Yllätys, yllätys, ohjatun merkki

- 
Onpa ollut hoppua, kun en ole ehtinyt blogia päivittämään ollenkaan. Treenattu kuitenkin ollaan. 


Meg

Viime tiistaina Pennalassa Meg heittäytyi jähmeäksi ohjatun merkillä. Se oli eka liike a la Messari. Lähti laiskasti merkille eikä mennyt suoraan vaan yhtä jähmeästi kuten usein kisoissa. Käskin korjaamaan oikeaan paikkaan ja siitä se riemu alkoi. Jossain vaiheessa oli jo pylly minua kohti merkillä ja sen näköisenä, että nyt ei ole kivaa. Lähes käveli monesti merkille. Oli ihan häntä koipien välissä ja hyvä ettei huutanut, kun tulin lähemmäs:) Tuli ihan sen nuoruusaika ja seuruu mieleen... tyyli oli ihan sama. Voi pikku huijaria, lähes menin taas lankaan. Tuota merkkiä on tehty ja palkattu tosi paljon. Nyt jouduin auttamaan monta kertaa oikeaan paikkaan. Ei tosiaan ollut yhtään kivaa. 

Lopulta saatiin jotenkin onnistumaan ja jatkettiin ruutuun. Merkki oli nyt kummasti tosi hyvä, joten kyllä se merkin osaa, kun vain tahtoo. Muutkin liikkeet sujuivat varsin mallikkaasti, luoksetulokin oli jopa erinomainen Megiksi, joten jotain hyötyä tuosta väännöstä oli. Mutta kyllä pisti pohtimaan ja piti viestittää jo mentoriakin avuksi. 

Tämän jälkeen on otettu aika paljon merkkiä ja ne ovat olleet hyviä. Heti keskiviikkona tehtiin Arjan kanssa muutama liike kisamaisesti. Ekana oli ohjattu ja nyt oli tosi hyvä ja oikein kiltti:) Sai kyllä ison, iloisen palkankin. 

Treenejä on ollut sekä aamulla kotona etupihalla että illalla Pennalassa eli kahdesti päivässä. On ollut pakko. Olen laittanut mm koiran merkin viereen ja käskenyt sitten korjata tuon 10 senttiä. Alkuun oli vähän vaikeaa, mutta kovasti yritti. Palkkaamaan on päästy paljon, koska nyt on suhtautunut aika lailla hyvin merkkiin. Kapuloita on heitelty merkin lähelle, mutta ei ole jäänyt niihin enää jumiin. Hyvin on korjannut myös tuota pientä matkaa oikeaan paikkaan. Myös normi-ohjattuja on tehty. Tunnari on myös ollut hyvä sekä normina että vauhdikkaana versiona. Kiitos Petelle jo tässä vaiheessa isosta avusta aamuisin! Vielä jatketaan parina aamuna. 

Torstaina koirilla oli osteopaatti ja lepopäivä. Meg oli ollut muuten oikein hyvä, mutta reiden lihaksessa syvällä oli jokin pieni piste, mikä kyllä laukesi heti pois. Maare oli oikein tyytyväinen koiran kuntoon ja kertoi, että se on ihan huippukuntoinen. Samaa hän sanoi Ziipusta. Nyt se oli loistokunnossa. Ihan täydellisessä balanssissa, lihakset olivat kasvaneet ja kaikki oli ihan niin kuin piti. Ensi kerralla sitä ei edes hoideta, jos mitään ihmeellistä ei ole tullut. Maare kehui meitä, kun on maltettu antaa sen kehittyä rauhassa puoli vuotta. Kiva oli saada positiivista palautetta ko asiasta. 

Perjantaina Meg lähti Peten kanssa agilityn Top Teamin leirille Turkuun. Leiri oli ollut oikein hyvä ja hyödyllinen ja vieläpä erittäin hauska. Meg oli mennyt lähes koko ajan tosi hyvin Petenkin mielestä. Vain vikalla "kisaradalla" oli tehnyt pitkän kaarroksen, mikä tietty harmitti Peteä vietävästi, kun olivat hävinneet monelle muulle:)

Zip


Kun Meg oli poissa, ehdin tehdä vähän Zipunkin kanssa. Perjantaina olimme HOT:n vuorolla Korkeavireen hallissa. Teimme kisanomaisen kahdessa kehässä, Reija liikkuroi meitä. 

Ohjattu oli muuten hyvä, mutta oli erittäin epäsiisti kapulalla. Höh. Olisi pitänyt kehottaa ottamaan nätisti, mutten tajunnut. 
Kaukot olivat hyvät, joskin yksi istuminen oli kuulemma vähän vajaa. Ruutu oli tosi hyvä, vaikka oli vähän vaikea, kun oli niin lähellä maton loppua, kasseja yms. Metallissa taisi tulla ohi, kun kapula lensi niin tosi vinoon. Tein uudelleen, missä meinasi käyttää ääntä. Tunnarikin onnistui suht hyvin, ei napsinut eikä sössinyt muuten. Seuruu oli aika huonoa, etenkin hidas. Uusittuna toisella jaksolla oli paljon parempi. Zetakin onnistui m-s-i. Luoksetulo oli hyvä.

Kylläpä oli kivaa Zipun kanssa. Ei ollut oikein minkäänlaista huolta ja tuntui niin kevyeltä. Sen kanssa ei tarvitse ikinä kiistellä tekemisestä. Äänen kanssa sen sijaan lopussa riitelimme. Laitoin sen kiertämään ja se nostaa aina äänen. Olin aika tomerana ja lähetin sen pois makoilemaan nurkkaan. Sen jälkeen oli hyvä ja pystyi kiertämään hiljaa. Tämä on sille aina paha. 

Eilen meillä oli HOT:n koulutus ulkopuolisille Virenojan maneesissa. Zip oli alussa näytöskoirana ja teki kuuntelutreeniä. Ensin merkille, mistä namipalkka. Sitten hetsattuna noutoon merkin lähelle, siitäkin palkka. Sitten heitin kapulan kohti merkkiä ja lähetinkin merkille. Tosi hienosti kuunteli. Lähetin vielä ruutuun, sieltä hypylle, kapulalle, takaisin ruutuun, irti kapulasta, kaukot jne... Lopuksi vapautus narupalloon. Olin tosi tyytyväinen. Teki pari pientä mokaa, mutta kokonaisuus oli hieno. Eikä huutanut. Se ei huuda, kun joutuu kuuntelemaan ja on vähän vaikeampaa. Luulen, että jatkossakin rikon kaavoja aika paljon, niin liikkeiden odotusarvo ei nouse niin suureksi eikä ehkä tule ääntä niin helposti. Palkkaan vain namilla ja kehuilla ja lopussa annan vasta pallon. 

Koulutuspäivä oli tosi kiva. Mukana oli hurjan mukavia ja aktiivisia ihmisiä, joten mikäs sen mukavampaa. HOT:n puffa oli myös mieleenpainuva. Saipahan tämän vuoden ekat joulutortut ym herkut. Illalla menin vielä Arjan kanssa Sadulle, joka kutsui ystävällisesti pitsalle. Olin kyllä ihan poikki kotiin päästessäni. 

Sunnuntaina eli tänään lähdin vielä Elinan kanssa Hurttikselle Orimattilaan HOT:n vuorolle, kun kerrankin pääsin sinne. Halli oli ihan ok, tosin aika kapea ja pohja oli aika pehmeää hiekkaa. Hyvin sinne kuitenkin mahtui kaksi ryhmää. 


Zip teki seuruuta, Mari liikkuroi. Oli nyt todella hyvä, myös hitaassa, joka perjantaina oli ihan karseaa. Nyt teki keskittyneesti, säilytti kontaktin eikä mennyt Marin huutelemiin seiso-, maahan- yms häiriökäskyihin. Hyvä! Luulen, että seuruuta pitää tehdä ihan säännöllisesti. On aina niin huono tauon jälkeen.

Ohjatun merkillä olin tosi ylpeä. Zip oli merkillä ja tuijotti minua. Naapuriryhmästä tuli koira kesken kaiken katsomaan Zipua ja jäi seisomaan poikittain sen eteen. Näin, miten Ziipu kurkotti kaulaansa epätoivoisena nähdäkseen minut ja viis veisasi vierailijasta. Käskytin ruutuun ja sinne se lähti ihan normisti jättäen toisen koiran merkille:) Hienoa oli nähdä, miten keskittynyt koira oli tekemiseen. 
Metallissa vähän kilisytti, joten seurautin. Oli ok. 
Tunnarissa tein ensin vain tyhjää ja naksautin, kun haisteli hyvin. Tehtiin sitten normi läheltä, tosin kapuloita oli paljon. Oli hyvä. Sama kauempaa. Varoitin olemaan nätisti ja teki tosi hienon tunnarin. 
Kapulan nostoissa yrittää edelleen sikailla, mutta autettuna nätisti-käskyllä sai monia hyviä aikaiseksi. 

Treenin jälkeen kävin metsässä hakemassa havuja ruukkuun ja sen jälkeen Satu tuli kylään ja toi tullessaan pitsaa, ihanaa! Mieletön nälkä. Satu on pelastunut mut nyt kaksi kertaa nälkäkuolemalta. Vielä ehdin siivota pari keittiökaappiakin. Siihen meni yli kolme tuntia... 

Pete ja Meg tulivat illalla kotiin väsyneinä mutta onnellisina. Huomenaamulla taas päästään Meegulan kanssa asiaan kotipihalla ja illalla jossain muualla. Oikein odotan ensimmäisiä tokoiluja Megin kanssa. Jännää.