Harhautumista rouvalta ja koiraltansa nrolla 62

- 

Kuluva kuukausi on ollut ihan kamalan hektinen. Keittiöremontti valmistui ja juhannuksena uurastettiin osa kamoista eli astioista ym laatikoihin ja osa kirppikselle. Kaikki piti pestä ja pakata jne. Nyt puuttuu enää matot - mitkä haluan - sekä jotain pientä. Tuli siitä kiva :)

Treenattu ollaan, pitkistä työpäivistä ja keittiöstä huolimatta mahdollisimman paljon. 

Kaksi kertaa olimme Maaritin ja Pulmun kanssa reissussa. Toisella kerralla kisanomaisissa Vantaalla ja toisen kerran kasvattajan kisanomaisissa Järvenpäässä. Molemmilla kerroilla kävimme myös paimentamassa. Zip pääsi myös kokeilemaan toisella kerralla, mutta se oli aika huvittavaa. Se vain tuijotti minua ja juoksenteli vain sinne tänne. Lampaat tietty väistyivät aina pois, mutta ei se tehnyt mitään vaikutusta Zipuun. Se oli varmaan vain tyytyväinen, kun sai esteettömän näköyhteyden minuun. Oli naurussa pitelemistä. Riitta koetti kyllä lohduttaa, että jos oikein kovasti treenaisin, se varmaan syksyyn mennessä huomaisi lampaat:) Pulmu sen sijaan oli ihan virtuoosi, vaikka oli vasta ekaa kertaa. Hienoa oli katsoa sen intoa ja lammastajua. 

Yhtenä sunnuntaina olimme pienemmän pöllöjoukon eli Ansun, Katjan ja Tesun kanssa treenaamassa Tesun ihanilla treeninurtseilla Luomassa. Olipa hieno paikka, meri ihan vieressä. Samaisena viikonloppuna juhlimme myös ystävämme Terhin viisikymppisiä Lahdessa, joten olin aika urheasti liikkeellä jo su-aamuna. 
Treenien jälkeen vielä grillasimme, joten olipa kiva päivä!

Yhden kerran treenasimme kisanomaisissa Tikkurilassa ja Malminkartanossa; siellä Petekin oli mukana. Kiitos Ansu kutsusta ja mahtavista kisatreeneistä!!

Väliin mahtuivat vielä agin SM-kisat ja juhannus. Ässämmissä Petelle ja Megille tuli kaksi hylkyä, mikä oli tietysti tosi tylsää. Mutta hyvin siitäkin selvittiin kohti tokon SM-kisoja, mihin Pete lähtee Megin kanssa. Juhannus meni juhliessa pyöreitä vuosia ja muuten vain sekä keittiöhommissa. Kävimme kuitenkin siis Malminkartanossa juhannussunnuntaina ja sepä olikin hyvä käynti. 

Paimelassa kylässä, kiitos Leku ja Risto!

Treenit ovat menneet vaihtelevasti. Olemme tehneet myös kokonaisuuksia, mutta olen koko ajan rikkonut kaavoja - en niin paljon kuin olisin halunnut, mutta en ole uskaltanut kisojen alla. Kaikkia liikkeitä on tehty eikä mitään ihan hirveää ole käynyt edes tunnarissa. 
Ruudussa en ole näyttänyt juurikaan kädellä, katsonut vain kohti ruutua ja joissain kisanomaisissa koira lähtikin toiseen suuntaan täyttä vauhtia... Pakko on näyttää nyt vielä vähän kädellä. Luulen, että käsiliike nostaa koiran virettä ja ilman sitä sen olisi pakko miettiä vähän. Tämä siis työn alle myöhemmin vielä. 
Ohjatussa olen stopannut koiran ennen kapulaa. Kun on kuunnellut, olen kehunut ja antanut nostaa kapulan. 
Zetaa olen miettinyt kovasti. En pääse siinä rytmiin vaan koira pomppii ja tekee vinoja asentoja. Ajattelin hiljentää tahtia, mutta saapi nähdä. 

Ääntä ei ole tullut kertaakaan ja koiraa on palkattu paljon. Ehkä liiankin paljon, sillä sen itsetunto nousi rakettina takaisin huippuunsa ja kerrassaan harhauduin menemään sen vouhotuksiin mukaan. Sen maltti oli tiessään ja homma meni sähläykseksi. Olen antanut sen nousta pikkuhiljaa enkä ole puuttunut siihen ajoissa. Onneksi sain siitä satikutia. 

HOT on järjestänyt myös hyviä treenejä eri teemoilla: tunnaria, paikallaoloja, luoksetuloa, kaukoja, häiriöitä jne. Näistä voisi mainita tunnaritreenit, jossa kaikki viisi ylemmän luokan koiraa olivat samassa rivissä. Kukin ohjaaja vei omansa riviin ja lähetimme koirat etsimään omansa vuorotellen. Ohjaajat palauttivat aina omansa riviin, kun koira toi sen ohjaajalle. Teimme myös niin, että oikean kapulan päällä oli talouspaperi. Siitä Zip selvisi hyvin. Samoin siitä, että se etsi 12 tuntia vanhaa omaa hajua. Olin hajustanut kapulan jo aamulla kotona. Koira joutui tekemään tarkasti töitä, mutta kyllä se onnistui. 
Paikallaolotreeneissä koirat istuivat peräkkäin, mikä oli myös hauska. Paikallamakuissa joka toinen koira makasi katsellen itään, joka toinen länteen. Ohjaajat poistuivat siis eri suuntiin. Kivoja treenejä!

Juhannusaaton aamulenkillä

Eilen olimme treenaamassa Christan ja Peten kanssa Sipoossa, helteisessä kelissä. Teemana oli maltti. 

Zetassa katsoimme rytmiä. Päädyimme kuitenkin nopeampaan kävelyyn, sillä se oli koiralle helpointa ja nyt jäävätkin olivat suorat. Tässä koira oli noussut ylös liikkeen alussa jo ennen kuin lähdin itse liikkeelle. Eli on alkanut ennakoida enkä ole huomannut mitään kuin pari kertaa. Tätä ehdin tehdä vielä ennen kisaa ja muistuttaa kuuntelemaan. 

Ruudun merkki oli sitten se mielenkiintoinen juttu. Koira on päässyt siinä lintsaamaan. Alunperinhän tein niin, että jos koira ei tehnyt kaukoja merkillä normihyvin, palasin takaisin ja tein ne kunnolla läheltä. Kehuin ja palasin merkille käskyttämään uudelleen. Tätä jatkettiin niin kauan, kunnes koira oli hyvä, jolloin se pääsi ruutuun. No, jossakin vaiheessa sitten minulta meni hermot, koska koira ei vain tehnyt hyvin. Koko homma lähti käsistä ja koira pääsi luistamaan. Se tottelee kyllä, mutta esim syöksähtää ensin vähän ruutuun päin ja istuu sitten kyllä. Samoin se on istunut/seisonut/mennyt maahan hienosti kyllä matkalla ruutuun. 
Eilen sitten koiran piti tehdä hyvin ja keskittyä oikeasti, muuten ei päässyt mihinkään. Huutelin sille vääriä käskyjä, myös lähettäessäni merkille ja sen piti kuunnella. Näistä se selvisikin hyvin. Pari kertaa se mokasi kaukot - siis teki nihkeästi tai säntäsi vähän - kunnes teki hyvin. Tein niin, että menin lähelle ja korjasin ja tein sitten kauempaa. Kun oli hyvä, kehuin ja aloitimme alusta merkiltä. Kolmannella kerralla oli kyllä hyvä ja pääsi ruutuun. 

Ohjattu oli vaikeampi. Koira ei kerta kaikkiaan pystynyt irrottamaan ajatusta kapulasta. Tein varmaan kuusi kertaa ja kummasti tuli mieleen, että juuri tuossa menin pieleen aiemmin. Alkaa ottaa päähän se, ettei koira tee kauempaa hyvin, vaikka lähellä on oikein hyvä. Ensi kerralla, jos vielä mokaa noin monesti, pidän rauhallisen puhuttelun sille. Kapulat nousivat hyvin, kun pääsi vihdoin hakemaan. 

Tunnarissa teimme niin, että yksi kapula oli vähän erillään ja tietty Zip hätäili ja nappasi vain jonkun, kun ei heti löytänyt. Uusittuna oli ok. Halusin tehdä vielä niin, että siellä oli pienehkö tikku oikeana. Nyt jaksoi etsiä tosi kauan ja toi omaansa ainakin vähän matkaa. Lopuksi vielä normi, mikä oli hyvä. 

Kylläpä oli hyvä treeni, kiitos Christa!! Meille tuli hyvä muistutus perusjutusta juuri ennen kisaa. Ja aion tehdä merkkimalttia vielä kisapäivänä, ennen kehiä. Tuli todella hyvä mieli. 

Meg on tehnyt kaikenlaisia treenejä, mutta nyt onneksi se on parantanut otettaan. Se on osaava koira, mutta myös jotenkin häiriöherkkä nyt ja sen tarkkaavaisuus hajoaa. Mutta olemme luottavaisia. 

Nyt se on sitten edessä, SM-koitos. Kiva nähdä kaikkia ja päästä viimein koettamaan, miten se sitten sujuu. HUUUUUU!

Tapaamisiin!!

Zip pohtii, mihin suuntaan pinkaisee...