26.5.2011

Heinolan toko-cup ja toiveikasta osteopatiaa

-
Maanantai

Maanantaina oli treenivapaa, sillä olimme koutsaamassa battilaisia Keravalla. Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja:) Megkään ei tehnyt agilitya, sillä oli myös huilipäivä sunnuntain kisojen jälkeen.

Tiistai

Illalla olin aikeissa ajaa ensin Söderkullaan, mutta en sitten olisi töiden takia ehtinyt sinne ajoissa, joten päätin lähteä kisaamaan Heinolaan ja pyysin Elinalta taas kyytiä. Hurautimme kiireesti sinne siis yhdessä. Pete oli töissä BATin kisoissa.

Zip

Meitä taisi olla vain kaksi voittajassa, joten teimme paikalla istumisen ja -makuun evl-luokkalaisten kanssa.
  • Istuminen oli oikein hyvä.
  • Paikallamakuussa autoin kädellä alas, en usko että olisi mennyt ekalla. Makuu oli hyvä, mutta juuri ennen ajan loppumista oli mennyt lonkalle. Kävin korjaamassa ennen paluuta. Hyvin nosti itsensä oikeaan asentoon ja oli perin vakavana:) - treenaa maahanmenoja rivissä!
  • Seuruu oli ihan tosi, tosi hyvä. Elina sanoi, että oli ollut parasta ikinä, mitä hän on nähnyt. Tuntuikin kivalta. - muistuta ettei saa koskea edes vasemmalle käännöksessä!
  • Liikkeestä istuminen oli myös ok - muista palkata liikkeelle lähtöjä erikseen!
  • Ruudussa oli markkeri. Hyvin kuunteli ja sinkosi ruutuun. Maahan pienen miettimisen jälkeen. Hyvä loppu, kehuin pysymisestä ennen kutsumista - treenaa paikkaa! 
  • Hyppynouto oli ok, samoin metalli. Tein pienen seuruun varmuuden vuoksi.
  • Tunnarissa lähti liian kovaa, meni kapuloiden sekaan ja toi väärän. Käskin uudestaan ja haki oikean - varmasti on selvää, että treenaa mielentilaa: jos menee rumasti, keskeytä. Palkkaa, kun asenne on oikea!
  • Kaukoissa oli aika hyvä, tein läheltä - jumppaa!
Olinpa tyytyväinen Zipun tekemiseen:) Tunnari vaan kuntoon ja hiomista kaikkeen. On se niin kiva.

Meg

Megin kanssa en tehnyt kisanomaista, koska en halunnut nyt mitään valeraskaus-konfliktia päälle; siitä kun ei ole nyt mitään hyötyä. Olen päättänyt vain rillutella sen kanssa ja samalla tehdä leikkimielistä treeniä.

Tein vähän kaikkea:
  • Seuruussa tein nopeita istumisia. Ei hullumpaa, tosin vahdin sitä koko ajan.
  • Luoksetuloja otin läpi palkkaan sekä tule- että Megiii-kutsulla. Oli ok. Stoppeja tein kierroissa. Nekin teki hyvin.

Meg oli tosi reipas ja hyvällä tuulella, joten meille molemmille jäi mukava fiilis. Näin jatketaan.
Paluumatkalla kävimme Marian ja Markon kanssa kahvilla ja repostelimme kisat läpi. Kiitos Elina taas kyydistä. Eikö olekin mukava kuunnella positiivista ja kannustavaa jäkätystä matkalla:))

Keskiviikko

Olin töissä koko keskiviikkoillan asiakastilaisuudessa. Pete hurautti sen sijaan Söderkullaan Maaren luokse Zipun kanssa.

Zip on ollut todella hyvässä kunnossa. Silloin vajaa kuukausi sitten Maare löysi siltä jumeja selän ja lantion lihaksissa ja sai sitä hoidettua aika pitkälle. Maare kertoi, että koira on vielä kropaltaan kehitysvaiheessa, vaikka onkin jo parivuotias. Osa lihaksista ei ollut kehittynyt vielä kunnolla yms. Hän kuvaili, että sillä oli selkä suorastaan krampissa, mikä heijastui sen liikkeisiin. Sehän laukkasi aina hitaassakin vauhdissa - minkä kyllä huomasimme - ja viimeinen herätys oli sen toisen takajalan sellainen jännä hidas liike kotona, minkä sattumalta huomasin silmäkulmasta. Hetkeksikään sen vauhti ei muutoin laantunut ja se ei koskaan oireillut muuten.

Zip kävi lääkärissä, missä epäiltiin vain lihasrevähdystä ja määrättiin lepoa - mitään oireita kun ei siellä saatu onneksi esiin eikä nivelissä tai nivelsiteissä ollut mitään sanomista. Saimme ajan myös Maarelle, joka hoiti koiraa kokonaisvaltaisesti ja määräsi lääkkeeksi paljon vapaata juoksua metsässä eikä agilitya ollenkaan. No, se on nyt saanut juosta ja tehdä tokoa, mutta ei agia lainkaan. Sitä on hierottu ja venytetty ja käytetty fyssarilla. Se on alkanut juosta ravia, minkä muutkin ovat huomanneet. Nyt se muuten osaa ravata käskystä...

Maare ei kuitenkaan voinut tehdä ihan kaikkea ekalla kerralla, joten nyt oli toisen kerran vuoro. Nyt selkä ja lantio oli jo paljon paremmassa kunnossa ja veri pääsi virtaamaan kunnolla. Nyt oli etuosassa jumeja, mutta se kuulemma on ihan normaalia, kun kroppa alkaa mennä oikeaan asentoon. Taas hoidettiin sekä taka- että etuosaa. Maaren käsittely teki Peteen aikamoisen vaikutuksen, koska koirasta näki niin selvästi sen reaktiot. Maare hoiti sitä jotenkin hermoston kauttakin. Jossain vaiheessa koira oli todella huohottanut - siis ei kivusta vaan muuten - ja yht'äkkiä mennyt ihan veltoksi ja rennoksi. Olisi ollut kiva nähdä.

Nyt voisi jo tehdä agiakin, mutta Pete ei halua ennen kuin kaikki on ihan priimaa vaikka menisi pitkälle syksyyn. Sen kanssa kyllä vielä päästään agikentillekin, mutta kiire ei ole. Se on jo teknisesti kovin taitava eivätkä ne taidot sieltä mihinkään katoa. Annetaan sen nyt kypsyä ja kehittyä vielä rauhassa ja panostetaan hyppytekniikkaan mieluummin sitten kun voidaan.

Todella paljon harmittaa, kun ei tullut huomattua tuota kireyttä aiemmin:( Koira kuitenkin on käynyt osteopaatilla toisinaan ja fyssarilla säännöllisesti. Lisäksi Pete on hieronut ja venyttänyt sen itse jokaikisen agitreenin ja kisan jälkeen. Eikä se hypännyt korkeita esteitä kuin vasta reilusti yli vuotiaana. Siitä huolimatta se on jossain vaiheessa päässyt jymähtämään niin jumiin. Mutta nyt olemme jo kovasti toiveikkaita. Nyt vain siis metsähurvittelua edelleen. Sekin hirvittää, kun Zip ei juuri säästele, mutta Maaren mukaan se on niin motorinen ja järki päässä kuitenkin, että osaa katsoa mihin menee ja mitä tekee. Se on muuten totta, se ei törmäile ja on tosi ketterä. Mutta jos se haluaa painaa hullun lailla, niin Maaren mukaan painelkoon.

Tokotreenejä tehdään myös aamuisin nyt. Tunnaria, kaukoja yms rauhallisempaa. Aamujumppaa...:)

3 kommenttia:

Nova treenaa kirjoitti...

Sie, Maria ja Marko olette HOTin varsinaiset Cheer"fucking"leadersit ;D

Me kirjoitti...

Joo:)) Vain sitkeät kestävät :D

Pasi kirjoitti...

Sitkeyttä sipulin kanssa :)