Zip pyrki Valmennusrenkaaseen ja Meg pohtii poisjäämistä

-
Tänä viikonloppuna oli tokon valmennusrenkaan kevätleiri Loviisassa. Perjantaina oli renkaan näyttökoe, missä Zip oli myös mukana ja lauantaina sekä sunnuntaina treenattiin renkaalaisten kanssa. Mukana oli myös 25 kuunteluoppilasta. Kouluttajana oli tällä kertaa Maria Brandel Ruotsista.

Zip

Perjantaina lähdin aiemmin töistä ja silti meinasi tulla kiire. Kurvasin kaupan kautta kotiin ja siitä ampaisin Orimattilan ja Myrskylän kautta kohti Loviisaa. Alunperin minun piti olla perillä puoli neljän maissa viimeistään, mutta en tietenkään siihen ehtinyt kaikkien hässäköiden jälkeen, joten olin perillä vasta vartin yli neljä. Tuli vähän kiire. Pete ja Meg tulivat perässä, kun ehtivät. Pete toi sitten vuorostaan Zipun kotiin viikonlopuksi. Raahasin osan kamoista viehättävään parakkihuoneeseeni sukkelasti ja lähdin lämppäämään Zipulaista. Koska selkä oli hoidettu keskiviikkona, piti varata kunnolla aikaa tuohon. Puolisen tuntia sitten ehdin sitä lenkittää ja lisäksi vielä lämmitellä ennen omaa vuoroani. Huh.

Kelikin oli ihan huikean hehkeä ja keväinen. Satoi kuin saavista ajoittain ja meidänkin suorituksen aikana kastuttiin mukavasti. Onneksi olin ottanut sadeasun mukaan ja Zipulle pari lämmintä takkia. Lämmintä oli nimittäin noin kolme astetta... Sääliksi kävi arvioijia (Pernilla, Christa ja Jessica) ja liikkureita, koska koko näyttö kesti lähes kolme tuntia. Iso kiitos heille!! Mukana oli paljon tuttuja katsojia, mm Tarja, Maria, Sirkku, renkaalaisia ym ja heistä tuli hyvä fiilis. Lisäksi HOTista olivat mukana Laura ja Marko, jotka molemmat muuten selviytyivät todella hienosti!

Meille arvottiin lähtövuoroksi nelonen, joka oli oikein mukava paikka startata. Kaikkiaan meitä oli 18 pyrkimässä, joista 16 perjantaina ja kaksi sunnuntaina. 

Paikalla istumisessa satoi ihan kunnolla. Otin takin pois vähän ennen, että tottuisi kosteuteen. Oli istunut oikein onnellisen näköisenä koko ajan. Sanoinkin piilossa, ettei Zip varmaan huomaa sadetta ollenkaan:)

Seuruu
Lähti siististi ja kaiken kaikkiaan piti kontaktin hyvin, vaikka tässä on vielä tosi paljon työtä. Suunta on kuitenkin mielestäni oikea nyt. Tulihan sille vähän pään laskuja, mutta vähemmän kuin etukäteen arvelin. Sitten juoksuosuudessa mokasin. Huppu oli niin syvällä päässäni, että pelkäsin etten kuule Ansun käskytystä (vaikka Ansu puhui kyllä kovaa). Siirsin huppua pois päästä ja Zip pomppasi, koska varmaan luuli, että saa palkkaa. Pomppi vielä 2-3 kertaa, ennen kuin lopetti. Huh. Kyllä harmitti, sillä seuruu oli ollut aika hyvää siihen asti. Kiitin taputtamalla ja vapauttamalla kehuihin. 

Luoksetulo
Laitoin koiran välissä makoilemaan ja seisoskelin sen vieressä katsoen muualle. Tuli siitä hyvin mukaan liikkeen alkuun. Teki hyvän luoksetulon. Stopitkin olivat suht hyvät ja vauhti säilyi, joskin laitoin maahan ehkä liian aikaisin. Kovin pahaa banaaniakaan ei tullut. Hyvä.

Ruutu
Ruudun alussa menin väärään paikkaan (olin muka nähnyt jonkun tekevän siitä) ja Heikki hätisti minut lähemmäs merkkiä. Tuossa kohtaa ajattelin, että varmaan nostaa kierroksia ja kehotin olemaan nätisti ja vakavasti. Merkki oli ok, joskin jäi vinoon. Meni merkille vasemmalta. Ruutuun meni kamalan kovaa. Yritin ajoittaa stoppaamisen hyvin, mutta en tiedä olinko kuitenkin myöhässä, kun ehti ihan takalaitaan. No, pohdin aika kauan, mitä tehdä:) En uskaltanut sanoa uudelleen ruutukaan, koska treeneissä ei ole osannut aina tulla ruutuun, vaan on lähtenyt pinkomaan jonnekin hurjaa vauhtia (ruutu = juokseminen). Käskin siis maahan ja toivoin parasta. Mielestäni oli sisällä nippa nappa, mutta en tiedä, mitä olivat mieltä. Loppuosa oli hyvä, tosin Zip oli vähän levoton ruudussa, kun kävelin kohti alussa. 

Nouto
Tähän olen tosi tyytyväinen. Haki sorvatun kapulan nopeasti ja siististi sekä irrotti heti. 

Kauko
Järkkä oli s-i-m-i-s-m. Oli hankala. Eka seisominen etupainoinen, siitä istumaan siirsi takajalkoja eteen. Maahan hyvin, samoin istumaan ja seisomaan. Seisomasta maahan siirsi takajalkoja eteen. Tämän tiesinkin olevan vaikea, koska on kesken tuo takajalkojen ajattelu. Treeneissä on jo pari kertaa väläyttänyt jotain tajuavansa, mutta olen ollut lähellä. 

Kokonaisuuteen olin oikein tyytyväinen. Teimme yhdessä, Zip ei häiriintynyt sateesta, ihmisistä, sadeviitoista eikä -varjoista eikä paikasta. En tiedä, huomasiko se niistä mitään. Harmitti tietysti tuo seuruun oma moka, mutta se ei ollut koiran vika. Teimme Eevan kanssa hyvän jäähdyttelykävelyn ja sen jälkeen sai mennä lämpimään autoon kuivan takin kanssa. Illalla puoli kahdeksan aikaan Pete ja Zip lähtivät kotiin viettämään ihan vapaata viikonloppua. Molemmat olivat sen moneen kertaan ansainneet. 

Kovin paljon en muita ehtinyt näin ollen nähdä, mutta osan näin. Hyviä koirakoita todella. Lähes kaikille muillekin kävi joitain pieniä ja suurempia virheitä. Nyt vain odotellaan, mitä tapahtuu ja ketkä pääsevät. Päätökset tekee lopullisesti tokojaos. 

Meg


Jatkoimme treenejä viikonloppuna. Lauantaina Meg teki pienryhmässä, missä olivat meidän lisäksemme Heikki, Leena, Mari, Nina ja Maarit vierailevana tähtenä. Megin kanssa tehtiin tunnaria ja sen paluuvauhtia. Piilotettiin yksittäistä kapulaa ja nyt se olikin paljon parempi. Olen tehnyt tätä ja normia kentällä joskus ja niissä ei ollut eroja. Mutta nyt oli hyvä ja sain palkattua hyvin. Opetin Megiä tulemaan vasemmalta puoleltani selän takana olevaan palloon (sunnuntaina loogisesti päätinkin opettaa Megin kiertämään selän takaa sivulle - tosi loogista:) Teimme myös tunnaria, missä nostin virettä kierrättämällä koiran ensin vauhdilla kapuloille. Näissä tuli ehkä yksi moka kapuloilla, muuten oli hyvä. 

Sunnuntaina Meg oli Marian opissa. Teimme kisamaisen kokonaisuuden (luoksetulo, ruutu, ohjattu ja tunnari). Näissä on ollut ongelmia, koska koira kadottaa fokuksen odottaessaan kapuloiden vientiä. Nyt teki ihan ok, mutta ei mennyt kunnolla merkeille ja jouduin käskyttämään uudelleen. No, emme ole treenneetkaan kunnolla pitkään aikaan, joten ehkä se selittää tämän. Maria kehotti olemaan positiivinen, työstämään omia ajatuksiani ja kielsi antamasta periksi. Minun pitää ajatella koiran vahvoja puolia ja sitä, miten voin hyödyntää niitä rakentaessani kokonaisuutta. Hän kehui koiraa ja sanoi, että se on hyvä ja vahva ja sillä on uusia asioita kaivettavaksi esille.

Meg mielellään aina vilkuilee ympärilleen kisoissa eikä fokusoi tulevaan tehtävään. Marian kanssa koetettiin sellaista, että hän liikkurina palkkaa koiran, kun se katsoo eteenpäin. Hän tai apuri antavat minulle merkin, kun koira on hyvä, jolloin voin vapauttaa sen vapautussanalla liikkurin tarjoamalle palkalle. Näin koiralle on hyödyllistä katsoa liikkuria, ei ympäristöä. Tässä pitää miettiä koiran saamaa hyötyä. Pitää olla tarkkana siinä, että koira varmasti katsoo liikkuria, kun vapauttaa. Tätä ei voi tehdä liikaa, ettei koira jää kiinni liikkuriin; kapuloiden pitää olla tärkeitä. Samaa voi tehdä namilla tunnarissa. Siinä on hyvä olla avustaja, joka näyttää peukulla, kun koira katsoo. Palkkaus tehdään vain vientivaiheessa, ettei koiran fokus häviä kapuloista. Tämä oli mielenkiintoista ja ehdottamasti kokeilen tätä. Megille sopii jännittävyys niin hyvin. 

Tärkeää on myös pystyä kontrolloimaan koiran tahtoa, ettei kaikki mene taisteluksi. Tärkeää on myös rikkoa kaavoja palkkauksen suhteen (ettei aina palkkaisi vain lopussa).

Kerroin siinä kaikille, että Meg jää pois renkaasta tämän kauden jälkeen tai aiemmin. Me olemme olleet renkaassa neljä vuotta ja saaneet valtavasti apua sieltä. Olen käynyt kaikki tärkeimmät asiat läpi ja nyt ehkä pärjään omillani ja muiden avulla. Lienee oikea aika luopua ja antaa sama mahdollisuus jollekulle muulle. Tästä olen jo aiemminkin puhunut, jo jonkin aikaa. 

Oli tosi kiva ja hyödyllinen treeni, mistä jäi hyvä mieli. Maria on todella mukava ja kannustava kouluttaja.

Sunnuntaina iltapäivällä jatkoimme jälleen samassa pienryhmässä. Voi hyvän tähen, että oli hauskat treenit. Olin niin väsynyt, että tein Megin kanssa vain mukavia juttuja kuten sivulle tuloja takaa, vaihtoja passiivisuudesta aktiivisuuteen pallolla (tämä sujui muuten hitsin hyvin) ja ruutua, joista ekan merkki oli todella hyvä ja toisen jouduin uusimaan. Ruudut olivat hienot. Heikki teki Megin kanssa myös ruudun ja Maarit teki seuruuta. Hyvin Meg vaihtoi ohjaajalta toiselle ja oli ihan yhtä mielissään molemmista:) Treenit olivat kyllä niin hulvattoman hauskat, ettei mitään rajaa. En tiedä, milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon.

Muutenkin leiri oli todella, todella kiva ja hauska. Varmasti hauskin kaikista, mitä ollut. Mutta ehkä mukana oli niin hupaisaa seuraa:)) Terveisiä vaan samaan parakkiin Ansulle, Tesulle, Maaritille, Ninalle, Sadulle, Jaanalle, Elinalle ja Katrille! Terveisiä ja isot kiitokset myös kaikille muille päivä- ja ilta- ja saunaseurasta!! Lauralle spesiaalikiitos! Ja Katjalle kiitos kaffiseurasta Orimattilassa:) On etuoikeus kuulua tähän porukkaan. Myös Megillä oli superhauskaa. Se sai molempina päivinä hengailla täysillä mukana ja seurata kaikenlaisia leffoja... :)