Pentuaikaa

Nyt vihdoin ehdin päivitellä kuulumisia tänne. Luulin, että minulla olisi ollut ruhtinaallisesti aikaa Zipun pentuloman aikana, mutta eipä ollut toiveitakaan. Talo oli mullin mallin, koska remontoimme työhuoneen lattiasta kattoon (siis Pete remontoi) ja itse olin ottanut aika paljon koulutuskeikkoja tälle ajalle.

Zipun raskaus sujui siis hienosti. Se oli levollinen ja iloinen ja pyöristyi mukavasti. Ultrassa näkyi 5-6 pentua, mikä ilahdutti meitä tietysti kovasti kuten myös potentiaalisia ostajia.

Zip muutti noin viikkoa ennen synnytystä kasvattajien tuttuun huomaan ihan tyytyväisenä.  Pennut syntyivät 28.3. elinvoimaisina ja pirteinä. Olin tuolloin kouluttamassa ja ihan tulisilla hiilillä, ennen kuin viestejä alkoi tulla. Ensin syntyi neljä pentua yöllä ja sitten vielä kaksi seuraavana päivänä. Tyttöjä oli neljä ja poikia kaksi. Zip oli siis kiltti ja teki enemmän tyttöjä, joille oli paljon kysyntää. 

Zip oli hoitanut koko synnytyksen ihan itse, koska oli heti ollut levoton, kun Riitta ja Pekka tulivat katsomaan. He tyytyivät sitten seuraamaan tilannetta kauempaa. Zip osoittautui erinomaiseksi äidiksi, minkä olin kyllä jo arvannutkin. Maitoa tuli hyvin ja pennut söivät innolla. Aika pieniä rääpäleitä ne kyllä olivat!

Kuvista kiitos: Arja Heiskanen, Hanna Toivanen, Heidi Pesonen, Kirsti Wessman, Maarit Karhu-Teiskonen, Marko Kivihalme ja Riitta Jantunen-Korri. 
Huomaa myös videot. 

Pentujen ollessa kaksiviikkoisia ne muuttivat ensimmäisen kerran meille hoitoon. Oli mukavaa seurata niiden kehittymistä ja painon lisäystä. Zip oli koko ajan todella hyvä äiti. Se ei hössöttänyt eikä hermoillut vaan hoiteli pennut ihan ammattilaisen ottein kaikessa rauhassa. Pennut olivat kyllä tosi suloisia ja pontevia. Niitä olisi voinut katsella kaikki päivät läpeensä. Vieraat pääsivät pääsiäisen tienoilla niitä katsomaan ja ne saivat paljon mukavia kokemuksia myös lapsista. 

Toisen kerran pennut tulivat meille, kun  ne olivat viisiviikkoisia. Ne olivat kasvaneet hurjasti ja meno olikin aikamoista koko viikon - lopulta ne oppivat jo karkaamaan aitauksesta ja levisivät pitkin pihaa. Sisällä ne karkasivat myös jatkuvasti olohuoneeseen ja valtasivat paikat estelyistä huolimatta. Yhden kun sai työnnettyä takaisin koirahuoneeseen, tuli tilalle kaksi jne, kunnes oli pakko antaa periksi... 

Vieraita kävi kymmeniä ja aika kului hujauksessa. Zip toivotti kaikki vieraat iloisena tervetulleiksi ja oli varmaan ihan mielissään, kun sen ei tarvinnut enää olla pentujen kanssa koko aikaa. Tässä kohtaa jo lenkkeilimme hyvin ja vähän treenasimmekin Zipun iloksi.

Viikon kuluttua toisen hoitojakson päättymisestä haimmekin sitten jo äidin ja tyttären kotiin. Meille muutti ihana Trix, joka oli ollut Peten suosikki kaksiviikkoisesta alkaen. Se on tasapainoinen, reipas ja kiltti tyttö, josta toivottavasti kasvaa Petelle uusi agi- ja myös toko-kaveri. 

Iso kiitos Riitalle ja Pekalle, tämäkin projekti meni hienosti. Pentuset pääsivät ihaniin, harrastaviin koteihin. Anne ja Iti, Hanna ja Zap, Heidi ja Super, Kata ja Karma sekä Timo ja Siri, iloa ja onnea taipaleelle! 

Vertailun vuoksi Zip pienenä :)

Pennun tullessa meillä uusittiin eteisen lattiaa ja taas oli pölyä ja roinaa joka paikassa. Työhuonekin oli vielä laittamatta loppuun, joten stressikäyrät olivat korkealla. Pihatyöt pakkasivat myös päälle. Pentu oli onneksi tosi kiltti ja nukkui hyvin yönsä jo silloin koirahuoneessa Megin seurassa. Meg otti pennun tosi hyvin vastaan: esitteli itsensä, heilutti häntäänsä ja unohti pennun sitten. Kyllä sekin pentua leikittää ja sietää siltä aikamoista häirintää. Zip todella nauttii pennun seurasta nyhjäämällä ja painimalla sen kanssa ja aika usein ne touhottavat ympäri pihaa. Vihdoin Zipulla on noin ihana leikkikaveri. Nyt on vaan pakko vähitellen alkaa rajoittaa niiden touhuja, ettei käy mitään vahinkoa.

Olen Peteltä saanut luvan touhuta Trixin kanssa ja opettaa sille tokoa, joten nyt voin hilpein mielin opettaa sille kaikenlaista. Puuhastelu onkin ollut tosi hauskaa. Olemme makoilleet sen kanssa nurtsilla, leikittäneet leluilla, käyneet eri paikoissa ja opettaneet vähän perusasentoa, kaukoa, luoksetuloa ja noutoja (hakee sekä puukapulan että metallin, jee!)  Se on tosi oppivainen ja tuntuu, että se imaisee kaiken kuin sieni. Ihana pentu! Olemme saaneet monet hyvät naurut seuruun kanssa. Se seuraa tosi vakavana, korjailee paikkaa oikeaksi ja käyttää pyllyä - pakko nauraa ääneen sen keskittymistä ja yrittämistä. Se on ahne, mutta leikkii myös hyvin. Ihmisistä se pitää paljon, mutta jos touhutaan jotain yhdessä, niin unohtaa kaikki muut. Se ei ole sählä, mutta tuntuu, että siitä saattaa tulla aika kiihkeä. 

Puuman pentu Isla ja Tesu, Trix, Kata ja Karma, Timo ja Siri
sekä Puuman pentu Roima ja Mari

Zip on päässyt myös jo treenaamaan säännöllisesti. Perusasennoissa on ollut puutteita edelleen (ihme kun eivät ole korjaantuneet lähes neljän kuukauden tauon jälkeen…) ja tunnarissa on söhlännyt urakalla. Nämä ovat ehkä tällä hetkellä tärkeimmät korjattavat asiat. Asenne on kuitenkin ollut tosi hyvä muutoin.

Tein listan treenattavista asioista:

Paikallaolot

- sekä istumisessa että makuussa häiriöt takana

- suoruus paluussa (nyt on mennyt lonkalle, kun seuraa katseellaan)

Seuruu

- liikkeen alku - tahtoo vähän kiertyä taakse

- rytmi - tämä on hukassa itseltäni ja koira herkästi alkaa yliyrittää

- perusasennot suoriksi

Zeta

- seuruu paremmaksi

Luoksetulo

- loppu-pa suoraksi (nyt etuosa kääntyy sisään)

Ruutu

- paikka (nyt liikaa oikealla)

- maltti ja kuuntelu

- merkillä paremmin suoraksi takana
- jos ruutu siirretään, menee heti lankaan ja juoksee mihin sattuu

Ohjattu

- maltti ja kuuntelu

- loppu-pa suoraksi

Metalli

- metallin pito hiekkakentällä - likainen kapula vaivaa ja se näkyy

Tunnari

- malttia, malttia

- tee keskittymistä vaativia

Kaukot

- tekniikka m-s ja s-i

Että siinähän sitä tekemistä - eikä tässä taatusti ole kaikki. Meillä on nyt vajaat kaksi viikkoa vielä aikaa treenata ennen SM-kisoja. Saas nähdä, miten ehditään laittaa kuosiin kaikki. Mutta treenaaminen on taas niin kivaa Zipun kanssa - se on minulle niin rakas koira.

Pete on aksannut ahkerasti Megin kanssa ja tehnyt paljon hyviä ratoja. Viime viikonloppuna Peten joukkue voitti upeasti SM-joukkuekultaa ja yksilökisassa Meg oli lopputuloksissa 20. Meg täyttää syksyllä yhdeksän, joten nyt on aika vaan nauttia yhdessä tekemisestä ja niin Pete onneksi osaa tehdäkin. Upeaa, kun koira on vielä tuossa iässä hienossa kunnossa - siitä pitää olla kiitollinen.