Wappuwääntöä

- 
Vappupäivän aamuna tehtiin pitkä lenkki Riitan, Toscan ja Cocon kanssa. Olipa ihanaa tallustella auringonpaisteessa.

Onpa minulla pyöreät silmät, jestas!

Riitta ja Tosca - seuruuta vapun kunniaksi

Vapunpäivänä huristelin Tikkurilaan treenaamaan Ansun, Christan, Marin ja Tesun kanssa. Treenit alkoivatkin rattoisasti, sillä nautimme pienen brunssin ensin. Oi, miten oli kivaa. Ja jututkin olivat aika vappumaisia :)

Kaukotkin olivat aika hyvät Ansun pitäessä kiinni takajaloista. Pari kertaa yritti teputella, mutta ihmeen hyvin Zip kykeni pysymään ihan paikallaan välittämättä Ansusta mitään. Hyvä. Ainahan Pete on pitänyt kiinni, mutta vain sivusta eikä takaa niin kuin nyt muutaman kerran on tehty. 

Tunnarikin oli ok. Olin taas lähellä. Tuli minun makuuni liian kovaa kapuloille, mutta selvisi siististi. 

Ohjatussa ei sitten enää ollutkaan järjen häivää. Stoppasin kyllä merkille mennessä istumaan, kävin kävelemässä, otin mukaan jne, mutta hakuun lähti silti aika hurjasti. Ei olisi pitänyt päästää ollenkaan. Kuunteli kyllä ja istui käskystä matkalla kapulalle. 

Ruutu - hohhoh. Tai huhhuh, miten vaan. Lähti hakemaan ohjatun kapuloita, kaahasi ja oli ihan pihalla. Tajusin kyllä heti, ettei osannut enää erotella. Olen käyttänyt uusia käskysanoja sekä ruudussa että ohjatussa eikä vaan tajua niitä, jos on jotain vähänkin sekoittavaa mukana. En jäänyt tätä tekemään enempää, sillä oli pakko lähteä pian kotiin ja tuo olisi vienyt paljon aikaa. 

Metallin tein lopuksi niin, että heitin kapulan, jätin koiran istumaan, menin itse hypyn toiselle puolella ja teetin kaukoja. Hyvin teki. Toisella kerralla heitin, lähetin, käskin istumaan ennen hyppyä. Otin siitä seuruuseen. 

Kiitos kaikille treeneistä! Kivaa oli, vaikkei tainnut kaikilla muillakaan mennä ihan nappiin:)

Osa treenikavereista Ylva, Kentsu, Joku ja Zip

Pete piikkasi sillä aikaa keittiön laattoja ylös, joten huonon omantunnon kanssa ajoin kiireesti kotiin. Aika vaan aika aina hurahtaa.

Pakko oli vielä illalla mennä testaamaan, johtuiko tuo ruudun ja ohjatun huono erottelu vain uusista käskysanoista. No, ei johtunut vaan koira ei vain kuunnellut yhtään, pitikö hakea vai mennä ruutuun. Jouduin ihan vääntämään rautalangasta. Samaan aikaan piti olla tarkkana, ettei koira saanut sännätä vaan mennä rauhallisesti. Voi hyvän tähen. Voin sanoa, ettei ollut helppoa. Nyt täytyy tehdä näitä perusjuttuja lisää niin, että koiralle tulee selkeä olo.

Hurja vapputyttö niin sievänä ja kilttinä