7.1.2010

Lääkärissä

-
Tänään saimme ajan Porvooseen Sanna Viitaselle eläinklinikka Aveciin, kiitos Christan. Sanna teki ensin taitavasti jalkojen taivutukset, viimeisenä kipeän jalan. Meg aristikin yhtä varvasta. Se kuvattiin varmuuden vuoksi, jotta suljettiin pois pienten sesam-nivelten murtumat. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään poikkeuksellista varpaissa tai ranteissa, ei edes pehmytosaturvotusta. Koira kuitenkin aristi, joten diagnoosi oli varpaan nivelen nivelsidevaurio, joskin lievä. Hoitona on kaksi viikkoa lepoa (remmilenkit tasaisella, ei lumihankihyppelyä tms) sekä Rimadyl-kuuri maksimissaan 10 päivää. Tokoa voi kyllä treenata - kaukoja, tunnaria, kapulan pitoa yms tarpeellista. Toivottavasti se nyt tulee kuntoon eikä ala vaivata myöhemmin. Sanna oli tosi mukava ja pätevä lääkäri, joka osasi selittää asiat hyvin meille. Kiireen tuntua ei ollut, vaikka potilaita tuntui riittävän kovasti.  

Eckerö jäi näin ollen väliin, mutta lämmitimme tänään korvaukseksi saunan ja söimme lohturuokaa eli pitsaa ja punkkua:) Meg saa nyt osakseen paljon myötätuntoa, mistä ottaakin kaikki irti.  Kuka itse asiassa olisi Eckeröön halunnutkaan? Herätys aamuyöstä, ajo Turkuun, kökkiminen laivalla, majoittuminen vetoisaan mökkiin, hengailu kisapaikalla väsyneenä, huono ruoka, huonot sängyt, pikkukoirien rahtaaminen, mökin siivoaminen, mahdollinen ratojen persiilleen meno, ajo kiireesti laivalle, kökkiminen laivalla, ajo kotiin missä perillä puolilta öin jne... Juu, paljon mukavampaa on katsella telkkua kotona, käydä uimassa ja syödä lisää lohturuokaa.
Samoin jää väliin Turun karsinta varoaikojen takia. Se tosin olisi varmaan jäänyt väliin juoksujenkin takia, ne kun alkavat minä hetkenä hyvänsä. Haminaan toivon mukaan pääsemme!

Meg oli huvittava klinikalla. Kun Christa tuli sitä tervehtimään hetkeksi, luuli Meg että nyt homma on selvä ja voidaan lähteä kotiin. Meni kovin päättäväisesti kohti ulko-ovea ja katseli sieltä toiveikkaasti meitä pyörein silmin:) Nukutuksesta herättyä se katseli meitä tosi paheksuvasti ja syyttävästi.

Kävimme vielä vanhassa Porvoossa kahvilla. Olipa ihana miljöö kahvilassa. Hassua, tuollaisessa paikassa cappuccinon ääressä kaikki on mahdollista ja kun palaa kotiin, kaikki esteet loistavien ideoiden toteuttamiselle ovat taas ennallaan ihan ennallaan. Hmmm, pitäisi siis juoda enemmän kahvia ja viettää aikaansa enemmän inspiroivissa paikoissa...

Kotimatkalla kävimme Pennalan hallissa. Nyt Zipu meni jo kujakepit hypyltä ja mutkaputkesta suoraan. Lisäksi Pete teki muutaman välistävedon, missä pentu ehti tehdä jo ihan omia kuvioita ennen kuin ohjaajaparka sai suutaan auki:) Olipa kiva hallikäynti.

Peten lähdettyä hiihtämään menin Ziipun kanssa lenkille. Menemme melkein aina molempien koirien kanssa, tunnustan. Nyt mennä viipotti kaukana edellä ja oli ihan ihmeissään, kun menin pari kertaa puun taakse piiloon. Tuli kyllä katsomaan ja lähti taas. Takaisintullessa kierrettiin asutusalueen kautta. Siellä oli yhdellä pihalla vanhempi mies, jota Zip pelkäsi. Tietenkään namia ei ollut mukana, joten täytyi keksiä jotain. Pakotin siis miesparan seisomaan kanssani pihalla siinä toivossa että Zip leppyisi:) Miehen naapurissa oli hyvänpäiväntuttuni (aikanaan kyseli meidän koirista), jonka kuulumisia aloin kysellä. Kuulinkin ihan yllinkyllin... Olavi oli kuollut jo vuosi sitten. Kyselin mitä rouvalle kuului. Siitä se alkoi. Oli ollutkin kaksi rouvaa. Eka, Liisa, oli lähes liikuntakyvytön ja koska Olavin ja hänen avioelämä ei ollut sen takia "aviollista"!, oli Olavi ollut jo pitkään vähän sukset ristissä Liisan kanssa. No, rouva kuoli ja vuoden päästä siitä tuli taloon tyttöystävä, lahkolainen - siis lahkolainen! - Ritva, joka oli ihan piip. Esitin, että olin tavannut Ritvan myös, mutta mies tyrmäsi minut ja kertoi Ritvan tosiaan olleen ihan piip ja lahkolainen! ja että Olavilla oli mennyt sukset ristiin myös hänen kanssaan. Olin hänen mielestään tavannut Liisan. En viitsinyt sanoa, että piip-Ritva oli ollut oikein mukava ja ihan kävelevä. Ritva oli sitten Olavin jälkeen ottanut uuden minkä-lie-miehen ja muuttanut pois naapurista, mikä oli onni koska hän oli mikä-lie-lahkolainen! Nyt talossa asuu tyttärensä kanssa uusi mies, jolla meni yllätys yllätys sukset ristiin vaimon kanssa. Tekee mitä-lie-töitä ja ties millä elävät. Tässä vaiheessa oli jo aika yhdentekevää, mitä Zipu ajatteli, joten kohteliaasti suorin tieheni. Ehkä Zipu olikin viisas:) Se ei nimittäin leppynyt koko aikana, vaan tuijotti miestä epäluuloisesti aina aika ajoin, vaikkei mitään sanonutkaan. Leikki kyllä taas hyvin remmillä heti lähdettyämme eteenpäin.

No, vakavasti puhuen nyt on hyvä tilaisuus kierrättää Zipua ympäriinsä yksikseen. Pahinta on selvästi sen mielestä vanhemmat, tummiin pukeutuneet miehet, jotka vain seisovat hiljaa paikallaan tai lähestyvät tiellä yksikseen. Normaalisti pihallaan häärääville heilutti vain häntäänsä eikä sillä kaupungilla ollut mitään ongelmia paitsi pyörätuolien ja lastenvaunujen kanssa ja sekin meni ohi. Huomenna taas jonnekin uuteen paikkaan.

Joka tapauksessa onnea matkaan Eckeröön lähteville Maralle, Kokolle, VIPille, Ytylle ja tietysti ekaa kertaa kisaavalle Kaaokselle!! Kyllä me täällä kuitenkin vähän kadehditaan...
-
-

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi ei löytynyt mitään vakavampaa!! Pikaista paranemista Megille!

t. Mari, Rimma, Ronja ja Puuma

Heidi kirjoitti...

Onneksi ei ollut mitään vakavaa. Pikaista peranemista!

Anonyymi kirjoitti...

Pikaiset paranemiset Megille! Onneksi nyt on VAIN tammikuu ja yksi Eckeröö sinne tänne - vuosi tuo tullessaan varmasti vaikka ja mitä, kun vain saatte jalan kuntoon!

PiaP

Ps. heh, kiitos aamun hymyilyistä tuon sun blogikirjoituksen loppuosuuden kanssa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi, että Eckeröö ja Turku jäävät nyt väliin, mutta onneksi jalasta ei löytynyt mitään pahempaa. Toivottavasti se paranee hyvin levolla.

Heh, on teillä hauskoja tyyppejä lenkkien varrella. :)

Megille lokoisia lepopäiviä, Zipille mukavia kohtaamisia naapuruston friikkien kanssa ja teille hauskaa lohdusruokamässäilyä!

t. Ansu, Myra ja Kentsu

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista Megille. Intolla oli nuorena poikana vähän samanlainen vaiva ja se kesti kyllä yllättävän ja ikävän pitkään parantua, eli kannattaa ottaa se lepo ihan vakavasti.

Ja kuka nyt jonnekin Eckeröön haluaisi, pöh!

Kati ja Into

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla että ei ollut mitään vakavampaa:)
Rapsutuksia Megille:) Ja Zipille:)

Jessica, Katla, Mac

Hanna kirjoitti...

Hienoa, että Megin jalasta ei löytynyt mitään vakavempaa - Meg on myös viisas, näillä tulipalopakkasilla kannattaakin viettää lokoisia sisäpäiviä rennosti lepäillen :)

Hui yhä edelleen hieman vierastaa miehiä, oli ne sitten pukeutuneet miten tahansa. Tänäänkin lenkillä sauvakävelyllä ollut papparainen sai Huin muistuttamaan enemmänkin pulloharjaa kuin BC:tä :P

Me kirjoitti...

Kiitos tsemppauksesta kaikille, kyllä mieli piristyi!
Oili :)