2.5.2009

Vappuvauhtia

Kylläpä on ollut kiva viikonloppu! Treenaamaankin ehdittiin kaiken muun lomassa. Vappuaattona palasin työmatkalta. Ehdimme tehdä lyhyen peltojäljen ennen Sipooseen lähtöä. Laitoin namia jäljelle noin 10 askeleen välein. Kulmassa töppäsin, kun laitoin siihen enemmän namia. Koira jäi niitä syömään eikä jatkanut sujuvasti vaan hortoili vähän aikaa. Olisi pitänyt jättää kulma vain täysin ilman nameja ja tallata vain tiuhaan uuteen suuntaan ja sitten vasta nami. Jälki sujui muuten oikein hyvin. Vapunpäivänä Meg pääsi ensin lenkille Kaaoksen ja Vipin kanssa ja iltapäivällä vielä tokotreeneihin. Lauantaina samoin tokoiltiin, jonka jälkeen Megin loppupäivä kului pihalla omenapuun alla tarkkailuasemissa. Ja tarkkailtavaa riitti meidän tehdessä pihahommia ja vieraita vahtiessa. Sunnuntaina se teki Peten kanssa pihatöitä, juoksi vähän agilitya ja teki metsäjäljen... Perjantaina eli vappuna olimme töissä BATin Wappukisoissa iltapäivään asti. Hauskat kisat - tuli laulettua Rullaati rullaata oikein julkisesti mikrofoniin muutaman muun samanmielisen kanssa Wapun ja kesän kunniaksi:) Sieltä ajelimme Järvenpäähän Vanhankylänniemeen tokoilemaan T-läisten kanssa. Paikalla oli kymmenkunta koirakkoa. Teimme kukin kehässä 10 min joko liikkeenomaisesti tai vapaamuotoisesti. Ilma oli ihana, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja alkoi tuntua suorastaan lämpimältä tuulesta huolimatta. Teimme ensin paikalla istumisen ja -makuun. Istuminen oli ok. Makuussa alasmeno oli hyvä. Kuulin kun Pete murahti koiralle ja kävin tönäisemässä pyllyn suoraan. Sitten oli ok. Kehässä aloitin seuraamisella, Kati käskytti. Olin pyytänyt etukäteen paljon paikalla käännöksiä ja niitä myös tehtiin. Seuruu oli kuulemma muuten hyvää, mutta paikalla käännöksissä istui vähän tahmeasti. Kati arveli, että koira kummeksui vähän käännösten paljoutta. Hyvin voikin olla näin. Muuten seuruu oli tosi hyvää. Paikka oli korrekti, samoin kontakti eikä painanut missään kohtaa. . . Suora luoksetulo lähti vähän tahmeasti, mutta ihan ok siihen nähden, että viimeksi teimme pysähtymistreeniä leirillä. .
.
Vielä ehdimme ruudun. Merkki oli valkoinen eikä Meg hoksannut sitä ollenkaan vaan lähti suoraan hösöttämään ruutuun. Toisella kerralla meni kyllä, mutta jotenkin oli sitä mieltä, ettei se ollut oikea merkki:) Ruutuun hyvin, mutta läsähti saman tien alas eli sama virhe toistui kuin kerran aiemminkin. Onnistui jäämään seisomaan vasta kolmannella kerralla, mistä palkka. Ei auttanut, vaikka autoin käsiliikkeellä.
Kehän ulkopuolella teimme vielä ohjatun, missä Kati vei kapulat, mutta niitä ei haettu, vaan palkkasin vain merkin. Se oli hyvä, myös Katin mielestä.
Kaukossa oli vähän tahmea ja esim maahanmenot olivat vähän hitaat. Johtui varmaan yleisöstä takana. Huomautin, aloitimme alusta ja nyt teki paremmin.
Olin ihan tyytyväinen koiraan, vaikka sen täytyi olla vähän väsynyt pitkän lenkin jälkeen. Itseeni sen sijaan en ollut tyytyväinen, koska en jaksanut olla terävämpi enkä ihan täysillä mukana - olin siis jotenkin löysä:( No, ensi kerralla sitten paremmin... Kiitos Kati kommenteista!
.
Lauantaina aamulla lähdimme Eevan ja Ytyn kanssa Patarin nurmelle. Ilma sen kuin komistui eikä tuullutkaan enää. Lämmintä oli jo aamusta mukavasti.
. . Aloitin idarilla. Kävelin ensin kierroksen Eevan käskyttäessä, sitten tein normisti kaikki jäävät. Olivat ihan ok, samoin seuruu oli hyvää.
Ruutu oli hieno. Palkkasin ensin merkin (Eeva käskytti "suapi lähettää":)) ja sitten ruudun, kun jäi sinne seisomaan niin hienosti. Loppuosakin vielä liikkeenomaisesti, namipalkka kädestä.
Luoksetulon tein suorana, nyt tuli paremmin, tosin alussa aika varovasti. Tunnarissa kapulat olivat ympyrässä. Meni kovaa kapuloille, nappasi omansa nopeasti ja palasi laukalla, mistä paljon namia ja kehuja. Haki vielä oma-aloitteisesti kapulan pari kertaa ja toi sivulle iloisena.
Kaukon aloitin ajattelemattomasti niin, että aurinko oli selkäni takana eikä koira voinut nähdä juuri mitään. Teki kuitenkin äänikäskyllä hienon maasta ylös, mistä iso palkka. Vaihdoimme suuntaa ja teimme muutaman siirron. Hyvin teki, oli alertti.
Toisen jakson aloitin metallilla ilman hyppyä. Eeva käskytti kaksi kertaa. Koko liike oikein hyvin. Pidin narupalloa piilossa vasemmassa kädessäni, mistä sai sen tultuaan sivulle.
Luoksetulon pysäytyksiä ensin kierrossa, sitten suoralla. Mielestäni teki hyvin, samaa sanoi Eeva. Jotenkin tekeminen on helpompaa, kun ei tarvitse miettiä vauhtia. Tuli kuitenkin laukalla. Sitten vielä pätkä seuraamista ja paikalla käännöksiä. Autoin koiraa istumaan äänikäskyllä.
Lopuksi vielä paikalla makuu, lyhyt aika piilossa. Teki hyvin ja keskittyi. Hyväksi palkaksi päästettiin koirat irrottelemaan nurmikentille. Hyvä treeni! Kiitos Eeva seurasta ja avusta.
. .
.
Illalla saatiin nautiskella kesän ensimmäiset jätskikahvit terassilla. Tästä se kesä alkaa!
. Sunnuntaina olin vt ylitoimitsijana Heinolassa, missä järjestettiin agin piirinmestaruuskilpailut. Sen jälkeen mentiin vielä illalla jäljestämään Hollolaan Arjan ja Zacin kanssa. Arja oli jo tehnyt jäljet kun ehdin paikalle. Pohdimme puhelimessa etukäteen, millainen jälki Megille tehtäisiin ja käytettäisiinkö nameja vielä vai ei. Ehdotin ettei käytettäisi, kun ei ehkä niitä niin arvosta. Sen sijaan voisi kokeilla keppejä ja katsoa, miten niihin reagoisi. Arja neuvoi, että jos ei bongaa keppejä ollenkaan, annetaan koiran vain mennä eteenpäin. Keppejä kun ei ole koskaan harjoiteltu...
Ensin tehtiin Zacin kanssa. Zac toimi hienosti, tosin Arja sanoi, ettei ollut ihan niin intensiivinen kuin yleensä, varmaan sairastettu nuha vielä vaikutti. Hienolta se meikäläisestä näytti.
Megin jälki oli noin 300 metriä ja sillä taisi olla neljä-viisi keppiä. Alku lähti hyvin suoraan tieltä, ei janaa. Ekan kepin yli koira paineli mitenkään merkkaamatta sitä. Mutta sen jälkeen se innostui niistä ja poimi jokaikisen. Palkkasin nameilla ja kehuilla ja innostin koiraa. Se haistoi kepit jo hyvissä ajoin ja etsi niitä tosi touhukkaasti. Yhden kerran naru sotkeutui ylisuuriin saappaisiini (kokoa 43 ja hölskyivät kahden villasukan kanssa) ja oli pakko pysäyttää hyvää vauhtia etenevä koira. Sen jälkeen se oli ihan varma, että olin keksinyt jotain tosi hauskaa, mutta jatkoi sitten vain matkaa. Viimeisellä kepillä palkkasin namilla ja pallolla. Tuntui ihan ihmeelliseltä. Miten koira voi toimia niin hyvin ja tosi helpon näköisesti? Eihän sille ole edes keppejä opetettu. Arjakin oli tosi tyytyväinen Megin työskentelyyn. Olipa hauskaa, oikea nappijuttu viikonlopulle! Kiitos Arja!!

2 kommenttia:

Zacin treenit kirjoitti...

Hih! Ensi kerralla pienemmät kumpparit jalkaan ;) Ja keppejä oli muuten kuusi!

Me kirjoitti...

Tiedätkö mikä oli hassuinta? Ne saappaat todella muka ovat minun! Peten ovat vielä isommat:) Väittää että nämä saappaat eivät edes mahdu hänelle. Olen kuulemma joskus ostanut "sukkavaraa"! En usko.
Ai kuusi keppiä? Aina vaan paranee!