Kauhun hetkiä

-
Voisiko päivä enää kamalampi olla?

Olimme Sadun, Maran, Essun, Megin ja Zipun kanssa lähiharjulla pikkulenkillä iltapäivällä. Takaisin tullessa sorakuopan tieltä tuli lumilautailija, joka laski suoraan meidän ja Zipun väliin. Zip pelästyi, ulvahti ja lähti karkuun. Poika ei tajunnut ilmeisesti tilannetta, vaan lähti laskemaan Zipun perässä kohti tietä. Siellä oli auto odottamassa häntä. Zipu meni huutaen edellä ja poika laski perässä huudoistani huolimatta. Koira meni tielle ja lähti kauhuissaan täyttä vauhtia kohti kotia. Olin ihan varma, että nyt se jää auon alle, koska se ylitti isomman tien, missä menee aika paljon liikennettä. Juoksin perässä syvässä lumessa. Onneksi se oli mennyt kotiin ja Pete oli päästänyt sen sisälle. Lähdin sen ja Megin kanssa uudelleen käymään samassa paikassa. Pentu oli tosi arka ja pelkäsi autoja, liikennemerkkejä jne. Näimme paikalla pari muutakin lautailijaa, jotka pysähtyivät ja Zipu uskalsi arasti tervehtiä heitä.

Kotona Zip pääsi onneksi leikkimään terapeutti-Essun kanssa. Leikki ihan hyvin ja söi normaalisti. Illalla kävimme lenkillä ja pentu vaikutti ihan normaalilta. Sen nälkeen vielä Meg satutti johonkin varpaansa ja huusi suoraa huutoa heti kun vähänkin yritettiin katsoa. Tokeni kyllä aika pian, mutta itsellä on hermot riekaleina.

Voisiko päivä siis enää kamalampi olla? Voisi, jos auto olisi osunut kohdalle.