Kalakukkoa Kuopiossa ja varalla Budapestiin

-
Nyt onkin aikaa humpsahtanut sitten viimeisen päivityksen. Meille tulee uusi keittiö ja sen kanssa on ollut aikamoinen mietintö. Miten voi olla niin vaikeaa valita kahdesta loppusuora-toimittajasta?

Viikko sitten lähdin kuitenkin Kuopioon 23.2. kisaamaan viimeisen karsintakokeen teemalla kaikki tai ei mitään. Pääsin Mikkelistä Maaritin ja Pulmun kyydissä, joten ei tarvinnut ajaa koko matkaa. Ko viikolla ehdin töiden, iltakokousten, keittiöiden, Zipun osteopaatin, oman vesijumpan ym takia treenata vain kerran. Senkin tein perjantaina, kun päätin lähteä. Humputtelimme vain, mikä oli tosi viisasta... Lisäksi Zip pääsi tekemään aksaa pari kertaa, mikä varmasti nosti sen itsetuntoa kivasti. Maare muuten kertoi Zipun olevan huippukunnossa ja se jos mikä oli kiva kuulla.

Kuopiossa meitä karsijoita oli vain seitsemän paikalla. Tuomarina oli Nokelaisen Anne.

Paikallaolot -10

Seuruu - 9
Tämä ei tuntunut niin hyvältä ja unohdin ajatella esikuvaani kokonaan;) Ei ihme siis.

Zeta - 9
Tässä ei kai mitään ihmeellistä, normi.

Luoksetulo - 10
Stoppi ei ollut kamalan hyvä.

Ruutu - 7
Tässä sekä ääni sitten tuli. Verkassa ja kehän alussa ajattelin koiran olevan vähän rauhallisempi, mutta ei sekä ollut. Merkille kovaa ja sitten vinkaisu kun lähti. Pysähtyi itse ja hiippaili takaisin merkkiä kohti. Olin ihan ällikällä lyöty. Lähetin uudelleen ja oli hiljaa. Tästä olisi pitänyt saada nolla.

Kyllä tuntui ikävältä. Tämä oli eka kerta kun tuli ääntä kisassa.

Tauolla koetin testailla koiraa ja tuntui olevan ihan ok. Kovin luottavainen en ollut.

Metalli - 10
Koira tuntui taas hyvältä.

Tunnari - 10
Tämäkin oli ok, joskin epävarmuus näkyi jossain määrin.

Kauko - 10
Hyvin teki.

Ohjattu - 0
Koetin olla tiukka koiralle ennen lähetysaikaan tuloa. Ei kuitenkaan ollut hyvä eikä kunnolla noussut suoraksi liikkurin käskystä. Merkille kovaa ja heti vinkaisu, kun lähetin. Olin jo etukäteen päättänyt ottaa pois, jos ääntä tulee ja niin tein. Helppoa se olikin, sillä koira pysähtyi taas itse nolon näköisenä. Anne oli ihan ihmeissään, koska ei ollut kuullut mitään. Sanoin, etten halua päästää koiraa kapuloille äänen takia.

Selvästi jokin meni pieleen valmistautumisessa. Olen ollut niin luottavainen, kun ääntä ei ole tullut kisoissa eikä enää treeneissäkään. Tuollainen treenaamattomuus ei ainakaan sovi lainkaan. Eikä mikään hölmö humputtelu juuri ennen kisaa, koska nostaa itseluottamusta niin paljon.
-------------------------------------------

Viime viikolla ehdin tehdä kokonaista kaksi treeniä. Palautustreenissä olin ihan hiki päässä, sillä ääntä tuli urakalla monta kertaa peräkkäin sekä ruudussa että ohjatussa. Eikä meinannut millään uskoa, vaikka luin lakia urakalla. Vihdoin saatiin menemään ok. Ohjatussa tuli vielä yksi ääni.

Perjantaina 1.3. katsottiin Christan kanssa tilannetta. Tein alle zetan ja suoran luoksetulon. Ääni tuli heti merkiltä, kun kiihdytti kohti ruutua. Motkotimme sille molemmat ja sen jälkeen ei kyllä puhunut mitään eikä olisi puhunut, vaikka oltaisiin keksitty mitä.

Koetan nyt pitää koiraa pidempään merkillä niin, että siitä pääsee eteenpäin vasta, kun vire on alempi. Lisäksi taas rikon sen rajatonta itseluottamusta ja lasken odotusarvoa stoppailemalla yms sitä paljon niin, ettei aina pääsekään ruutuun tai kapulalle. Olen miettinyt tätä paljon.

Sunnuntaina 3.3. treenasimme Vironmäellä isommalla porukalla. Siellä tein luoksetulon jääviä muutaman niin, että Maria palkkasi takaa namilla. Teki oikein hyvin. Tunnarin Tarja rakensi sellaisen hevosesteen alle. Zip oli tosi hyvä, tarkka ja rauhallinen ja laukkasi vapautuneesti takaisin. Alle vielä luoksetulo suorana ja sitten ruutu. Nyt ei tullut kertaakaan ääntä. Pidin pidempään merkillä ja kun päästin, käskin huilaamaan ja kehuin siitä vähän. Käytimme myös namipurkkia, mutta se jotenkin nostaa koiraa - tosin se ei siitä mitään tajunnutkaan. Ei siis löytänyt koko purkkia. Ei ihme, että vähän hermostui.

Ohjattu on nyt selvästi pahempi, sillä siinä tuli taas ääni. Käskin vain maahan ja toruin. Sen jälkeen oli hiljaa lopuissa toistoissa. Stoppasin taas kapuloille mennessä enkä antanut hakea kertaakaan. Tämäkin tietysti saattaa sitä turhauttaa, jolloin ääni voi taas tulla. Katsotaan. Uskon, että asettuu, kun saan vaan tehtyä muistutuksia ja vähän romutettua sen lujaa luottamusta kiihdytyksen ihanuuteen.

Viime viikolla tuli mukava tieto myös maajoukkueen varakoirapaikasta (2.). Olin ja olen todella mielissäni, sillä kyllähän meidän turneeseen kaikenlaista sekavaa mahtui. Joukkueeseen olisin tietysti halunnut, mutta sitä ennen olisi pitänyt pärjätä myös karsinnoissa:) Meillä on taas hieno joukkue, jonka taso on kyllä huikea! Onnea siis Anu ja Luu, Christa ja Kaaos, Jessica ja Mac, Katja ja Zen, Nina ja Ässä sekä Tarja ja Zici sekä menestystä matkaan! Onnea myös kisaan lähtevälle ykkösvarakoirakolle Sadulle ja Piulle ja kolmosvaralle Katille ja Intolle!  Ja tsemppiä jojo-Maaritille. Kyllä tekisi mieli niin paljon lähteä katsomaan kisoja Unkariin.