Helle jatkuu ja hiki virtaa - päivitetty

-

Virenoja kutsuu isompia ja pienempia treenin jälkeen...

-
Tämä viikko on mennyt treenaillessa aikaisin aamulla ja myöhään illalla vähän tokoa ja agia. Lämmintä on ollut parhaimmillaan lähes 34 astetta - apua.

Meg
Tokossa olemme tehneet ruutua, ohjattua ja tunnaria. Ruutu on ollut ihan ok sekä kehänauhojen kanssa että ilman. Ensin yritti vielä mennä vasempaan reunaan, mutta nyt olen muistutellut markkerilla ja on ollut hyvä. Ohjattu sen sijaan... oikeaa hakiessa kaartaa sulavasti keskelle:(( Tuntuu, ettei tästä vain tule mitään. Tosin vasen on ollut ihan virheetön, sitä kun tuli hinkattua urakalla. Täytyy vielä vaan yrittää. Tunnari on ollut hyvä nurmella nyt. Tahtoo vähän pyöritellä ja joka kerta pitäisi muistuttaa. Vielä pitäisi tehdä luoksetulon seisomisia, seuruuta ja ja...

Päivitys to-aamuna 15.7.: eilen illalla en päässyt HOTin kimppakehätreeneihin, joten piti ottaa korjaussarja aamulla Patarilla Peten avustuksella ennen töihin menoa. Olikin aika viileää, vain noin 21 astetta:) Nyt teki kaikki ohjatut ihan oikein. Pete leikki keskikapulalla, samoin vei sitä lähemmäs oikeaa. Koira yhden kerran mietti, mutta valitsi oikean eli nyt sillä oli ajatus mukana. Samoin luoksetulon seisomiset olivat kaikki oikein, vaikka tein maahanmenot alle (ei siis mennyt maahan stop-käskyllä). Tein tolpan kierroilla, missä saa vauhtia. Jotta kaikki ei olisi täydellistä, Meg fuskasi kaukoissa s-m pitkällä matkalla - siirtää tassuja vähän eteen. Onneksi fuskaa vain vähän. Meg siis ei ollut tänään välinpitämätön, vaan yritteliäs oikeasti. No tulipas hyvä mieli treenistä, ehkä peli ei olekaan vielä menetetty.

Agilityssa Meg on ollut ihan tosi hyvä. Pete kävi tekemässä vähän puomin ja A:n alla olevaa putkea, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Pete oli ihan hurjan tyytyväinen. Sunnuntaina Heinolassa oli hellekisat, missä oli mukavaa menestystä, kun Meg voitti toisen radan ja oli toisella toinen. Pete ei pystynyt kunnolla juoksemaan, kun on pyöräillyt niin paljon ja jalat olivat ihan jumissa. Yövieraamme Annika, pyöräilyn puoliammattilainen:), oli Peten ajoseurana lauantaina. Pete joutui tiukoille ja oli pudonnut kyydistä aina ylämäissä. Ei ihme, että lihaksetkin jumittuivat:)

Zip
Tokossa olemme puuhanneet seuruuta, merkkiä, ruutua, eteentuloja ja kaukoa. On ollut ihan ok, joskin seuruun kontakti on toisinaan pettänyt. Olemme tehneet häiriötreeniä, samoin seuruussa ja sepäs on ollut vaikeaa. Hurjasti yrittää, mutta on jotenkin ahdistuneen oloinen. Ruudussa on ollut hyvä, siellä on ollut pieni markkeri auttamassa. Merkit ovat hyvät. Eteentulot ovat jo paljon parempia, tosin kapulan kanssa vähän törmää. Avon kaukot ovat olleet kivat jo pidemmältä matkalta.

Uimassa sen sijaan on käyty uutterasti Joutjärvellä ja Virenojalla. Lisäksi Meg oli fyssarilla maanantaina, oli hyvässä kunnossa. Meillä oli myös ex tempore -juhlat Peten ja Megin sennumestaruuden kunniaksi tällä kertaa:) Kerrankin kakku onnistui ja kaikki muukin - oli tosi hauska ilta, kiitos mukana olleille!! Spesiaalikivaa oli, että Annikakin pystyi jäämään vielä juhliin. Hellettä riitti illallakin. Alkuyö menikin futista katsellessa, kun piti Roopen kanssa jänskätä kotimaansa Hollannin ja Espanjan loppuottelua. Hävisivät, höh. 

Loppukevennys:
Pitää kertoa tähän loppuun vielä yksi hauska juttu. Papiljotit ovat ennenkin tuottaneet minulle päänvaivaa (siis muutenkin kuin olemalla vaivalloisia päässä:)) ja niin nytkin. Meillä oli työporukan kanssa aamupalaveri torin kahvilassa pari viikkoa sitten. Tapani mukaan otin autossa kiireessä paplarit pois jossain liikennevaloissa. Kävin ensin terveyskeskuksessa melskaamassa, kun en ollut saanut jotain paperia, vaikka oli luvattu. Sieltä suuntasin keskustaan ja kävelin tyytyväisenä itseeni torille. Kahvilat olivat ihan täynnä ja pari tuttuakin näin, joista yhden sukulaismiehen kanssa rupattelin jonkin aikaa siinä kahvilan edustalla. Löysin työkaverit kahvilan takaosasta istumassa vähän erillään ja heillä oli tosi hauskaa nähdessään minut. Papiljotti oli nimittäin tarttunut puserooni juuri vatsan kohdalle, missä se törrötti iloisen keltaisena... No, saatiinhan päivä käyntiin kunnon hekottelulla, kun mietimme, miten terkkarin täti pystyi olemaan vakavana kiukkuiselle asiakkaalle, jolla oli papiljotti vähän väärässä paikassa. Kuinkahan kauan ego kestää näitä sattumuksia?
-