Perjantaina oli HOT:n kisanomaiset Korkeavireellä. Osallistuin niihin Zipun kanssa. Megin kanssa tein aluksi vain ruutua kahdesta suunnasta. Teki tosi hyvin sekä pisteen että ruudun, hienolla asenteella ja paikkakin oli täysin oikea. Lisäksi tehtiin lopuksi paikalla istuminen ja makuu. Istumisessa siirsi etutassut ihan kunnolla sivuttain piiloon päin. Kävin korjaamassa ja sitten oli ok. Makuu oli erittäin hyvä. Kuunteli hyvin alas- ja ylösnousut.
Zip
Teimme treeneihin etukäteen järkän osallistujien kesken - meitä oli 12 - sekä liikkurit kullekin. Näin treeni oli selkeä ja tasapuolinen eli kaikki tekivät ja liikkuroivat. Kukin teki neljä liikettä, jotka määrättiin vasta sisälle kehään tullessa à la valmennusrengas. Sain muiden kommentit mukaan, mutta olen hukannut ne:(
Metalli oli ok, ei ollut mitenkään kovin jännittynyt.
Luoksetulo oli ok, teki hyvät stopit.
Ohjatussa ok merkki, mutta otti kapulan epäsiististi. Palautti hyvin.
Tunnarissa mokasi. Meni ja nappasi heti ekan oikealta rivistä ja jatkoi pitkin riviä. Kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen. Nyt meni siistimmin, mutta juoksi rivin takana toiseen reunaan ja aloitti sieltä. Nyt otti oman, mutta vieläkin katseli muita eikä lähtenyt heti tuomaan. Piti kutsua. Pureskeli tuodessa, varmaan paineita purki pois.
Oli ihan tosi hyvät ja hyvätunnelmaiset treenit. Aika paljon tuli lähes kaikille ongelmia kisanomaisessa, joten nämä ovat tosi tarpeellisia.
Ehdimme lopuksi vielä treenata kolmessa ryhmässä. Tein tunnaria Zipun kanssa. Ensin teimme oikein tiheässä olevat kapulat ja sen teki tosi hyvin. Sitten löysensimme ja siinä tuli jokin moka, mutta en muista millään, mikä se nyt oli. Tätä pitää nyt tehdä kotona helpommin.
Kävelimme vielä kunnon jäähdyttelylenkin. Kotona saunaan ja siinähän se ilta oli.
----------------------------------------
 |
| Kuva: leipomo Juha Ruokonen |
Lauantaina eli tänään olimme sitten ihanaisten Megin pentujen tapaamisessa, mihin olimme mekin saaneet kutsun. Pennut ovat jo lähes 1-vuotiaita (synttärit 5.11.) ja aivan yhtä ihania kuin ennenkin. Paikalla olivat kaikki muut paitsi Fruudi, jonka mamma Marjo oli sairastunut. Eli Hanna ja Paavo, Jaakko ja Hope sekä Riikka ja Juha Niken kanssa. Myös Riitta ja Pekka ehtivät pentujen hoidolta paikalle.
Tulimme hyvissä ajoin paikalle, sillä Jaana tuli näyttämään meille pientä ja reipasta 12-viikkoista Miniä. Voiko mikään olla ihanampi kuin borderin pentu?
Treenasimme ensin Riitan kanssa.
Meg
Metallin teki hurjan hyvin, ei mitään valittamista. Oli jopa istunut hyvin sivulle. Palkkasin namilla kovasti.
Ruudun merkki oli hyvä, mistä sai mennä ruutuun. Sen paikka oli hyvä, kävin vielä tarkistamassa ja palkkasin ruudussa. Tein vielä loppuosankin, siinä pomppasi oikein kunnolla sivulle tullessa.
Ohjatussa merkki ei ollut ihan suora. Vauhtikaan ei ollut kovin hyvä. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt oli parempi ja pääsi hakemaan. Meni kohti ruutua, mutta kurvasi sitten kapulalle ja palautti hyvin. Tästä myös palkkaa.
Luoksetulon tein ensiksi läpi, sitten stoppasin ja otin siitä palkkaan. Tein maahanmenon erikseen kierrossa ja autoin kropan kanssa kunnolla. Teki tosi hyvin.
Tunnari oli siisti. Riitta laittoi kapulat n 15 m päähän ympyrälle. Meni siististi, haisteli heti ja otti omansa heti. Palautti laukalla ja palkkasin namilla sivulla.
Olin tyytyväinen. Ulkona tein vielä myöhemmin pätkän seuruuta, missä oli tosi alertti. Kiva!
Zip
Ruutu oli hyvä merkkeineen kaikkineen. Metalli oli myös hyvä.
Ohjatussa tuli ärsyttävä juttu. Istui ja odotti oikein hyvin, vilkaisi minua ja lähti käskystä merkille ihan tosi kovaa. Merkki oli ihan super, mistä tyhmänä annoin ihan mielettömät kehut. Lähetin hakemaan oikeaa kapulaa, mikä oli kohti ruutua. Lähti ihan oikein kapulalle, mutta päästi sellaista turhautunutta vikinää. Karjuin sitä pysähtymään ja jostain syystä otin muistaakseni vain merkille takaisin kun jäi huuhailemaan ällistyneenä. Oli ihan hämmästynyt, eli tajunnut ollenkaan että äänen takia olin keskeyttänyt, vaan luuli, että kapulalle meno oli väärin. Lähetin uudestaan ja koska ei saanut mennä kapulalle, lähti ruutuun. Ei kuunnellut stoppia hyvin. Sitten ampaisi kapulalle ja palautti hyvin. Tein koko jutun uudelleen ja sitten oli hiljaa.
Kun pentujen treenit olivat ohi, tein uudelleen ohjatun. Hyvä merkki, lähetin taas oikealle. Nyt haukahti ja tajusi kyllä heti päästäneensä äänen. Ajoin sen pois ja toruin kunnolla. Oli ihan nuukana.
Otimme uudestaan ja nyt teki tosi hyvin ja hiljaa, mutta ihan yhtä kovaa. Metkaa. Otimme vielä toisenkin suunnan eikä ollut mitään ongelmaa. Helpotti.
Jatkossa annan koiran touhuta kunnolla ennen treenejä, jatkan vain namipalkkaa ja puran välissä lelulla. Myös ääneni pitää olla tosi viileä ja jos päästää äänen jossain tilanteessa, keskeytän ja vain voivottelen viedessäni koiraa pois. Tuo treenin katkaiseminen on varmasti pahinta. Yritän vaikuttaa nyt enemmän äänen käytön syihin ja muuttaa mielikuvaa asioista. Omalla käytökselläni on tosi paljon tekemistä asian kanssa. Ziipulla oli pitkä pitkä tauko äänen käytössä ja nyt sitä on tullut pari kertaa. Olen varmaan jotain mokannut eli ollut liian huoleton. Onneksi koira on kiltti ja yleensä aina tajuaa päästäneensä äänen.
Jos minulla oli ongelmia, niin pennuilla ei ollut:) Jumankekka, miten taitavia ne olivat. Kaikilla oli asenne kunnossa. Ne keskittyivät hyvin ja tekivät mielellään. Ja miten taitavia ne olivat! Kyllä taitaa olla tytöstä polvi parantunut. Lisäksi ne olivat tosi sosiaalisia sekä ihmisille että koirille. Kiva, kun myös omistajat tykkäävät pitää yhteyttä toisiinsa ja meihin. Teemme päivän treeneistä taas videon, kun ehdimme. Se varmaan kertoo parhaiten, mitä kaikkea meille näytettiin. Agilitya ehdittiin taas tehdä vain vähän, mutta ehkä ensi kerralla...:)
Treenien jälkeen kävimme lenkillä uskomattoman hienoissa maisemissa Upinniemessä Ruokosilla ja sen jälkeen saimme vielä valtavasti herkkuja heillä. Hyvät hyssykät. Olimme ihan ähkynä, vaikka kyllä me syötiinkin kaksi kattausta:)) Kiitos Riikka ja Juha! Ja kiitos kaikille tosi mukavasta päivästä!
Klikkaa kuvia, niin näet ne isompana.
 |
| Paavo, Nike ja Hope |
 |
| Nike |
 |
| Nike, Paavo, Meg ja Hope |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti