27.9.2010

Valmennusrenkaan leiri ja Teemun agikurssi

.
Tänä viikonloppuna oli Ylöjärvellä tokorenkaan syysleiri, missä koutsaajana oli jälleen Jonte. On aikamoinen etuoikeus päästä treenaamaan maailman ja Suomen parhaiden kanssa, ei voi muuta sanoa.

Lauantaina pidettiin halukkaille kisat. Jonte on aina selittänyt minulle oviteorioita ja nyt kuulin vielä lattiastakin... Katto enää puuttuu - ja ikkunat:)

Olin tosi tyytyväinen, kun sain kehuja Jontelta pitkästä aikaa. Olemme kuulemme edistyneet tosi hyvin, vaikka olen käynyt läpi helvetin:)) Pakko oli nauraa, se kuulosti niin hupaisalta, joskin todelta. Paljon on tekemistä ja tokoelämä on edelleen nuoralla tanssimista ja tulee olemaan aina. On oltava tosi tarkka siinä, etten sulje ovia (olen ehkä sentään löytänyt sen vaikka hukkaankin sen toisinaan, mutta availun/sulkemisen kanssa on edelleen rämpyttelyä ja lattiallakin liukastelen:), mutta pitää olla tarkka ja uskaltaa edelleen huomauttaa koiralle, jos selvästi näen sen vedättävän. Mutta jos tekee ja yrittää, pitää ovien olla auki. Vitsi tuokin on vaikeaa joskus erottaa. Miksen voinut olla viisaampi, kun koira oli nuori? En ollut, vaikka sain niin paljon hyviä neuvoja:(

Paikalla istumisessa ja makuussa oli 19 koiraa eli aikamoinen liuta. Istuminen oli hyvä, ei huomauttamista. Paikallamakuu oli myös hyvä, mutta oli käynyt lonkalle heti alussa - näin sen olevan lonkalla jo ennen kuin menin piiloon. Kylläpä ärsyttää, kun kehtaa aina tehdä tuon.

Liikkeiden välit olivat tosi huonot. Olen yrittänyt varoa tuota koiran pomppimista kortin pelossa ja koetan vain vähän kehua koiraa silittämällä sitä vierellä. Oikeasti tarkoitukseni on ollut padota sitä, koska yllytän sitä vähän äänellä ja samalla painan sitä alaspäin. Jonten mielestä kuitenkin kyse oli rauhoittelusta, mikä on ihan tarpeetonta Megin kanssa ja tosi väärin sitä kohtaan, sillä se ei saa hänen mielestään nyt kunnon palautetta hyvästä tekemisestä eikä saa purkaa oloaan mitenkään. Hänen ohjeensa oli antaa koiralle kunnollinen, tyytyväinen palaute jos se on tehnyt töitä. Samoin virittelyt eri liikkeisiin olivat syvältä.

Seuruu oli pääsääntöisesti hyvää, mutta hidas ja normi varovaista (juoksu oli hyvä). Itse olin mielestäni kovinkin itsetyytyväinen, mutta oli silti näyttänyt varovaiselta. Olin kuulemma kuin liukkaalla lattialla:)

Idari oli huono. Siinä virittelyjä ei oikeastaan ollut, olin tosi syvältä. Tämä liike on ollut oikein varma, mutta joka kerta se on nyt huonontunut vireeltään. Meg tekee kyllä liikkeet, mutta ne ovat ihan pakkopullaa selvästi. Se lähtee nihkeästi mukaan ja yleisilme on meillä molemmilla tympääntynyt. Myös liikkeen jälkeinen elämä meni persiilleen, sillä hän olisi näyttänyt koiralle, että se oli huono idari koiralta eikä silitellyt sitä niin kuin minä tein. No tietty tuo kehu johtui siitä, etten uskaltanut moittia sitä, koska seuraava liike oli luoksetulo. Jonte oli tuosta tosi tiukkana ja sanoi ihan oikein, että hyvittelin sitä huonosta tekemisestä. Jos seuraava liike menee sen takia mönkään niin menköön, mutta koiralle pitää silti kertoa ilmeellä, ettei homma mennyt ihan putkeen enkä pitänyt sen tekemisestä.

Luoksetulon vauhti oli ok, tosin tekee rytminvaihdoksen juuri ennen sivulletuloa. Seisominen venyi ja maahanmenokin olisi voinut olla parempi. Nämä jäävät ovat ikuisuusasia. Tämä liike on kuitenkin parantunut vuosien mittaan. Nyt malttoi odottaa liikkurin käskyn jälkeen.

Ruutu oli hyvä, pidin siitä tosi paljon eikä Jontekaan keksinyt mitään huomautettavaa. 

Ohjatussa meni ihan hyvin merkille ja haki hienosti. Korjasi kerran asentoa ja selvästi koiran teki mieli pureskella, muttei uskaltanut:)

Metallissa oli tahmea takaisintulo, tahmeampi kuin yleensä nykyään. 

Tunnarissa lähti laukalla, siirtyi raviin ennen kapuloita, haisteli hyvin ja otti heti omansa ja palautti ravilla. Selkeästi vire laski kohti loppua johtuen ehkä osin meikäläisen surkeudesta liikkeiden välillä:( 

Kaukot olivat ihan hyvät, eka istuminen oli kuulemma vähän tahmea.
Kaiken kaikkiaan koira tekee varmasti eikä tehnyt nytkään yhtään selkeää virhettä. Sillä on vain lupa slarvailla. Nyt vain on muistettava nuo välit eikä olla typerä lässyttäjä-hyvittelijä. En vain keskittynyt kisaan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Olisinko jännittänyt? Joku kommentoi, että oli selkeästi huonompivireisempi esitys kuin esim SM-kisassa tai jossain kevättalvisessa kisassa ja se on ihan totta. Meille sopii paljon paremmin kisa, missä tehdään yksi tai kaksi liikettä kerralla, koska vire ei aina kestä loppuun asti. Itse reagoin tuohon myös aika vahvasti ja varmaan omalla käytökselläni lasken virettä myös, koska ennakkoasenteeni on negatiivinen vireen suhteen. Nyt olisi syytä tehdä varmaan paljon kokonaisuuksia ja opetella välejä. Meg on narupallohullu ja palkkautuu helposti vain siitä, mikä tietty on ihan pöljän opetuksen tulosta. Tätä pitää varoa nyt Ziipun kanssa.

Summa summarum: nyt pitää olla ovi avoinna ja antaa koiralle tilaisuus tehdä hyvin, mutta kuitenkin reagoida ja uskaltaa huomauttaa koiralle, jos se ei tee töitä. Kun tekee, sen pitää saada kunnon positiivinen palaute. Ei tuon nyt pitäisi niin vaikeaa olla:) Voi niitä kaukaisia aikoja, kun vielä saattoi ajatella, että koira on vaan niin "hankala" - nyt tietää, että koira on ihan hitsin hyvä ja vahva ja itse on ollut ja on taitamaton, ihan ilman lainausmerkkejä.

Sunnuntaina tein idaria, kun se tuntui niin kaamealta kisassa. Yritin olla päättäväisempi, mutta se ei ollut hyvä. Kävelin nopeasti ja käskyt kuulostivat aggressiivisilta. Megistä se ei tuntunut mukavalta ja laski sen virettä päinvastoin kuin tarkoitin. Jonte korosti, että pitää olla energisempi, mutta ei niin paljon agrea mukana. Hitsi miten vaikeaa. Kun yritän olla reippaampi, olen aggresssiivinen:)) Jonten mukaan minulla on tosiaan kaksi tapaa: joko olen kiltti täti tai sitten kiukkuinen sellainen:) Positiivista reippautta siis lisää. Koiran mielentila pitäisi olla sellainen, että on etuoikeus saada tehdä jäävät eikä niin, että se on pakkopullaa. Teimme muutamia pysähtymisharjoituksia, missä koetin saada koiran pysähtymään alertimmin. Näitähän on tehty ehkä miljoona ja miljoonalla eri tavalla ja ne vain ovat ihan tosi vaikeita Megille. On ihan hupaisaa kuvitella sen lyövän jarrut pohjaan. Olen jotenkin luonut sille jo pienenä ihan väärän mielikuvan koko jäävistä.

Koetin uudelleen ja olin kuulemma parempi. Sanoin, että uskon saavani tuon paremmaksi, kun olen saanut muutkin hankalat liikkeet ja Jonte sanoi että "tottakai saat"... Jee! Sain hyviä vinkkejä muiltakin idariin. Jäävien odotusarvoa pitää nostaa esim sanomalla koiralle jokin ihan muu käskysana seisomisen tilalle (liikkurin käskyttäessä). Kun koiran siis idarissa pitäisi seisahtua, sille sanotaankin "istu" tai "seuraa" tai "ruutu" tms. Koiran siis pitää olla tarkkana, mikä tekee idarin jännittävämmäksi. Jotain tämäntyyppistä olemme tehneetkin. Meg nimenomaan kaipaa aina jännitystä ja nyt pitää miettiä, miten teen sen idarissa myös. Ehkä siitä tulee vähän helpompi meille uusien sääntöjen myötä, kun koira joutuu kuuntelemaan oikeasti.

Muutama koira teki temppuratoja, mitkä olivat aika haastavia, mutta tosi hauskoja ainakin sivusta katsottuna. Koirien piti esim erotella kapulakasasta esim pieni metalli ja kiikuttaa se tuolin päälle ja sen jälkeen sen piti ryömiä tuolin alta. Ohjaaja tietysti oli paikallaan jonkin matkan päässä. Tai sitten piti hakea kaukaa vasemmalta ohjatun kapulat ja tuoda ne yksitellen maahan piirrettyjen viivojen päälle riviin. Ohjaaja oli tässäkin muutaman metrin päässä viivoista. Aika vaikeaa oli, mutta onnistui! Tai sitten piti saada koira juoksemaan metsään tietystä paikasta. Näillä temppuradoilla on tärkeää keskustelu koiran kanssa ja se, että koira kuuntelee. Tätä on pakko koettaa, oli niin hauskan näköistä! Odotapas vain Megula tätä iltaa...

Päivien teemana oli hengittäminen - sekä ihmisen että koiran. Tuossa temppuradassa se tuli myös hyvin esiin. Ennen kuin ohjaaja alkaa sählätä, pitää hetki hengähtää, miettiä ja antaa koirankin huokaista. Ohjaaja ei siis saanut turhautua eikä koirakaan. Tämä pitää muistaa. Samahan koskee kaikkea tekemistä tokossa. Ei ole niin kiire, edes kisassa.

Ohjatussa pitää tehdä jatkossa taas vaikeutettuja vaikka piilottamalla oikea kapula vähän pusikkoon piiloon. Tehtävää voi vaikeuttaa viemällä keskikapula paikalleen tosi houkuttelevasti. Koiran on voitava luottaa siihen, että kapula kyllä löytyy, vaikka se on huonommin näkyvissä. Meille kävi kerran niin maneesissa, että koiran piti juosta silmiin paistavan auringonsäteen "läpi" vasemmalle kapulalle. Megiltä meni usko ja se kääntyi keskelle enkä saanut enää korjattua. Jos se olisi luottanut, että kapula on kyllä siellä ja juossut vähän pidemmälle, ei olisi nollannut. 

Oli jotenkin tosi kiva leiri. Paljon tuli taas uutta ja tietty vanhaa hyvää muistutusta. Ihmiset ovat tosi mukavia ja paikka samoin on hieno, joskin vähän ahdas. Majoituimme Ansun ja Kentsun kanssa. Koirat tulivat oikein hyvin juttuun. Ken-parka: yllätin Megin kerran pötköttämässä Ansun sängyllä oikein rehvakkaasti; Kentsu oli myös sängyllä, mutta jotenkin ahtaasti eikä se oikein voinut katsoa Megiin päinkään. Sillä oli varmaan leppoisaa...

Pete ahkeroi viikonloppuna sen sijaan Samin ja minun järjestämällä agilitykurssilla Pennalassa. Teemu piti loistavat pedanttitreenit hänelle ja Zipulle kuin myös 15 muulle. Ehdin näkemään su-iltana Zipun treenit ja aika hienolta koiran meno näytti. Petekin edistyi kovasti ennakoivissa valsseissa ja persjätöissä (mitä ei ennen suostunut tekemään, mutta nyt on kovin innostunut). Olin todella tyytyväinen, kun Teemu sanoi Petelle napakasti, missä pitää palkata ja että hän ei saa sählätä, vaan pitää miettiä ennen tekemistä:) Eli ensin suunnitelma kotona ja kentällä, sitten toteutus ja sitten analyysi tehdystä suorituksesta: vastasiko suoritus ennalta mietittyä mielikuvaa ja jos ei, miksi ei jne. Loistavaa! Zip näytti todella pätevältä ollakseen ihan möllimölli-koira ja oli mukavaa huomata, että se pärjää noin vaativilla radoilla oikein hyvin, kunhan Pete vain muistaa sitä ohjata loppuun asti. Vauhti sillä on kova, tosin rimat olivat medikorkeudella, kun tehtävät olivat muutenkin vaikeita.

3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Sen mitä sunnuntaina Zipua näin. Se kiisi kyllä ihan loistavasti:D

Anonyymi kirjoitti...

Voi sinua kilttiä-kiukkuista täti-ihmistä:-) Nähdään lauantaina!

t.Tarja

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos leiriseurasta! Varmaan Kentsukin kiittää Megiä, vaikka joutuikin pötköttämään sängyllä tiukan silmän alla. :) Onneksi se on tottunut asioista ja pojista "huolehtiviin" narttuihin. :)

Tsemppiä ovien ja lattioiden (ja jatkossa ikkunoiden ja kattojen) kanssa. Toko on kivaa, mutta myös haastavaa. Mutta se ehkä tekeekin sen niin mielenkiintoiseksi. Muista että Meg ja sinä olette oikeasti taitavia, vaikka välillä lattia tuntuisikin liukkaalta.

t. Ansu ja Kentsu