamaan tätä. 

Kaukoja näytin myös ja siihen sain pari ideaa. Koiran pitää olla voimakkaampi tässä kuten olen halunnutkin. Laitoimme Zipun hihnaan ja sen piti vetää remmiä vastaan istuessaan. Tätä olen joskus kokeillut. Nytkään se ei pitänyt takatassuja paikallaan, vaan siirsi niitä eteenpäin, joten aika heikko mielikuva sillä edelleen takatassuista on. Teimme sitten taakse-käskyllä taakse menoa ja tässä oli vahva. Synnöven mielestä voisin vaihtaa s-i -käskyn uuteen. Avustajaa voisi myös käyttää: olen itse kauempana ja avustaja lähempänä vetämässä remmistä s-i -vaihdossa. 

Paljon tuli pohdittavaa ja uusia ideoita. Tykkäsin paljon Synnöven tavasta opettaa. Hän käyttää myös kieltosanoja eikä mieti teorioita vaan katsoo koiraa ja toimii sen mukaan. 



Pari muutakin juttua jäi mieleen.

Ohjatun merkin motivointi:
Lähetä koira merkille ja hakemaan. Koiran tultua sivulle ota kapula ja lähetä koira merkille uudelleen ja palkkaa siitä. 

Tunnarin motivointi:
Kaksi koiraa ohjaajineen on rinnakkain. Molempien kapulat viedään samaan pitkään riviin, mikä on heidän edessään. Ensin toinen koira hakee ja toinen odottaa. Sitten toinen saa mennä. Tässä nostetaan siis motivaatiota kapuloille koiran joutuessa odottamaan vuoroaan. Jos eka koira tuo toisen koiran kapulan, voi oikean kapulan laittaa riviin vasta kun eka koira on hakenut omansa. 

Zip oli mielestäni tosi kiva ja teki hyvin. Synnöve piti Zipusta myös ja kommentoi sitä sanomalla "lucky you". Niinpä - lucky me. Se on niin ihana koira ja nautin kaikista treeneistä sen kanssa. Minkä varmasti kaikki tietävätkin :)

Lopuksi teimme vielä kaikki ringissä maahan ja sivulle -treeniä, mikä taas oli uutta Synnövelle, joten ehkä hänkin sai jotain vietäväksi omiin treeneihin - monen muun vinkin lisäksi.

Viikonloppu oli aika raskas kaikkine ajamisineen, mutta niin kiva! Minulle oli tosi tärkeää päästä mukaan rippijuhliin ja samoin oli tosi tärkeää päästä leirille ja nähdä muita. Sain molemmat - lucky me! 






Jämijärvellä oli hienot kangasmaastot!

Myös Super pääsi kuvaan mukaan, äidin viereen






1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas kirjoituksistasi :) Päästiin sinun Kuopion koulutukseen, kivaa! Nähdään!
t. Pirjo