Meg sai karsintanollat kasaan ja flunssa kiusaa

Kuusi punertaa

- 

Tällä viikolla aurinko ei ole paistanut minulle, sillä olen ollut flunssassa ja sain antibiootit ja kaikki. Onpahan tullut levättyä. Siinä on vain se huono puoli, että treenit ovat jääneet väliin kokonaan. Ainoastaan kaukoja on tehty kotona. Sinänsä ollut ihan ok, sillä seudulla on taas pahaa kennelyskää, vaikka luulin, että epidemia on jo ohi. Nyt vaan pitää olla tarkkana. 

Meg

Agi

Pete on päässyt hyvin kisaamaan nyt Megin kanssa. Karsintanollat ovat täynnä, mikä on hieno juttu. Viimeisen nollan Meg sai P-HAU:n kisoista 9.5. ja samalla myös voittivat luokan. Tänään torstaina voittivat hyppyradan Ojangossa. Viime viikonloppuna oli Top Teamin harjoitusviikonloppu Jyväskylässä. Meg oli ollut tuhma eikä ollut kuunnellut mm sylkkärissä, vaan oli painellut omia teitään. Elina J käski Peten stopata Megin ja vasta kun oli kuulolla, oli saanut mennä. Tämä oli toiminut hyvin tietyissä tilanteissa ja koira oli tietysti hyvin kuulolla. Tämä oli muuten neljäs ja viimeinen Top Team tällä kaudella. Pete on käsittääkseni tykännyt tosi paljon. 

Toko 

Tokoa Pete ei ole päässyt paljoakaan tekemään, mutta nyt tiistaina olivat HOT:n kokeenomaisissa treeneissä Hämeenkoskella.

Paikallamakuussa oli mennyt lonkalle, Pete kävi korjaamassa.

Seuruu näytti nyt nauhalta paljon paremmalta, hyvä. Zetassa ei ollut istunut, mutta Pete oli sanonut käskyn jotenkin nopeasti, kun itse sanon is-tu. Lisäksi Pete eksyi matkallaJ

Luoksetulossa lähti hyvin, mutta stop valui, seuraava väli varovainen, ok maahan ja loppu ok.

Ruudun merkille Pete ei muistanut viritellä ja se ei ollut kovin rivakka. Oli kutsunut pois, virittänyt, aloittanut alusta ja nyt oli hyvä, mistä palkka. Ruutu itsessään oli todella hyvä. Sivulletulo oli myös hyvä, Pete vahvisti sanomalla ”sivu” koiran tullessa.

Ennen ohjattua oli tehnyt merkkiä kehän ulkopuolella ja nyt muisti viritellä ennen merkille tuloa. Hyvin koira pysyi hereillä ja teki todella hienon merkin. En tiedä, ennakoiko vähän hakuun, mutta haku joka tapauksessa oli ok. Metalli oli myös erinomainen Megiksi, tunnari samoin. Kaukotkin näyttivät olevan aika kuosissa.

Harjoiteltavaa riittää, mutta erityisesti pitänee keskittyä tuohon zetaan, luoksetuloon ja seuruuseen. Tuota treeniaikaa on aika rajoitetusti kuitenkin.

Zip

Viime viikon lopulla Zip kävi Maarella, joka löysi kuin löysikin siltä jumin syvältä lantion lihaksista. Tämä on säteillyt koiran etuosaan asti. Zip oli alkuun huohottanut ihan hurjasti ja lähes heti oli valahtanut ihan veltoksi ja kuolannut. Kuulostaa hurjalta, mutta Maare sanoi sen reagoineen vahvasti käsittelyyn ja sen jälkeen oli rentoutunut kokonaan eli lukko oli auennut hyvin. Toki menemme sinne uudestaan ja jatkamme hoitoa. Koirasta ei ulospäin näy ulkopuolisen silmin mitään, mutta meikäläisen haukansilmä kyllä näkee kaiken. Treenata toki saa ja elää ihan normisti. Olen aina vain niin hitsin ylivarovainen, että alkaa itseäkin ärsyttää. 

Treenattu ei juurikaan siis olla, harmillista kyllä. Olen ollut niin vetämätön, etten ole jaksanut tai suorastaan voinut tehdä oikein mitään. Mutta tänään käytiin vähän tekemässä Patarilla Kirstin kanssa.

Ruudun tein kehänauhojen kanssa. Ekassa paikassa kehänauhat olivat noin metrin päässä ruudusta ja nauhan takana oli vielä yksittäinen tötterö. Ekalla kerralla Zip meni kyllä jotenkin ruutuun, kehänauhan puolelle. Käskin uudestaan ja sitten vain alkoi tarjota kaikennäköistä. Korjasi sitten kyllä ruutuunkin. Tein uudelleen, nyt oli ok. Seuraavaksi tein eri suunnasta, missä ei enää ollut ongelmia. Sitten vaihdoin ruudun sekä kehänauhat toiseen paikkaan ja laitoin tötteröitä kehänauhan toiselle puolelle. Ekalla kerralla ruutunauhat lähtivät mukaan ja koira meni aika taakse. Uusittuna meni taakse, mutta ajatteli kyllä ihan oikein eikä tilaa ruudun takana. Vaihdoin suuntaa ja nyt pinkaisi loistopaikkaan. Hyvä treeni!

Teimme lisäksi noudon alkuja, missä palkkasin, kun koira istui suorana ja piti kontaktia minuun, vaikka heilutin kapulaa ja heitin sen. Näitä ei oikein voi koskaan tehdä liikaa Zipun kanssa. Haluan, että se on ryhdikäs aluissa eikä ota etunojia. Vitsi, että se kehitti nekin nopeasti. Enkä puuttunut niihin heti, ääliö.

Metallia tehtiin myös. Kantoi todella huonosti ja oli ihan löperö. Piti tehdä ihan alkeispitoharjoituksia. Hiffasi kyllä nopeasti ja yritti tehdä oikein. Sama tehtiin tunnarikapulalla ja sekin oli hankala, mutta toisinpäin. Ote on liian tiukka ja toisaalta taas saattaa liikuttaakin, kun saan sen löysentämään otetta. Nämä tehotreeniin kotona.

Lopuksi vielä kaukoa. Piti tehdä s-i, mutta koira halusi tehdä vain s-m – jotka sinänsä olivat ihan hyviä.
Kiitos Kirsti treeniseurasta, oli kivaa!

--------------------------------------------------

Saimme valmennusrenkaan näytön kommentit ja tulokset. Tulokset olivat mukavaa luettavaa, sillä olimme kärjessä. Hienoa, että onnistuimme lähes kaatosateessa niin hyvin.

Kommentti: Näyttävä ja iloinen koira, vähän rajalla onko kohta liikaa (virhevaara suurempi kun koira melkein liian korkeassa vireessä). Korrekti ohjaaja. Potentiaalinen pari.

---------------------------------------------------

Tällä viikolla on ollut enemmän aikaa seurailla koirien touhuja. Zipulla on juoksu ja jotenkin siitä on nyt tullut kovin läheisyyshakuinen. Se makaa mielellään vieressä ja haluaa rapsutuksia. Tämä kyllä alkoi jo jonkin aikaa sitten, joten juoksulla ei liene vaikutusta tähän. Ennen Zip vain käväisi ja meni taas. Hurjan kiltti se on eikä sitä tarvitse useinkaan kuin katsoa, niin se heti lopettaa epätoivotut hommat. Ja toisaalta kovin leikkisä ja iloinen. Mutta ei se mikään pehmo silti ole ja sen työintoisuus on hurjaa. Toisista koirista se ei niin välitä; se ei leiki vieraiden koirien kanssa ja näpsäisee mielellään, jos joku on liian tungetteleva tai tulee estämään sen touhuja. Se lisäksi vielä tykkää kostaa tungetteluja jälkeenpäinkin vähän näpsäisemällä ohimennen - mitä inhoan. Pieni tosikko. Meg on sen ehdoton idoli eikä se näe eikä kuule mitään muuta kuin sen. Meg on siitä saanut mahtavan alamaisen.

Meg taas on niin täynnä itseään ja kovin itsevarma. Sen itseluottamus on megaluokkaa. Koskaan sen ei ole tarvinnut tapella. Jos tulee uhkaava tilanne, se kenties nostaa ylähuultaan, mutta ei tee elettäkään tapellakseen. Yleensä kaikki lakoavat heti ojennukseen ja poistuvat takavasemmalle. Tämä ei toki estä sitä, että se laittaa kaikki ojennukseen napakasti huomauttamalla, jos ne vaikka joutuvat samaan takakonttiin… Sen jälkeen se olettaa, että homma on selvä loppuiäksi ja se on siinä. Ja niinhän se on. Ärsyttävää sinänsä näin nolon omistajan näkökulmasta. Nykyään, steriloinnin jälkeen, se on kyllä vallan laupias kaikille ja todella leikkisä. Kotonakin se leikkii mielellään meidän kanssa aina kun on tilaisuus. 

Treeneissä en ole koskaan saanut sitä oikeasti tossun alle kuin hetkeksi, myönnettävä on. Sillä on aina toinen vaihtoehto takataskussa, mistä sen voi ottaa esille nopeasti. Luulen, että se nauttii tuon ”salaisen” vaihtoehdon olemassaolosta.

Kotona koirien ero näkyy selvästi. Esimerkiksi tällä viikolla molemmat ovat himoinneet käytettyjä nenäliinoja, mitä on nyt riittänyt reilusti. Zip hiippailee varovasti muina naisina ja kuin vahingossa saattaa koskettaa nenäliinaa. Sanon sille että ”oho” tai ”oi joi” ja se hipsii nolona pois. Meg sen sijaan marssii paikalle ihan pokkana, katsoo minuun suoraan ja ottaa nenäliinan. Kun torun, pudottaa kyllä heti ja marssii paheksuvan näköisenä häntä pystyssä pois. Löydän jatkuvasti likaisia ja puhtaita nenäliinoja joka puolelta. Aina se onnistuu varastamisessa, vaikka yritän vahtia. Ihailen sitä suuresti.

Huomenna alkavat MM-kisat! Jee! Nyt vaan katsomaan livenä http://obedience2012.jimdo.com/links/. 

Perjantai:
20 Nina ja Ässä
25 Leena ja Dina
50 Jessica ja Mac


Lauantai:
1 Tarja ja Zici
15 Christa ja Kaaos
27 Heidi ja Mette
43 Katja ja Zen


Nyt vaan peukut pystyyn! Onnea ja tsemppiä kaikille!! Finaaliin kaikki, mars!