Ensilumi ja syvällistä pohdintaa

Torstaina

Perjantaina

-
No tänään se sitten hupsahti maahan, se ensilumi. Noin vain, salakavalasti ja varoittamatta:) Ja johan ne ekat perhanat ajoivat taas liukkaalla meidän pensasaitaan. Melkein. Vain yksi katkennut oksa. Viime vuonna meni pensasaita pari metrin matkalta, kun liukastelivat tuon mutkan suoraksi.  Tänään oli joku ajanut traktorilla leveäksi ja sen on nyt nurmikko näköinen. Joku oli nähnyt, muttei ollut tajunnut ottaa rekkaria ylös. Olisin ottanut siitä yhteydenotosta kaikki irti. Raahasimme illalla vielä kunnon kivet aidan suojaksi. Ajakaa nyt, senkin horopäät, niin ainakin autot kärsii! Niin! Ensi viikolla saa kaupunki tuoda mutkaan betoniporsaat ja sitten katsotaan, ketä naurattaa. Kohta on pakko laittaa tännekin pari kirosanaa. Ne kun kaikuvat jo kotona, kun vain ajattelenkin kaikkia hurjastelevia, karkuun päässeitä mulkvisteja. Onneksi punaviini, sauna ja hyvä ruoka auttavat kummasti. Huh, nyt helpottaa:)

No niin, palataanpas asiaan eli treeneihin. Maanantaina huilattiin, mutta tiistaina oltiin Kirstin kanssa Venetsiassa. Meillä on treffit joka toinen tiistai.

• Ohjatun suunnat olivat aiheena. Tein kolmella namialustalla. Vähän tuli alkuun hakemista, missä selvästi kävi ilmi, ettei koira tajua oikeasti suuntia. Lähtee aika hätäiseen keskelle oikean sijasta. Kirsti kiikutti kiltisti namia kisanomaisesti alustoille ja Zip alkoi hiffata.
• Treeneistä jäi mieleen myös seuruu, mistä sain aika murskatuomion ja varmasti aiheesta. Koira oli epätasainen ja näytti varmasti huonolta. Auts.

Keskiviikkona treenattiin vain kaukoja ja paikallamakuuta kotona ja muuten vain lenkkeiltiin.

Torstaina pidin vapaapäivän. Päivällä oli mukavaa tiedossa, sillä menimme Aijan ja Chilin, Katan ja Kitan sekä Riitan ja Numan kanssa treenimään Korkeavireelle.

• Metallinouto oli aika ok ja kapula oli hyvin suussa. Se oli keskeltä paksua mallia eli helppo kantaa.
• Luoksetulo oli hyvä, tein vain stopin ja otin siitä sivulle.
• Seuruukin oli parempi kuin tiistaina ja sain ihan positiivista palautetta siitä. Toki takaosa elää jne, mutta ei tarvitse viilata ranteita auki:)
• Ruudussa tuli ongelma, sillä merkillä kävi taas tötsän kimppuun, mistä piti huomauttaa ja sitä kautta myös ruutuun tuli ääni. Keskeytin ja hätistin koiran kauemmas makuulle. Sitten uudelleen ja nyt oli ok.
• Tunnarissa ei ollut hyvä. Teimme kisanomaisen. Hätäili kapuloilla ja töni vieraita ja tuli vielä nahkeasti takaisin. En tykännyt yhtään. Plääh plääh. Ja plääh.

Sain ehdotuksen alkaa keskittyä kokonaisuuksiin enemmän palojen sijaan. Ja se on niin totta, pakko on näin tehdä.

Treenit olivat todella kivat, kiitos kaikille! Loppuiltapäivä menikin metsässä mahtikelistä nauttien.

-------------------------------------------------

Perjantaina HOTilla oli Christan kurssi Hollolassa. Pakkasta oli treenien loputtua seitsemän astetta, huu.

Zip oli oikein hyvä ja olin tosi tyytyväinen.

• Aloitimme seuruulla. Zip koetti keskittyä hyvin, ei painanut eikä nyökkinyt. Sillä on ongelmia, kun tullaan kohti seinää, estettä tms. Se alkaa kääntyä vasemmalle ja takaosa elää tosi paljon. Christan mielestä se kaipaa rauhaa ja olen itse täysin samaa mieltä. Olemme muutenkin tehneet tosi paljon käännöksiä vasemmalle ja senkin takia ennakoi. Mutta nyt oli hyvä eikä painanut. Teen nyt pitkiä suoria pätkiä, jolloin rauhoittunee kuten tänäänkin. Noin puolivälissä suoraa alkoi olla hyvä, mutta aina käännöksen jälkeen alkoi enemmän touhuta kunnes taas rauhoittui. Kun selviää näistä suorista hyvin, voi tehdä käännöksiä erikseen. Ideana nyt siis se, ettei koira koko ajan mieti käännöksiä eikä ole levoton ja touhuava jne. 
• Toisena teimme tunnarin kisamaisesti. Vuokko vei kapulat riviin, mikä on aina vaikeampi Ziipulle. Nyt oli hieno: reippaasti kapuloille, hyvä haistelu ja reippaasti takaisin. Olipa kiva. Olen tässä tehnyt niitä stoppaamisia, mutta en tiedä, onko hyvä. Leirillä vielä oli ok, mutta on nyt ehkä viiveellä reagoinut epävarmuudella esim takaisintulossa. Haluaisin tähänkin rauhaa ja itsevarmuutta ja iloisuutta. Sen takia nyt en tee muuta kuin keskeytän kisamaisuuden, jos ottaa väärän (en voivottele tai tee muutoin isoa nroa tästä). Jos hämpsii mutta tuo oikean, annan tulla sivulle edelleen ja kehun, mutten palkkaa. Teen uudelleen niin, että olen lähempänä, jolloin koira kyllä tietää, mistä on kyse. Kun on ok, palkkaan. Lopuksi teen vielä normisti. Kotona olen tehnyt erikseen pari kertaa takaisintuloa kapulan kanssa ja palkannut tosi hyvin sivulla. Tämä on ok Christankin mielestä, joskin piilottamisen voisi jättää pois. Sen sijaan voisi jättää kapulan koiran eteen eli tehdä normia noudon paluuta.

• Lopuksi katsoimme vielä ruutua. Merkkiä odotin kiinnostuneena, sillä on nyt muutaman kerran käynyt kiinni merkkiin. Nyt meni hyvin merkille eikä käynyt siihen kiinni:) Samoin ruutuun menot hyvät, joskin eka ruutu jäi eteen. En nyt puuttunut siihen, kun muuten oli siisti. Toinen oli korrekti. Tässä alan nyt tehdä kokonaisuuksia, etenkin, jos alkaa nostaa kierroksia. Teen ensin pari liikettä alle ja sitten ruudun kokonaisena liikkeenä. Ai niin, merkillä pitää taas muistaa se, ettei koira saa katsoa minusta ruutuun. Jos katsoo, huomautan. Ja kun fokusoi minuun, kehun ja päästän ruutuun.

Muutenkin Christa puhui taas asiaa. Illan aikana puhuttiin mm paluusta perusasioihin. Jos koira kadottaa kontaktia, pitää tehdä kontaktitreeniä. Jos se häiriintyy muista, pitää tehdä häiriötreeniä ajatuksella. Ei saa oikaista, vaan tarttua härkää sarvista. Muuten ei edisty.

Kivat ja hyödylliset treenit jälleen kerran, kiitos C! Näimme vielä esimerkin pentutreenistä, kun pieni ED sai näyttää taitojaan meille. Ihana pentu.

Olen miettinyt paljon treenejäni enkä ole ollut ihan tyytyväinen. On ollut jotenkin sekavaa, kun on pitänyt tehdä vähän kaikkea pitkän tauon jälkeen. Nyt alan tehdä kokonaisuuksia enemmän. Ilman muuta teen myös paloja. Pitää myös miettiä, millaisia treenejä haluan ja mistä on hyötyä: porukalla vai yksin. Haluan onnistuneita treenejä, se on lähtökohta. Haluan mennä hyvällä ja rennolla tuulella kotiin ilman, että täytyisi miettiä mitään ylimääräistä. Treeneistä on jäätävä positiivinen fiilis, eikä se tarkoita, että kaikki olisi mennyt putkeen. Se tarkoittaa sitä, miten itse pystyn käsittelemään tilanteen. Niin se on. Eikä vain sohella sitä ja tätä kiireessä ja vältä hankalia tilanteita samalla ja lopeta edistymistä. Tänään pääsin keskustelemaan aiheesta Treenit ja se kyllä selkiytti omaa ajatteluani.

Olen toisinaan ihan poikki tullessani kotiin treeneistä. Toisinaan myös tuntuu, että aika vain menee tässä hukkaan eikä jää kuin huono maku suuhun. Jokaisen pitää tosiaan vain ottaa vastuu omista tekemisistään eikä lykätä sitä toisen vastuulle - myös itseni. Jokainen myös tekee niin kuin tekee eikä muiden tarvitse sitä pohtia. Ei minunkaan. Se helpottaa. 

Pystyn vaikuttamaan vain omaan tekemiseeni ja siitä tekemisestä aion nauttia.