Sipoossa A-pentuja ja yksi P

Kävimme Arjan ja Zacin sekä Christan, VIPin ja Kaaoksen kanssa treenaamassa Söderkullassa. Zac ja Kaaos olivat huvittavan samannäköisiä pörheine pentukarvoineen - tosin Zac on kuulemma enemmän isänsä näköinen, vähän isompi ja ehkä vähän rauhallisempi. Kumpikin oli tosi keskittymiskykyinen ja iloinen! Ja taitava! Meg oli oikein reippaan ja innostuneen oloinen, joten annoin sen juoksuttaa palloa ensin muutaman kierroksen nurmikentällä. Aloitin idarilla, missä kiersin ensin ympäri ja sen jälkeen palkkasin pallolla. Sitten tein seisomisen, mistä palkka. Jätin seisomaan, kiersin ympäri ja otin mukaan tule-sanalla. Lähti tosi hyvin mukaan, jolloin palkkasin kulman jälkeen pallolla. Sitten tein istumisen, mistä palkka myös. Istahti ihan hyvin, tosin ei kauhean nopeasti. Viimeisenä vielä maahanmeno ja mukaan lähtö. Kaiken kaikkiaan oli niin tohkeissaan, että edisti seuraamisessa, mutta siihen en puuttunut, kun muuten asenne oli niin hyvä! Kuva: Arja Heiskanen Luoksetulotreenissä kierrätin tolpan ja pysäytin ensin aika lähelle, mistä sai pallon taakseen Christalta. Sitten pysäytin vähän kauempana ja vielä kerran kauempana. Näistä sai aina pallon taakseen. Muiden mielestä oli ihan ok. Tätä vaan jatketaan vielä. Metallinoutoa tein Arjan keskikokoisella. Siinä se yleensä nappaa kapulan vinottain suuhun. Nyt ei ottanut vinottain, vaan suoraan ja kilisytti. Tein muutamia harjoituksia läheltä, kunnes sain palkattua parista vinosta. Christan mielestä oli ihan hyvä idea opettaa koira pitämään kapulaa noin, jos se on onnellisempi. Kapulan nosto tietty kestää vähän kauemmin, mutta näin se hyppää paremmin ja nopeammin takaisinpäin. Ruudun merkki oli todella hyvä, nopea ja ihan suora! Ruudussa ei löytänyt oikeaa paikkaa vaan jäi liian eteen. Kun kehotin uudelleen, löysi oikean paikan. Tein uudelleen autettuna läheltä, jolloin löysi oikean paikan, mutta tuli heti pois, kun en puhunut mitään. Tähän pitää nyt kiinnittää huomiota. Olen liian paljon tehnyt hupileikkejä ruudun kanssa eli se on unohtanut oikean paikan eikä malta odottaa siellä, jos en sano mitään. Täytyy lisäksi alkaa palkata sitä heittämällä pallo ruutuun eikä palkata aina kädestä vauhtipalloon. Eli lisää malttia ja pakko on alkaa harjoitella kokonaisuutta. Lopuksi vielä tein muutaman kaukon aika läheltä. Tosi hyvin teki seisomasta istumisetkin ja kaiken muunkin. Olin oikein tyytyväinen koiraan, koska oli niin täysillä mukana koko treenin. Kiva oli muutenkin treenata ja tosi kiva oli nähdä, miten hienosti VIP pelitti! Kävimme vielä kävelyllä = pennut juoksivat ja hääräsivät kuin päättömät ja Meg touhusi kolmantena pyöränä ja juoksi pupujen perässä. Ammuin koirille emmekä huomanneet mitään kummempaa reaktiota kuin että kuulivat äänen ehkä pari kertaa. Kiitos kyydistä ja huvittavasta matkaseurasta Arjalle ja hyvistä kommenteista molemmille!